Ultros uskaltaa tehdä oman juttunsa

PC:lle ja konsoliyksinoikeudella Playstationille julkaistava Ultros on ruotsalaisen Hadoquen käsialaa. Ulkoasu on tunnusomaisen psykedeelinen ja tieteistunnelmainen, ja taustalla on Niklas "El Huervo" Åkerblad, joka tunnetaan parhaiten Hotline Miamista.

Pelaajan alus haaksirikkoutuu oudolle planeetalle The Sarcophagus, joka on muinaisen demoni Ultrosin koti. Pelaaja jää jumiin loputtomalta vaikuttavaan silmukkaan lukuisten vastaamattomien kysymysten kera. Tarinan teemoja ovat muun muassa mielisairaus, elämä ja kuolema ja karman laki.

Pelejä Ori and the Blind Forest ja Metroid pelanneet ovat heti kuin kotonaan. Edessä on tasoloikkaa polveilevassa kartassa, joka on jaettu erilaisiin alueisiin. Eteneminen edellyttää tiettyjen parannuskykyjen löytämistä. Matkan varrella vastaan tulee yhtä jos toistakin salaisuutta unohtamatta haastavia pomotaistoja. Pelattavuus on sujuva.

Toiminta on nopeatempoista vaatien nopeaa reagointia pahisten tulossa oleviin hyökkäyksiin. Raskaalla iskulla voi rikkoa suojauksen, ketjuttaa yhteen tavallisia iskuja vahingon tekemiseksi ja väistää oikeaan aikaan rangaisten sitten itse vastahyökkäyksellä. Taistelumekaniikasta pääsee nopeasti jyvälle, ja kun epäonnistuu, on se oma vika.

Kykypuu on nimeltään The Cortex. Käyttöön avautuu uusia keinoja niin taisteluun kuin liikkumiseenkin, kuten kolmas paljon tuhoa tekevä mojaus iskusarjan päätteeksi, ja kyky loikkia seiniä myöten. Kyvyt avataan syömällä ruokaa, jota voi joko kasvattaa itse siemenistä tai pieksämällä pahiksia. Parhaita tavaroita pahikset pudottavat, kun pelaaja monipuolisesti yhdistelee erilaisia hyökkäyksiä. Tämä rohkaisee pelaamaan mahdollisimman monipuolisesti.

Ultrosissa on mukana roguelike-elementti. Jokaisen uuden kyvyn avautuessa, joka siis auttaa liikkumaan kartalla uudelle alueelle, kuolema korjaa, ja pelaajan on palattava aseidensa ja voimiensa luokse. Taaksepäin kulkeminen on ärsyttävää, mutta siinä on puolensa. Erikoisilla esineillä voi joitakin kykyjä lukita, ja lisäksi voi istuttaa siemeniä ja näin avata oikoreittejä.

Ulkoisesti ensivaikutelma on vahva, mutta tässäkin on puolensa ja puolensa. Hyvänä puolena Ultros on omanlaisensa peli ulkoisesti. Toisaalta kirkkaat värit voivat aiheuttaa päänsärkyä, ja ennen loppuun pääsemistä oli mentävä valikkoon vähentämään värien voimakkuutta.

Paikkojen tutkiminen on sekin hieman ongelmallista. Kartta on iso, ja jokainen alue on omanlaisensa. Minimappia ei ole, ja usein eksyin, mikä pakotti katselemaan karttaa erikseen. Kartta on onneksi hyvin suunniteltu, ja aiottu seuraava reitti erottuu hyvin. Kartan selaaminen erikseen kuitenkin katkaisee muuten sujuvan pelaamisen.

Ultros uskaltaa olla erilainen metroidvania. Ihan kaikkea ei saavuteta täydellisesti, mutta kokonaisuus on riittävän hyvä. Jos siis Metroid Fusion ja Ori and the Blind Forest miellyttävät, kannattaa tätäkin kokeilla. Kunhan vain värien voimakkuutta laittaa pienemmälle ennen aloittamista.