Tron: Catalyst on ihailtavasti omaperäinen seikkailu, mutta ei täydellinen

Bithell Games tunnetaan ehkä parhaiten miellyttävästä indietasoloikasta Thomas Was Alone, mutta vuosien kuluessa studio on julkaissut lukuisia muitakin projekteja, joista osa on ollut lisenssejä tunnettuihin sarjoihin. John Wick Hexillä se alkoi, ja muuntui pian Tron: Identityksi, ja nyt tekijät ovat tekemässä uutta. Tron: Catalyst, ja toisin kuin identity, on seikkailupeli, jossa pelaajat pääsevät kokemaan henkilökohtaisemman ja eläytymiskelpoisen tarinan, joka sijoittuu ikoniseen digitaaliseen maailmaan. Peli saapuu ulos kokonaisuudessaan kesäkuussa, mutta pääsin kokeilemaan menoa ennakkoon.

Ensinnäkin Tron: Catalyst on yksi parhaimpia esityksiä Tron-maailmasta viime aikoina. Olkoonkin ettei kilpailua ole paljoakaan ollut, sillä Tron huolimatta todella kiinnostavista ideoista on ollut vain taustalla jo jonkin aikaa, mikä on onneksi muuttumassa. Tässä pelissä Arq Gridin neofuturistinen teema vangitaan ja esitetään maksimaalisesti esittäen neonvaloisen kaupungin isometrisestä kuvakulmasta, jota tuetaan jumputtavalla ja bassovoittoisella soundtrackillä, jollaista kuulee taustalla maailman monissa yökerhoissa. Taiteellinen tyyli, suunnitteluratkaisut, värien käyttö, kaikki on niin oikeaa Tronia kuin vain toivoa voi videopeliltä.

Mitä tulee pelin ideaan ja varsinaiseen juoneen, on pelaaja käytännössä kuriiri nimeltä Exo, joka kesken rutiininomaisen toimituksen huomaa koodinsa muuttuneen kummallisesti. Glitch antaa tilaisuuden muokata jossain määrin ajan kokemista. Valitettavasti pelaaja tulee pakotetuksi Arenalle, jossa on tapeltava henkensä edestä, ja samalla Identity Discin kera on koetettava selvittää, miten nämä aikaa manipuloivat kyvyt ovat käytössä järjestelmän voittamiseksi ja Arenalta pakenemiseksi melkein rogueliken malliin. Sitten pelaaja syöstään tutkimaan vapaammin maailmaa, jossa autetaan henkilöhahmoja ja tehdään tehtäviä luottamuksen ansaitsemiseksi, ja lopulta päästään sellaisten puheille, jotka hallitsevat Glitchin paremmin, ja voivat auttaa pelaajaa hallitsemaan kykynsä.

Mitä sitten voi odottaa Tronin tarinalta, on Catalyst kaikkea mitä vain voi toivoa: vaaraa ja uhkaa, sykettä nostavaa toimintaa, petturuutta ja sankareita voittamassa vastuksia. Jälleen kerran tämä on Tron kaikkineen, ja on annettava siitä kiitosta Bithell Gamesille. Pääasiallinen kritiikin aihe, jonka huomasin ennakkotestauksen aikana, on sama kuin kaikissa aiemmissakin Bithell Gamesin peleissä, kuten John Wick Hexissä, ja se on, että vaikka idea, tunnelma ja esitys ovat kaikki niin kuin pitää, ei se pelattavuus pysy niin perässä.

Maailma ja kenttäsuunnittelu ovat luolastomaisia, missä voi tutkia ja etsiä salaisuuksia ja käyttökelpoisia työkaluja ja koodia saavuttaakseen muuten saavuttamattomia alueita - ehkä aikajanan nollaamisen jälkeen - ja vaikka idea on mahtava, se mitä löytää ei ehkä ole kaiken vaivan arvoista. Kaikessa on kyse resurssien keräämisestä, jonka sitten voi kuluttaa kykypuuhun Discin ja ajettavan Light Cyclen parantamiseksi, ja näin pelaajasta tulee muun muassa tehokkaampi taistoissa ja niin edelleen, mutta käytännössä se vain tuntuu siltä kuin vain keräisi tusinatavaraa. Lisäksi taistelut ovat hyvin alkeellisia ja yksitoikkoisia. Hyökätä voi perustekniikalla ja raskaalla iskulla, "pärryttää" ja väistää iskuja, ja jopa heittää Disciä, mutta siinäpä se onkin. Taisteluissa ei ole sujuvuutta, nopeutta tai haastetta, mikä on kummallista, sillä maailman tutkiminen on nopeaa ja sujuvaa, ja yksi pelin jännittävimpiä osuuksia.

Tron: Catalyst on tunnistanut ja tavoittanut kaiken, mitä voi halutakin Tron-peliltä ja tarjoillut sen, mutta pelattavuus ei aivan onnistu olemaan niin hyvää kuin voisi toivoa. Tai ehkä vain jotain sellaista puuttuu, joka nivoo kaiken yhteen... tietenkin kurvailu Light Cyclellä on mahtavaa, ääninäytelty dialogi on loistavaa, ja aikasilmukka mahdollistaa pelattavuuden muuttumisen pelaajan olon hankaloittamiseksi, mutta samaan aikaan odotan sen todella mahtavan Tronin taistelun lähtevän liikkeelle, ja jonkin muun kuin maailman suunnittelun kaappaavan mielenkiintoni odottaessani tätä seikkailua.