Two Point Museum toimii tutulla kaavalla edelleen

Osaan todellakin arvostaa, kun pelinkehittäjä haluaa osoittaa osaamisensa jollakin tietyllä osa-alueella. Tietenkin on hyvä olla monipuolinen osaaja monessa eri lajityypissä, mutta on myös arvostettavaa, kun tekee yhden asian, ja tekee sen todella, todella hyvin. Creative Assembly on hyvä esimerkki tästä, kuinka he ovat luoneet itsestään melkein sen mallikappaleen strategiapeleissä, ja jos pysytellään Segan puolella, on myös Two Point Studios, joka menneen vuosikymmenen ajan on osoittanut olevansa tasaisesti se paras luomaan ilahduttavia simulaatiopelejä. Two Point -sarja harvemmin pettää, mutta kahden tutun osan jälkeen saattaa tulla jo mieleen, tuntuuko jo kolmas peli samalla kaavalla hieman väljähtyneeltä. Voin kertoa varmuudella, että Two Point Museum on aivan yhtä hauska ja helposti pidettävä kuin edeltäjät, ja Two Point Studiosin putki jatkuu ilman ongelmia.

Jos on pelannut Two Point Hospitalia ja Two Point Campusia aikaisemmin, tietää jo valmiiksi, mitä Two Point Museum vaatii. Ajatuksena on auttaa Two Point Countya muuttamaan epäonnistunut museo sellaiseksi, että tarjolla on mahtavia näyttelyitä ja hyvää viihdettä kaikille vierailijoille. On vastattava viihteen tarpeeseen ja pidettävä huolta tasapainoisesta taloudesta, ja samalla pidettävä pystyssä tarpeelliset paikat (on se sitten ruoka, juoma tai saniteettitilat), ja pidettävä huoli turvallisuudesta, että kalliit näyttelyt ja aarteet ovat turvassa. Pelissä on kysymys tasapainosta, ja tilan käyttämisestä parhaalla mahdollisella tavalla, ja vaikka moinen voi olla välillä haastavaa, on kokonaisuus - kuten aina Two Point -peleissä - aina hauskanpidossa ja helposti omaksuttavassa pelaamisessa, ja kun stressi on matalalla, on kyseessä yksi helpoimmin aloitettavissa oleva peli, mitä nykyisin on tarjolla.

Two Point Studios suunnitteli ja virtaviivaisti mahtavan simulaatiojärjestelmän Two Point Hospitalissa, ja sen jälkeen kehittäjä on tehnyt parannuksia ja muokkauksia. Mukana on kaikki ominaisuudet ja tuunausmahdollisuudet kuin vain toivoa sopii, ja kaikki on esitetty tavalla, joka tuntuu luonnolliselta ja riittävän tarkasti hoidetulta. Pelin mekaniikat heijastavat laatua, jossa loistavat läpi edelliset pelit, ja kaikki on hiotulla tasolla, että jos pitäisi valita ne hieman huonosti tehdyt osat, se olisi joidenkin kosmeettisten kohteiden lipuminen toistensa sisään ajoittain, ja esineiden asettaminen seinille ja ahtaisiin tiloihin on välillä vaikeaa. Muuten ainakin hiirellä ja näppäimistöllä peli toimii kuin unelma.

Ja tämä kaikki pitäen samalla perinteisestä simulaatiosta erilaisia tilastoja. Pääasiallinen ero Two Point -pelissä on, että on usein vapaavalintaista käyttää tarjottua tietoa. Jos ei käytä niin se pelkkä "HUDin" tarjoama tieto riittää saamaan museon toimimaan, ja näin simulaatio voi olla suoraviivaista, jos sellaista halutaan.

