Uncharted 2: Among Thieves

Seikkailijasankarit harvemmin heräävät mukavasta hotellihuoneesta höyryävä cappucinokuppi vieressään. Pelin karismaattissarkastinen muinaislöytöihin erikoistunut ammattivaras Nathan Drake (ääninäyttelijänä Nolan North) havahtuu tajuihinsa verisenä lumisen rotkon reunalla keikkuvasta junavaunusta. Ilmeisesti edellinen keikka ei ole mennyt ihan putkeen. Vaunusta täpärästi pelastautumisen jälkeen siirrytään ajassa taaksepäin purkamaan pelin oivallista joskin perinteistä juonta. Sen enempää paljastamatta se sisältää asianmukaisesti muinaisia esineitä, myyttisiä aarteita temppeleineen, tiukkoja tilanteita ja lukuisia elokuvamaisia kohtauksia. Perinteisyydessäänkin Uncharted 2:n tarina pitää hyvin otteessaan, kiitos erinomaisen ääninäyttelyn ja uskottavan dialogin. Iso merkitys on myös PS3:n komeimmilla ympäristöillä maisemista arkkitehtuuriin. Pelistä löytyy rähjäisiä kaupunkeja, hyytäviä jääluolia, viidakoita ja valtavia temppeleitä. Kaikki on toteutettu tinkimättömällä ammattitaidolla, jota voi vain ihailla. Nämä ympäristöt on sitten täytetty palkkasotilailla, kiipeilyllä ja helpohkoilla pulmatehtävillä. Moninpeliä en valitettavasti voinut arvioversiolla testata, mutta se sisältää sekä variaatioita lipunryöstöstä että mielenkiintoiselta kuulostavan maksimissaan kolmen pelaajan yhteistyötilan. Yksinpelikampanjaa ei tosin yhteistyössä voi läpi pelata, sen verran peli luottaa mukana roikkuvien hahmojen etukäteen käsikirjoitettuihin tekemisiin.

Ammattivaras kun on, Drake on oppinut työssään yhtä sun toista. Kiipeilykoulut on suoritettu huippuarvosanoin. Kiipeily hyppyineen, reunalta roikkumisineen ja flengailuineen muistuttaa enemmän Tomb Raider -pelien rauhallista etenemistä kohti seuraavaa kielekettä, eikä niinkään Assassin's Creedin vauhdikkaampaa parkouria. Etenemisreitti on useimmiten hyvin ohjeistettu pienin värillisin vihjein. Ja jos niitä ei huomaa, peli antaa etenemisestä vinkkejä hetken haahuilun jälkeen. Homma toimii hyvin lukuun ottamatta muutamissa paikoissa kenttien putkimaisesta rakenteesta johtuvia epäloogisuuksia. Tolppa-apina Drake kun ei välillä pääse sellaisesta esteestä yli, jonka jopa huonokuntoinen peliarvostelijakin voisi kivuta. Yhden käden reunalla roikkumisia on muuten niin paljon, että homma alkaa tuntumaan isolta sisäpiirin vitsiltä Fyysiset avut jatkuvat myös käsikähmän puolella. Simppeli yhden napin mätkintä saa lisäulottuvuuksia onnistuneen hiipimisen avulla, kun vastustajia voi pistää kylmäksi hiljaisesti kertalaakista. Hiljaiset tapot muuntuvat tilanteen ja sijainnin mukaan. Ninjailu kannattaa, sillä mahdollisen hälytyksen tullessa vastustajien määrä kasvaa reippaasti.

