Trauma Center: New Blood on peliversio teho-osastomaisesta sairaaladraamasta pienillä scifi-mausteilla. Sankarikaksikko Marcus ja Valerie hoitaa pientä poliklinikkaa Alaskassa, jonne heidät siirrettiin erään epäonnistuneen operaation jälkeen. Kylmästä pohjoisesta kirurgipari kutsutaan kuitenkin nopeasti takaisin vauraampiin leikkaussaleihin mystisen mutanttiviruksen päästessä vapaaksi ja ainoan samaisesta viruksesta faktatietoa omistavan henkilön kadotessa jäljettömiin.
Muuten kiintoisaa tarinaa olisi mukava seurata, elleivät dialogipätkät kestäisi ikuisuutta ja vieläpä sisältäisi maallikolta täysin yli hilseen menevää lääkärijargonia. Ennen ja jälkeen jokaisen tehtävän staattiset animehahmot rupattelevat juonta eteenpäin venytetyin sanankääntein, vaikka juonen kannalta oleelliset kohdat voisi tiivistää muutamaan lauseeseen. Dialogia nähdään toisinaan myös operaatioiden aikana, eikä sitä voi ohittaa, joten jaaritteluun kypsyy varsin nopeasti.
Jokainen potilas on eräänlainen aikarajalla varustettu pulma, jossa vaivan hoitamiseen tarvitaan nopean ja vakaan käden lisäksi myös hoksottimia. Opittavaa ja muistettavaa on aluksi paljon, ja pelin aikana opittuja taitoja sovelletaan kunkin potilaan kohdalla erikseen. Vaikka peli kiltisti opastaakin jokaisen potilaan kohdalla tarvittavat toimenpiteet, on pelaajan itse määritettävä missä järjestyksessä kukin vaiva hoidetaan ja miten, jottei aikaraja tulisi vastaan. Niinpä pelaajalla onkin usein tarkasti tiedossaan se, mitä potilaalle tulisi tehdä, mutta potilaan elämänkellon tikittäessä virhearvioihin ei ole varaa.
Yksin pelatessa Trauma Center on jopa helpoimmalla vaikeustasolla todella turhauttava kokemus. Aikarajat ovat liki poikkeuksetta liian tiukkoja, ja pelaamisesta tulee nopeasti silkkaa hosumista. Monessa tehtävässä pelaajan tulee suorittaa useita yhtäaikaisia toimintoja. Esimerkiksi sappirakkoa leikatessa pitää skalpelloinnin lisäksi samalla sädettää sappikiviä murskaksi, kunhan kivet vain ensin röntgenillä löytää. Jatkuvasta paniikista johtuen virheitä, ja sitä myöten myös ruumiita, tulee solkenaan.
Pienenä helpotuksena lääkärin arsenaalista löytyy elämää palauttava pistos, jota tulee ruiskutella potilaaseen aina kun EKG-käyrä pompsahtaa liian alas. Pelaajalle tarjotaan myös kummallinen Healing Touch -taika, jonka avulla valitusta kirugista riippuen joko kello hidastuu tai potilaan tilan heikkeneminen lopahtaa väliaikaisesti. Taika vaatii kahden napin painallusta ja wiimotella pentagrammin piirtoa ruudulle, mikä on huomattavasti vaikeampaa kuin miltä kuulostaa. Vaikka kuinka yrittäisi, Healing Touch osuu kohdilleen parhaillaankin yhden kerran kymmenestä, ja kun kello tikittää, on usein parempi unohtaa koko juttu. Jos eteen sattuu liian hankala tapaus, voi voi. Vaihtoehtoisia etenemisreittejä kun ei ole, ja jokainen tehtävä on hoidettava yksitellen.
Olin jo valmis nakkaamaan pelin saunan uuniin, kunnes päätimme perheen kauniimman osapuolen kanssa kokeilla New Bloodin myötä uutuutena sarjaan tulevaa yhteistyötilaa. Yhteistyön myötä peli heräsi henkiin aivan uudella tavalla. Kaksinpelissä vaaditaan jatkuvaa kommunikointia ja tehtävien jakoa pelikaverin kesken. Molemmilla pelaajilla on oma työkalupakkinsa, eli kaverin voi laittaa vaikka leikkaamaan siirrettäviä ihonpaloja irti samalla, kun itse huolehtii verilammikoiden putsaamisesta ja haavojen hoitamisesta. Peli saa kaverin kanssa aivan eri tavalla syvyyttä kuin yksin, eikä pelkästään siksi että peli helpottuu yhteistyöllä huomattavasti. Tuntuukin siltä, kuin peli olisi suunniteltu yksinomaan moninpeliä varten.
Muut osa-alueet ovat traumakeskuksessa kunnossa. Piirretty animegrafiikka on nättiä, vaikkakin jäykkää. Musiikki luo erinomaisen hyvin teho-osastomaista tunnelmaa, ja jopa ääninäyttely on kornia kertojaa lukuun ottamatta hyvää. Pelin ärsyttävimmät piirteet ovat tuttuja jo sarjan edellisistä osista, joten vanhoille virtuaalikirurgeille ei yllätyksiä ole luvassa. Yksinpeleinä sarjan aiemmat osat ovat nettihuhujen mukaan selvästi rennommin vaikeutettuja, mutta jos pelikaveri löytyy eikä hieman omaperäisemmän pelin kokeileminen tunnu liian pelottavalta, on New Blood hyvä valinta.