Uncharted: Legacy of Thieves Collection (PC)

Köyhän miehen Indiana Jones, Nathan Drake, on rymistellyt konsoleilla jo 15 vuotta. On enemmän kuin kohtuullista antaa myös PC-pelaajille maistiaisia tarinoista. Ja millaisia makupaloja tarjolla onkaan!

Uncharted: Legacy of Thieves Collection on remasterointipaketti, joka sisältää vuoden 2016 Uncharted 4: A Thief's Endin sekä vuonna 2017 julkaistun itsenäisen laajennuksen Uncharted: The Lost Legacy. Playstation 5:n pelaajat pääsivät nauttimaan kokonaisuudesta jo keväällä, mutta pienen aikalisän jälkeen kokonaisuus saatiin optimoitua myös PC:lle.

Pettymykset on syytä hoitaa pois alta: kyseessä on ensisijaisesti graafisiin päivityksiin keskittyvä kokonaisuus. Epäilemättä kaikenlaisia pieniä bugeja on liiskattu pois alta samalla vaivalla, mutta markkinointimateriaaleja myöten painopiste on visuaalisen annin terästämisessä. Onneksi tällä kertaa tulos on ollut hypetyksen mukaista.

Toisena odotuksien vastaisena valintana kokoelmana markkinoitu kokonaisuus sisältää tosiaan vain kaksi peliä laajasta paletista. Kokoelma se kaksikin peliä on semminkin, kun sarjan kolme ensimmäistä osaa on uudelleenpaketoitu jo vuonna 2015 Playstation 4:lle julkaistuun Uncharted: The Nathan Drake Collectioniin.

Se niistä negatiivisista puolista, sillä esille on katettu todellinen useamman elokuvaillan korvikkeeksi kelpaava seikkailurymistely. Pleikkaripelit ovat opettaneet minulle Tomb Raidereista asti, että arkeologin tärkeimmät työvälineet ovat aseet. Muinaismuistojen erilaiset mekaaniset arvoitukset ovat häkellyttävän hyvässä kunnossa vuosisatojen jäljiltä, mutta eivät kovin pitkään. Uncharted vääntää toiminnan omaan laitaansa, sillä Lara Croft kalpenee jälkeen jätettyjen ruumiiden ja raunioiden määrälle.

Toiminta on rytmitetty erinomaisesti. Pelaajalle vyörytetään sopivassa tahdissa päälle juonta edistäviä kohtauksia, uusien maisemien esittelyä, helppoja arvoituksia ja tiukkatahtisia toimintakohtauksia. Nimenomaan erinomainen rytmi tuottaa toimintaelokuviin vertautuvan kokemuksen, jossa mielenkiinto pysyy kiinni loppuun asti.

Kaksi itsenäistä seikkailua kertovat omat huimat kertomuksensa. Pääpeli Uncharted 4 on yllättävän perinteinen merirosvoaarteen perässä tapahtuva jahti ympäri maapalloa. Pääseikkailun käsikirjoitus ei ole pöllömmästä päästä, vaikka mukaan onkin napattu hieman kliseinen kadonnut veliveikko sekä yllätyksetöntä avioriitelyä Nathanin vaimon kanssa. The Lost Legacy sen sijaan asettaa päähahmoksi Nathan Draken sijaan aarteenetsijä Chloe Frazerin, joka etsii Ganeshin torahammasta. Molemmat seikkailut ovat kujeilevia rymistelyjä, joissa henkilöhahmot eivät ota itseään liian vakavasti.

Kiipeileminen on huimapäistä touhua, ja sitä riittää. Hahmot pääsevät kipuamaan pitkin mitä erilaisempia maisemia apunaan vain köysikoukku, naskali ja napakat raajat. Pelaajalle annetaan hyvin selkeitä visuaalisia vihjeitä siitä, mistä kiipeily on syytä aloittaa. Ajoittain tämä johtaa hupaisiin tilanteisiin, joissa ilmiselvän reitin sijasta päädytään kiertämään koko vuori. Ainakin tarjolle saadaan todella näyttäviä maisemia ja huimaavia hyppyjä sekä kuvakulmia.

Kun kohde on saavutettu, ovat vihulaiset useimmiten löytäneet sijainnin ennen sankareita. Ammuskelu on mahdollista pelata perinteisenä suojakyykiskelynä, mutta myös hiljaisempi lähestymistapa on mahdollinen. Vihollisten kimppuun on mahdollista hiipiä salavihkaisesti kiipeilytaitojen avulla, jolloin vastustajien määrää on mahdollista vähintäänkin harventaa ennen tuliluikkujen kaivamista esiin.

Asevalikoima on melko rajoittunut, ja varsinkin ajoittain käyttöön avautuvista erikoisemmista aseista ovat panokset jatkuvasti vähissä. Mukana voi pitää yhtä kevyttä ja yhtä raskasta asetta sekä neljää kranaattia, joten usein helpoin lähestymistapa on pitää käytössä peruskalashnikovia, jonka ammukset eivät lopu kesken. Myös erilaisten ajoneuvojen kanssa päästään leikkimään, ja niiden ohjaustuntuma on varsin mainio.

Vaikka ohjain on selkeästi miellyttävämpi valinta kiipeilykohtauksiin, on ammuskelu PC:n hiiri-näppisyhdistelmällä huomattavasti peliohjainta helpompaa. Pelaajan on tehtävä tiukkoja laitteistovalintoja - kenties optimaalisinta olisi vaihtaa syötelaitetta kohtausten mukaan? Itse päädyin lopulta pelaamaan suurimman osan pelistä ohjaimella ja valikosta päälle laitettavalla melko aggressiivisella tähtäysavustuksella.

Ja sitten ne grafiikat. Päivitysten jälkeen näytönohjainta kelpaa huudattaa sähkölaskusta piittaamatta. Hieno 4K- ja laajakuvatuki sekä käytännössä kaikki mahdolliset visuaaliset herkut HDR:stä näytönohjainten natiiviominaisuuksiin antavat parastaan. Myös kohtausten kamerakulmat on usein suunniteltu näyttävyys edellä. Esimerkiksi Madagaskariin sijoittuvissa kohtauksissa tulivuoren jylhyys tekee todellisen vaikutuksen.

Täyden kymmenen pisteen jackpotissa on hieman PC-lisää. Kyseessä on toki vanhojen julkaisuiden uudelleenlämmittely, mutta kyseessä ei ole mikään mikrovalmiste, vaan kunnollinen ylimääräisen juustoraasteen kanssa uunissa kuumennettu herkkuannos, jota PC-pelaajat ovat joutuneet tähän asti kuolaamaan ravintolan ikkunan ulkopuolelta.