Aseet eivät tosin ole sankarilla ensi kertaa kädessä. Räiskintää on nimittäin todella paljon. Valikoimasta löytyy pistooleita, haulikoita, rynnäkkökivääreitä ja muita perinteisiä torrakoita. Vaikka ammuskelu on varsin viihdyttävää ja monipuolista (kiitos useiden eri aseiden ja tilanteiden), sitä on yksinkertaisesti liikaa. Kun muuten eletään seikkailuelokuville tyypillisessä kevyen humoristisessa hengessä, pelin kattavista statistiikoista löytynyt tappolukema "856" tuntui absurdilta. Itse olisin kaivannut ehdottomasti lisää seikkailemista ja löytämistä, sekä useampia ja paljon haastavampia pulmia. On hieman sääli, että nykypeleihin ei haluta enää tuoda ajattelua vaativia kohtia. Valonsäteen suuntaaminen peilien kautta tai yksinkertaiset palikkatestit eivät pahemmin stimuloi harmaata massaa. Samalla pelin noin 10 tunnin kestoon (yksi läpipeluu pienellä harhailulla) olisi saanut sen kaipaamaa pituutta lisää mielekkäällä sisällöllä.

Vaikka Uncharted 2 etenee putkessa, minkä näköinen putki se onkaan! Hyvää kenttäsuunnittelua ja vaikuttavia maisemia komppaa kautta linjan laadukas työ niin ulkoasun suunnittelun kuin teknisen toteutuksen puolesta. Huuruisten viidakkomaisemien ja slummiutuneiden taistelukenttien ohi kiitäessä ei tule vastaan yhden yhtä hyppivää tekstuuria tai omituisesti käyttäytyvää varjoa. Jokaisella kentällä on oma selkeä ilmeensä, ja kaikki on toteutettu pikkutarkasti oikein. Arvostelijan sydäntä lämmittää lisäksi Naughty Dogin tapa käyttää värejä, siis ihan koko palettia! Pienenä naljailuna lukuisien eri avattavien ominaisuuksien joukossa on myös "Next Gen Filter", joka muuttaa pelin nykytrendin mukaiseksi ruskopestyksi versioksi. Älkää muuten katsoko avattavia "Making Of" -videopätkiä ennen läpipeluuta, sillä ne sisältävät paljon materiaalia pelin eri avainkohdista. Äänipuolen kiitokset menevät ennen kaikkea hienolle ääninäyttelylle sekä musiikkiraidalle, jotka molemmat luovat onnistuneesti suuren seikkailuelokuvan tuntua niin välinäytösten juoni- kuin toimintakohtauksissakin.

Uncharted 2: Among Thievesistä jäi ristiriitainen loppufiilis. Peli on pohjimmiltaan putkijuoksu, joka ei esittele varsinaisesti mitään uutta. Taistelua on edelleen liikaa, ja pulmatehtäviä liian vähän. Kaikki on kuitenkin tehty niin tolkuttoman hyvin, ettei tuloksesta voi olla tykkäämättä. Hyvin perinteinen juoni kantaa huvin läpi kaikki 10 tuntia, ja matkan varrella voi aidosti ihastella maisemia ja näkymiä mitä moninaisimmissa paikoissa ympäri maailmaa. Naughty Dog onkin tehnyt seikkailupeleille sen, mitä Blizzard teki World of Warcraftin kanssa massiivimimoninpeleille. Se otti muista peleistä ja elokuvista genren kaikki merkitykselliset osat, ja hioi niistä lähes täydellisiä ilman uusia innovaatioita.

Arviot ovat aina subjektiivisia kokemuksia. Eri arvostelijoiden pistemäärät riippuvat Uncharted 2:n tapauksessa pitkälti siitä, miten he painottavat omaperäisyyden ja innovaation verrattuna laadukkaaseen toteutukseen. Toiset voivat viihtyä pelin parissa alusta loppuun täyden kympin arvoisesti. Minäkin viihdyin Draken ja kumppaneiden parissa hyvin, mutta kaipasin silti tulitaisteluiden oheen jotain uutta ja erilaista. Ulkoisesti se on täyden kympin arvoinen. Nyt peli on "vain" rautaisella ammattitaidolla tehty ja toteutettu tiivis ja vauhdikas seikkailu myyttisissä maisemissa rynnäkkökiväärin soittaessa ensimmäistä viulua. Ehdotonta PS3-pelien parhaimmistoa, varmasti ostamisen arvoinen.