UFC Undisputed 2010

UFC Undisputed 2010:n taistelujärjestelmä jakautuu karkeasti ottaen kahteen osaan eli pystyssä mätkimiseen ja mattopainiin. Järjestelmä mahdollistaa hyvinkin erilaiset ottelut, jotka soljuvat nyt entistä sulavammin kiitos useiden uusien liikkeiden. Tänä vuonna myös ottelun altavastaajilla on käytössään muutamia temppuja, joten kumpikaan taistelija ei joudu olemaan vain vastaanottavana osapuolena.

Pystyssä käytävät käsikärhämät ovat hyvin riskialtista hommaa, sillä yksi onnistunut mäjäytys ohimoon voi päättää matsin kerralla. Erilaisia liikkeitä on huima määrä ja jokaisella ottelijalla on jonkinlainen oma erikoisiskunsa tai -potkunsa. Täydellä höyryllä hyökkääminen ei ole koskaan viisasta, sillä varomattomia ottelijoita voi rangaista vastaliikkeillä, jotka osuessaan heilauttavat poloista oikein kunnolla.

Pystyssä ollessa ei tarvitse tyytyä vain tavanomaisiin lyönteihin tai potkuihin, sillä vastustaja on mahdollista sitoa pystypainiin. Asennosta riippuen kaverille voi jakaa reilusti rangaistusta - etenkin thainyrkkeilijät ovat näissä asennoissa tappavia tehokkaiden polvipotkujensa ja kyynärpääiskujensa vuoksi. Pystypaini ei myöskään ole niin staattista kuin ennen, sillä erilaisiin sidontoihin siirtyminen käy luontevasti. Vastustajan voi halutessaan myös sysätä verkkoa vasten, jolloin pelaajalle tarjoutuu mahdollisuus todella voimakkaisiin liikkeisiin. Tämä dynaamisuus tekee pystyssä vääntämisestä aikaisempaa eloisampaa, sillä vaikka molemmat ottelijat jakelevat iskuja ahkerasti, parempaa asentoa ja asemaa haetaan jatkuvasti.

Toinen puoli pelistä käydään lattianrajassa. Mattopaini nojaa erilaisiin sijoittumisiin - taistelijat voivat olla monenlaisissa asennoissa alkaen aina puolustajan jalkojen välissä kykkimisestä ja päättyen parhaaseen asentoon eli vastustajan mahan päällä istumiseen. Sijoittuminen on tärkeää, sillä parhaasta asennosta lähtevät myös voimakkaimmat iskut, mutta eri asentojen välisiä eroja on selvästi tasapainotettu. Enää ei tyrmäystä hakiessa tarvitse aina yrittää kiivetä vastustajan vatsan päälle, vaan tehokkaita lyöntejä voi jaella tasaisesti kaikista mahdollisista asennoista.

Sama pätee myös lukkoihin, sillä ne onnistuvat aikaisempaa helpommin myös heikoista asennoista. Lukotusjärjestelmä nojaa tatin pyöritykseen, jossa rauhallisuus ja kunnon pyöreä liike ovat kaiken avain. Taitavat mattopainijat voivat myös vaihtaa lukkoa kesken väännön. Tällöin puolustajan täytyy äkkiä vaihtaa tatin pyörityssuuntaa ja tiukoissa otteluissa tämä vaatii hyviä refleksejä. Lukkojen onnistuminen painottaa vahvasti oikeaa ajoitusta, sillä parhaiten ne onnistuvat joko väsyneeseen tai murjottuun vastustajaan. Hyvin harvoin lukot onnistuvat ottelun alussa, mikä on mielestäni edelleen väärin. Kyllä ne lukkotaiturit osaavat vääntää vastustajansa tarvittaessa jo alkumetreillä solmuun, mutta UFC Undisputed 2010:ssä se ei onnistu juuri koskaan.

Tämän vuoden tärkeimpiin uudistuksiin kuuluu kehää ympäröivän verkon käyttö otteluissa. Vastustajan voi sysätä sitä vasten, jolloin hänestä tulee selvästi haavoittuvaisempi. Lisäksi verkko tarjoaa mahdollisuuden voimakkaisiin erikoisliikkeisiin - etenkin thainyrkkeilijät tarjoilevat sen avulla erittäin voimakkaita moukareita. Toisaalta matossa pyörittäessä tietyt ottelijat osaavat käyttää verkkoa hyväkseen paetessaan huonosta asennosta. Ärräpäät eivät jää yhteen tai kahteen, kun vastustaja könyää verkon kautta oman ottelijan päälle ja takoo tämän tajuttomaksi.

UFC Undisputed 2010:ssä on sisältöä todella runsaasti, sillä tarjolla on useita erilaisia pelimuotoja. Mukana on pikaotteluita, turnauksia, klassisten otteluiden uusintoja ja paras kamppailupeleissä näkemäni uratila. Pikaottelut ja turnaukset sopivat mainiosti pelin opetteluun ja pienemmiksi välipaloiksi. Pelissä on myös mahdollista rakentaa ihan omia turnauksiaan ja jakaa niitä verkossa. Klassisten otteluiden uusinnoissa puolestaan täytyy suorittaa tiettyjä tehtäviä, joista jaetaan erilaisia palkintoja. Pahimmillaan vaaditut tehtävät ovat todella hankalia ja niitä saa yrittää kerta kerran jälkeen uudelleen. Esimerkiksi ensimmäisessä erässä vaaditut lukotusvoitot eivät todellakaan ole mitään helppoja nakkeja.

