Vampire: The Masquerade - Bloodhunt

Early Access -vaihe on päättynyt, ja Sharkmob on julkaissut Battle Royale -pelinsä, joka sijoittuu World of Darkness -maailmaan. Vampire: The Masquerade - Bloodhunt on saatavilla niin Playstation 5:lle kuin PC:lle. Prahassa useat vampyyriklaanit taistelevat alueen herruudesta.

Bloodhunt erottuu kilpailijoistaan hahmoluokilla. Niin sanotut Archetypet määrittyvät kahdella eri tavalla: vampyyriklaanilla ja luokalla. Vampyyriklaani on eräänlainen kattotermi Archetypelle, ja tällä hetkellä niitä on neljä: Toreador (houkutteleva klaani), Brujah (brutaali klaani), Nosferatu (kovasti zombin näköinen klaani) ja Ventrue (yläluokkainen klaani). Jokaisella klaanilla on oma pääasiallinen kykynsä. Esimerkiksi Toreador käyttää Projectionia teleporttailuun, ja Brujah voi tehdä mittavia loikkia.

Luokat ovat sitten jokaisen klaanin alaluokkia. Toreadorilla Siren pystyy sokaisemaan muut kyvyllä Blinding Beauty, kun taas Muse toipuu maahan kaaduttuaan nopeammin. Jokaista Archetypea voi kehittää avaten Perkejä, mutta kyse on vain pienistä parannuksista, kuten enemmän ammuksia matsin alkaessa.

Jokainen Archetype on siis jollakin tavalla erilainen, mutta erot eivät ole suuria. Näin Bloodhunt on varsin tasapainotettu pelikokemus. Niin ikään peliin kiinni pääseminen on nopeaa, sillä ydinpelattavuus on helpompi sisäistää kuin esimerkiksi Apex Legendsissa.

Bloodhuntissa on mukana oman hahmon tuunausmahdollisuus, mutta vaikuttaa siltä, että Sharkmobin ajatuksena on ollut nyhtää enemmän rahaa pelaajilta. Jokaisen Archetypen ulkonäköä voi toki jossain määrin muokata haluamakseen, mutta aloitusvalikoima on varsin pieni. Ja kuinka ollakaan, lisävaihtoehtojen saaminen edellyttää ostoksien tekemistä pelin sisäisessä kaupassa. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä kyse on vain kosmetiikasta, joka ei vaikuta pelattavuuteen.

Erikoista kyllä, Bloodhuntissa on mukana myös oma sosiaalinen ulottuvuutensa. Keskusalue on nimeltään Elysium, jossa jonotetaan matseihin, puhutaan vampyyriklaania edustaville tekoälyille ja ollaan muutenkin sosiaalisia muiden pelaajien kanssa. Rakennus on tehty hyvin, ja vetoaa varsinkin World of Darknessista perillä oleviin pelaajiin. Ulkoisen estetiikan lisäksi muuta ei sitten mukana olekaan.

Praha on Battle Royale -alueena varsin erikoinen. Vampyyrit voivat kiipeillä seinillä, ja näin kaupungin katot ovat itse asiassa se pelialueen lattia, ja katutaso sitten enemmänkin kellari. Suurin osa sujuvasti toteutetuista tulitaisteluista käydään katoilla, ja paikasta toiseen loikitaan komeissa maisemissa. Katutaso on sekin tärkeä. Mukana on roinaa, ja ennen kaikkea pahaa aavistamattomia ihmisiä ruoaksi. Seurauksena saa esimerkiksi paremman oman terveyden palautumisen, paremman lyömäasevahingon tai lyhyemmän "cooldownin" eri kykyjen käytössä. Kussakin ottelussa voi kerätä vain tietyn määrä päivityksiä, joten ruoka on valittava huolellisesti. Lisäksi on pidettävä huoli, että ruokailee salassa. Jos moisesta jää kiinni, merkataan pelaaja Bloodhunted-statuksella 60 sekunnin ajaksi. Toisin sanoen kaikki muutkin tietävät tämän pelaajan sijainnin.

Katutasolla mukana on myös useita erilaisia tekoälyjä, kuten sotilaallinen Entity ja bottinen Cultists Vampire. Nämä tekevät nopeasti vampyyrista selvää. Bloodhuntin Praha ei ole perinteinen Battle Royale -areena, sillä kaikki on ahdettu tavallista pienempään tilaan verrattuna esimerkiksi Fortniteen, Apex Legendsiin tai Call of Duty: Warzoneen.

Pienikokoisempi kartta auttaa välttämään joitakin lajityypin sudenkuoppia. Matsit ovat nopeatempoisia, ja roinaa eli "loottia" vaivaavat vähäisemmässä määrin lajityypin tavalliset ongelmat. Edelleenkin ajoittain sitä roinaa tuntuu olevan liian vähän, ja varsinkin Trios-pelimuodossa päätyy ajoittain monen vastustajan pieksämäksi siten, että kun on taistelussa jonkun muun kanssa, kolmas osapuoli tulee paikalle jyräten kaiken. Solos-pelimuodossa vastaava kuvio on vähemmän tavallinen, mutta silti moinen on pidettävä mielessä, sillä se vaikuttaa siihen, miten ihmiset pelaavat.

Kaikki osa-alueet eivät oikein istu osaksi muuta kokonaisuutta. Tällainen on ennen kaikkea uudelleen syntyminen eli niin sanottu "respaaminen". Sharkmob on tietysti halunnut vähentää Battle Royale -pelien kovaa vaikeustasoa antamalla pelaajille yhden uusintayrityksen Solos-pelimuodossa. Ongelma on siinä, että se uudelleen syntyminen tapahtuu liian lähellä kuolinpaikkaa vähän sinne päin olevan aseistuksen kera. Tilanne muuttuu paremmaksi pelin edetessä, mutta ajoittain "respaamispaikassa" pelaajalla jo mukana olevat tavarat saattavat olla parempia kuin maassa lojuvat roinat. Tämä on ongelma silloin, kun saa nopeasti uudestaan peräänsä sellaisen pelaajan, jonka on jo kertaalleen hetki sitten listinyt.

Kaikesta huolimatta Vampire: The Masquerade - Bloodhunt on vaikuttava peli. Battle Royale on toteutettu omintakeisesti, ja palaan pelin pariin vielä arvion kirjoittamisen jälkeenkin. Kokonaan toinen asia on tietenkin se, jaksaako peli kiinnostaa pitempään kansaa, sillä niin live service kuin Battle Royale ovat kovin kilpailtuja lajityyppejä nykyään. Mutta mikäli Sharkmob tukee peliä säännöllisellä lisäsisällöllä pitääkseen pelaajat tyytyväisinä, on tulevaisuus valoisa.