Turning Point: Fall of Liberty

Turning Point: Fall of Libertyn asetelma kielii räiskintäpelimarkkinan ongelmasta. Toiseen maailmansotaan sijoitetut räiskintäpelit olivat muutama vuosi sitten erittäin suosittuja ja myyntiluvut hurjia. Apaja ryöstöviljeltiin nopeasti loppuun lukemattomilla julkaisuilla ja koko lajityyppi kääntyi vitsiksi, johon pelaajatkin kyllästyivät. Nyt pelitaloilla on halu ja tarve elvyttää rahakas lajityyppi, mutta vanhoilla eväillä se ei onnistu.

Turning Point ratkaisee ongelman olemalla toisen maailmansodan räiskintäpeli, mutta ei kuitenkaan ihan toisen maailmansodan räiskintäpeli. Turning Pointin vaihtoehtoisessa historiassa tuleva brittien pääministeri Winston Churchill ei selvinnytkään vuoden 1931 taksionnettomuudestaan vaan otti ja kuukahti. Vahvan johtajan puute taas johti Iso-Britannian häviöön natseja vastaan vuosikymmentä myöhemmin. Yhdysvallatkaan ei puuttunut eurooppalaisten kärhämöintiin, ja saa maksaa pidättyvyydestään vuonna 1953, pelin alussa. Newyorkilainen rakennusmies Dan Carson kokee elämänsä yllätyksen, kun natsien ilmalaivat, suihkukoneet ja laivasto tekevät nousevat maihin jenkkilän itärannikolla.

Xbox 360:lle, Playstation 3:lle ja pc:lle julkaistavan räiskintäpelin ennakkoversio antaa maistiaiset kolmeen näytökseen jaetusta taistelusta. Pelin alkupuoli kuvaa kaoottista saksalaisten hyökkäysvaihetta, keskikohta miehitysvaiheen terroria ja finaali hyvisten vastaiskua.

Startti on näyttävä. Dan Carson on päiväduunissaan keskeneräisen pilvenpiirtäjän huipulla, kun taivas täyttyy hakaristein kuvioiduista ilmalaivoista ja pommikoneista. Hengenvaarallisista korkeuksista alas selvittyään Carson joutuu taistelemaan taivaalta leijuvia laskuvarjonatseja vastaan. Näin päästään heti käsiksi yhteen Turning Pointin erikoisuuksista, lähitaisteluun. Käsikähmäetäisyydeltä viholliseen voi tarttua, jolloin kuvakulma siirtyy pelihahmon ulkopuolelle. Pelaaja voi valita lukottaako vihollissotilaan ihmiskilveksi vai päästääkö päiviltä saman tien. Tappoaikeisiin houkutellaan lukuisilla ympäristösidonnaisilla liikkeillä, kuten alun tilaisuudella tönäistä sakemanni alas katolta. Ihmiskilpivaihtoehto toimii hyvin vihollisjoukkoa vastaan taistellessa, sillä saksalaiset eivät ammu aseveljeään - heti. Pelaajakaan ei tosin voi ampua kuin yhden lippaallisen pistoolilla, minkä jälkeen ukkeli on kolkattava pois pelistä.

Alun viivytystaisteluissa saa hyvän kuvan pelin tulitaisteluiden toteutuksesta. Viholliset kestävät korkeintaan pari-kolme osumaa ja osaavat siksi hakeutua suojaan. Vihollisilla on myös jonkin verran ärsyttävä tietoisuus pelaajan tekemisistä. Viholliset ampuvat pelaajaa kohti tyynen rauhallisesti niin kauan kuin pelaaja osoittelee toisaalle, mutta aloittavat sivuttaispeippailun ja suojautumisen heti joutuessaan pelaajan tähtäimiin, ampui pelaaja tai ei. Pelin aseistus on arvattavaa puolimielikuvituksellista toisen maailmansodan kalustoa, eli pistooleita, konepistooleita, makasiinikivääreitä ja karbiineja. Kolmerakettinen sinko ja infapunavalolla varustettu kiikarikiväärikin löytyy.

Kiikarikiväärin toteutus on toistaiseksi melkoisen rasittava, sillä tähtäimen läpi tiiratessa ohjaus herkistyy kymmenkertaiseksi ja pienin mahdollinen liike siirtää tähtäintä yli miehen leveyden verran. Pelin ennakkoversio on joulukuulta ja pelin julkaisuun on vielä aikaa, joten ei ole syytä olettaa valmiiseen peliin jäävän tällaisia ryppyjä. Huomionarvoista on myös 9/11-kuvaston saapuminen peleihin, sillä rynnäkközeppeliinin pudottaminen New Yorkin kadulle tupsauttaa ilmoille ikonisen näköisen pöly- ja savuvallin, jota ihmiset pakenevat juosten.

Alun hyökkäysvaiheessa tienataan kekseliäisyyspisteitä sakemannien panssarivaunujen tuhoamisella. Räjäytys suoritetaan viemärien kautta vaunun pohjaan asetettavalla pommilla. Räjähteet viritetään kiristämällä kolme värillistä sytyttimen johtoa oikean värisiin napoihin. Minipeli on todella yksinkertainen, mutta ainakin ratkaisu on aktiivisempi kuin pelkkä namiskan painallus.
Miehitysjoukkoja paetessa paljastuu Turning Pointin kenttäsuunnittelun kantava ajatus. Pelialueet ovat perinteisiä umpiputkia, mutta rakenteessa on pyritty mielenkiintoisuuden ja selkeyden tasapainoon eliminoimalla sokkeloisuus ja risteykset. Peli etenee koko ajan vain yhtä väylää, joka voi tosin kulkea kattoja pitkin, rappukäytävissä tai seinien yli. Raksa-akrobatiaan tottunut Carson osaa kiipeillä aika monipuolisesti. Kiipeilyn ajaksi kuvakulma siirretään hahmon ulkopuolelle, koska hahmon silmistä kuvattuna vaikkapa tien ylittäminen kaapelissa roikkuen näyttäisi oudolta. Rakenne on toimiva juuri selkeytensä ansiosta. Jos pelaaja putoaakin kärryiltä, on ratkaisua mukavampi miettiä tietäen, että takaisinpäin ei ainakaan ole tarkoitus lähteä.

Miehitysvaiheen tehtävissä Turning Point venyttelee elokuvallisia lihaksiaan. Natsijoukot on skriptattu tekemään sitä mitä natsijoukoilta on totuttu odottaa, eli vastarintaliikkeen jäsenten etsintää ovia sisään potkimalla, siviilejä teloittamalla ja kovaääniseen karjumalla. Karkulaisena pelaaja pääsee näkemään asian myös ristituleen jäävien siviilien näkökulmasta, kaikki kun eivät ole ilahtuneita pelaajan piilottelusta. Elokuvamaisen kerronnan osalta Turning Point vaikuttaa kaikin puolin pätevältä.

Pelin loppupuolen maistiaisosuudessa toiminta on vedetty äärimmilleen. Aseistus on raskaampaa, natsit naamaripäisiä erikoisjoukkoja ja panokset korkealla. Lontooseen parkkeerattu super-Zeppeliini kuskaa atomipommia ja määränpäästä ei ole epäilystä. Turning Point: Fall of Libertyn lopullisesta laadusta sen sijaan on, mutta veikkaanpa pelistä tulevan hiomisen ja kiillotuksen myötä ihan pirtsakkaa räiskintää elokuvamaisten sankaritarinoiden ystäville.