Vielä kerran ennakossa Assassin's Creed Valhalla

Muutama vuosi sitten olin innokkaasti sitä mieltä, että Assassin's Creed Origins oli vuoden peli -ainesta. Assassin's Creed -pelit ovat aina olleet laadukkaita, mutta ne harvemmin ovat kyenneet nousemaan siihen luokkaan, mitä vuoden peli -ehdokkailta vaaditaan.

Päätähtenä on aina ollut suurikokoinen avoin maailma, ja sarjaa on julkaistu melkein vuosittain. Ja joka kerta peli menestyy hyvin. On nostettava hattua siitä, että laatu on onnistuttu pitämään tasaisen laadukkaana. Origins oli kuitenkin massiivinen loikka laadussa parempaan suuntaan, ja se noteerattiin myös pelaajien ohella mediassa.

Seuraaja Assassin's Creed Odyssey jatkoi edeltäjän jalanjäljissä, mutta ei hyvällä tavalla. Se tarjosi lisää Originsin pelattavuutta, mutta ei juuri muuta. Entäpä Valhalla sitten? Pelin on tehnyt sama tiimi kuin Originsinkin, ja Valhalla on lisää Originsia. Onneksi uusiakin ideoita on mukana. Ja se on hyvä asia.

Pääsin hiljan pelaamaan noin kuuden tunnin ajan. Aloitin tilanteesta, jossa Eivor on asettunut 800-luvun Englantiin koettaen solmia liittolaisuuksia vieraassa maassa pitäen samalla viholliset loitolla. On mielenkiintoista asettaa pelaaja maahantunkeutujan rooliin sen suojelijan sijasta. Peli maalaakin päähenkilöstä antisankarin, jolla on moraali. Vaikuttaa siltä, että Eivorin tehtävänä on pitää omat liittolaisensa aisoissa niin, etteivät nämä lähde kokonaan verenhimonsa sanelemalle tielle.

Edelleen vaikuttaa siltä, että päätarina on jaettu erillisiin tarinakaariin, joista kukin kertoo oman kuningaskunnan tarinan. Demo alkoi Englannissa kylässä, jota voi laajentaa ja päivittää käyttäen ryöstelystä saatavia resursseja. Pelaaja voi rakentaa rakennuksia (kuten parakin ja leipomon), ja sitten myöhemmin päivittää rakennuksia saadakseen etuja niin itselle kuin omalle joukolle. Edelleen omaa kylää voi muokata ulkoisesti käyttäen riimukiviä ja patsaita. Mielialaa voi kohottaa järjestämällä juhla-aterioita. Kovinkaan paljoa ei syvyyttä ole, sillä esimerkiksi rakennuksien paikkaa ei pääse määräämään itse. Toisaalta oman kylän kanssa tulee vietettyä paljon aikaa.

Suurin osa ajasta kuluu kuitenkin kodin ulkopuolella, ja ensimmäisenä on vuorossa kuningas Merciasta selviytyminen. Sen jälkeen asetetaan nukkehallitsija, jonka kanssa pystyy tekemään sopimuksia ja neuvottelemaan. Tätä varten matkustetaan Ledecestrescireen, ja sitä varten on samoiltava massiivisen kokoisessa maailmassa, joka koostuu useasta eri kuningaskunnasta.

Värimaailma ei ole yhtä värikäs kuin Originsissa, mutta tarjolla on vehreitä niittyjä ja ruskeita maisemia ja kaupunkeja. Jokainen asuinalue vaikuttaa käsin tehdyltä ja tarkoitukseensa sopivalta. Kuitenkaan Lontoon mallintamisen uskollisuuteen tyyliin Watch Dogs: Legion ei ylletä.

Matkalla kohtasin vihollisten asumuksia, kiinnostavia riimupulmia, perinteisiä tähystyspaikkoja ja sivutehtäviä, jotka vaihtelivat kummallisista vielä kummallisempiin. Ubisoft on ottanut onkeensa palautteesta, eikä kartta ole enää väärällään suurta määrää kysymysmerkkejä. Siitä huolimatta pelaaminen tuntuu siirtyvän sisältösaarekkeesta toiseen sen sijaan, että pelaaja omalla painollaan löytäisi oikeasti hyvin suunniteltua tekemistä. On tämä kuitenkin parempi verrattuna Odysseyn tehtäviin, ja paljon onkin.

Kaikkiaan Valhalla ottaa itsensä paljon vakavammin kuin Odyssey. Valhallalla tuntuukin olevan jotain omaa sanottavanaan, olkoon se sitten päätehtävien välivideoissa tai vain kyläläisten kanssa tekemisissä ollessa.

Ledecestresciressa pääsin kuninkaan luo, ja sotkeuduin ryöstöretkeen rauhallisia luostareita putsaten. Ja lisäksi ryöstelin kyliä heidän arvokkaista tarvikkeistaan. Lopuksi kohtasin ihan oikean piirityksen, joka oli paitsi eeppinen myös kauniisti toteutettu. Samalla pääsin ottamaan tuntumaa taistelumekaniikkaan, joka tuntuu perustuvan Odysseyn vastaavalle. Käytössä on neljä kykyä, kuten myrkyn voitelua aseisiin tai loikkaamista pahiksien kimppuun kaukaa. Taistelumekaniikka on kelvollinen, ja valittavana on erilaisia aseita, joiden kykyjä voi monipuolistaa avaamalla kykypuusta uusia keinoja. Kokonaan uusiksi ei taistelua kuitenkaan ole tehty.

Ulkoisesti Assassin's Creed Valhalla näyttää hyvältä. Huolimatta värien rajoittuneisuudesta meno kuitenkin näyttää 800-luvun englannilta. Demo jätti siis kaikkiaan hyvän vaikutelman. Jos siis haluaa lisää Originsin kaltaista pelaamista, on juuri sitä tarjolla. Mutta onko tarjolla enemmän? Siihen on hankala vastata, mutta todennäköisesti vastaus on ei. Toisaalta ainakin pelaaja tietää jo valmiiksi, mitä on ostamassa sitten marraskuussa.