Pelattavuus on hyvin perinteistä Two Pointia lukuun ottamatta painotusta palveluja tarjoaviin huoneisiin, joissa on tehty muutoksia. On edelleen mahdollista rakentaa huoneita palveluille, on se sitten lahjatavarapuoti tai analyysilaboratorio, mutta suurin osa sisätilan kaavoituksesta on vähemmän valitun tyylin tunkemista ahtaaseen tilaan ja enemmän on kyse siitä, miten yksilöidään avoin alue hauskalla ja katseita keräävällä tavalla. Osittain tämä muodostuu museon näyttelyistä, joita voi löytää (tästä lisää myöhemmin), mutta myös koristeiden käytöstä, istumapaikkojen asettelusta, lahjoituspyttyjen paikoista, vaihtoehtoisesta lattialaatasta, tietotauluista ja muusta viihteestä, joilla tarjotaan vierailijoille positiivisia arvioita saava kokemus. Ja sitten lopuksi kerätään rajusti tuohta, jotta toimintaa voidaan jatkaa ja laajentaa. Edeltäjiin verrattuna Two Point Museum tuntuu siltä, että pelaajalla on nyt aiempaa paremmin mahdollista tehdä asiat omalla tavallaan, ja etualalla ovat luovuus ja vetovoima.

Mutta niin, ne näyttelyt. Tämä on se toinen iso muutos, ja keskiössä on kaksi ajatusta. Ensimmäinen on näyttelyiden löytäminen. On annettava tehtävä joukolle henkilökuntaa, joka suuntaa kaukaisiin paikkoihin etsimään aarteita ja muuta hyvää, jota voi laittaa näytteille museoon fanien ihmeteltäväksi. Näyttelyissä on omat harvinaisuusasteikkonsa, mutta ei hätää, kyse ei ole loot-mekaniikasta, vaan enemmän keino määrittää näyttelyn laatu, eli siis korkeatasoiset näyttelyt ovat kalliimpia, ja ominaisuus on enemmänkin pieni lisä pelattavuuteen. Toinen asia on, miten laitetaan esille ja miten hoidetaan niitä omia näyttelyitä. Osa tarvitsee paljonkin huomiota, kun taas toiset vaativat eri osien etsimistä useiden seikkailujen kuluessa. Tarvitsee ehkä rakentaa akvaario kalojen esittelemiseksi, tai kerätä raaka-aineita keksintöjen tekemiseksi, ja sitten on syytä laittaa näihin koristeita ja muuta vetovoiman lisäämiseksi, ja toki viihdearvoa vieraille lisäämään. Liikkuvia osia on paljon, että näyttelyistä saa sen parhaan irti, varsinkin kun on pidettävä huoli, etteivät rosvot oikeasti tule ja varasta esineitä museosta...

Two Point Museum tarjoaa tekemistä usealla eri tasolla, joista jokaisella on oma teemansa ja haasteensa, johon on kiinnitettävä huomiota. On saatava jokaisesta osiosta se korkein luokitus suorittamalla sarja tehtäviä, ja jos siinä onnistuu, on myös joukko haastetasoja, jotka ottavat kaavasta ilon irti. Niille, jotka haluavat olla pelkästään luovia, on hiekkalaatikkotila taas paikoillaan, jolloin voi rakentaa unelmiensa museon ilman rajoitteita.

Sen sanon, että osa tasoista on nautinnollisempia kuin toiset, sillä tapahtuu muutos perinteisemmästä kaavasta, jossa pelaajaa koko ajan opetetaan tarinan edetessä, eikä tämä oikein toimi niin kuin aiemmissa peleissä. Niin ja Two Point on aina ollut suorastaan naurettava, ja vaikka nytkin museossa tapahtuu hillitöntä ajoittain, jossa on laitettava näytteille kummituksia ja riivaajia niin koen, että tällaiset olisivat kaivanneet hieman lisähiomista toimintoihin verrattuna siihen muuhun sisältöön tarinatilassa, sillä pelaaminen saattaa muuttua turhauttavaksi, kun yliluonnollinen näyttely karkaa ja terrorisoi koko museota...

Mutta kaiken kaikkiaan Two Point Museum on jälleen hieno esimerkki hyvin tehdystä simulaatiosta. Yksinkertainen se on, mutta täynnä hienouksia, hauskaa mutta haastavaa, hassua mutta hyvin suunniteltua ja ehkä tärkeintä on, että se on helppo aloittaa ja oppia ja nauttia. Two Pointin kaava osoittaa toimivuutensa peli toisensa jälkeen, ja vaikka kerran vielä koittaa aika, ehkä jo lähitulevaisuudessa, että sitä oikeaa uudistamista tarvitaan, on tällä hetkellä kokonaisuus niin hyvin toimiva kuin tarvitseekin.