Yksinpelin kiehtovin pelimuoto on ominaisuuksiltaan todella syvällinen uratila. Peli aloitetaan aivan pohjamudista ja onnistuneen taistelijauran rakentaminen ei käy helposti. Tulokkaasta ei ole mahdollista kouluttaa pikaisesti joka paikan höylää, vaan taidot karttuvat ajan myötä ja uusia liikkeitä opetellaan hiljalleen. Eikä taistelija pääse edes heti mukaan parhaisiin otteluihin, vaan ura täytyy aloittaa World Fighting Alliancesta eli WFA:sta. Kun tämän liigan heittopusseja on kurmottanut aikansa, koittaa siirto UFC:n maailmaan itsensä Dana Whiten kutsumana. Ero tässä hypyssä ei todellakaan ole mikään pieni, sillä UFC:n taistelijat ovat aluksi pelaajan hahmoa huimasti edellä taidoissa.

Onnistunut ura vaatii tarkkaa suunnittelua, sillä otteluiden välissä oleva aika tulee käyttää mahdollisimman tarkasti. Sen täytyy riittää ominaisuuksien treenaamiseen, tappelutaitojen ylläpitoon ja uusien liikkeiden opetteluun. Fyysinen suorituskyky kasvaa automaattisesti, mutta taistelutaitoja varten täytyy otella. Mitä paremmin näissä otteluissa suoriutuu, sitä enemmän saa pisteitä sijoitettavaksi erilaisiin taitoihin. Liikkeiden opetteleminen on raskasta hommaa, sillä jokainen temppu on opeteltava erikseen. Oman hahmonsa voi lähettää mihin tahansa pelin monista treenisaleista, joissa jokaisessa on liikevalikoimansa. Uran alussa kannattaakin keskittyä enemmän perustaitojen kehittämiseen ja vasta myöhemmin opetella vaativia erikoisliikkeitä.

Kova treeni pitää huolta siitä, että ottelija on hyvässä kunnossa seuraavaa koitosta varten, mutta samalla kasvaa myös väsymys. Henkihieveriin revitetty taistelija ei kestä kehässä kovinkaan kauaa, joten liika rääkki kostautuu välittömästi. Laiskottelukaan ei ole hyväksi, sillä ominaisuudet ja taidot alkavat tippua tasaisesti, ellei niitä pidä yllä. Usein joutuukin tasapainottelemaan vaikeiden valintojen välillä, sillä aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Kaiken kukkuraksi ottelijaa kutsutaan kaiken maailman edustustilaisuuksiin, jotka tuovat mainetta mutta vievät samalla kallista treenausaikaa.

Oman taistelijan luotsaaminen on todella palkitsevaa ja siihen uppoutuu helposti. Pelissä on käytössä myös eräänlainen ihmissuhdejärjestelmä, jonka avulla muista ottelijoista saa itselleen ystäviä tai vihamiehiä. Jokainen treenikerta tietyn opettajan salilla tai vastustajan kunnioittaminen ottelun päätteeksi tuo ystävyyspisteitä, kun taas vastustajan pataluhaksi haukkuminen tekee tästä lopulta henkilökohtaisen kilpailijan.

UFC Undisputed 2010 on komein taistelupeli, mitä olen koskaan nähnyt. Ottelijat todella näyttävät esikuviltaan ja kehässä liikkuminen näyttää aidolta. Lisäpisteitä ropisee myös siitä, että taistelijoihin tulee ottelun kuluessa mustelmia, etenkin kun naamavärkkejä muotoilee kunnolla uusiksi. Verta lentää välillä reilustikin, ja kun oma ottelija palaa kulmaukseensa vartalo yltä päältä vastustajan veressä, tulee väkisin tyytyväinen olo loistavasta suorituksesta. Äänipuolella asiat ovat myös kunnossa, sillä iskut lätisevät ja potkut paukahtelevat ottelijoihin mukavan jämäkästi. Oman osansa kamppailutunnelmaan luo pätevä selostajakaksikko, joilla riittää juttua. Ja onhan se mukava kuulla, kun itse tehdystä ottelijasta puhutaan pelissä oikealla nimellä ja selostajat muistelevat aikaisempien otteluiden tuloksia.

UFC Undisputed 2010 on erittäin hyvä tekele ja se vie nuorta pelisarjaa hienosti eteenpäin. Pelasin edellisen osan lähes puhki, mutta tämän vuoden versio koukutti minut jälleen. Edellisen pelin faneille kyseessä on yksinkertaisesti pakko-ostos. Jos vapaaottelupelit ovat jääneet väliin mutta laji kiinnostaa, UFC:n uusinta kannattaa ehdottomasti kokeilla. Tästä ei turpajuhlat hevillä parane.