War of the Roses on kulkenut ideatasolla jo jonkin aikaa Paradox Interactiven käytävillä, mutta projekti sai tarvitsemansa sysäyksen vasta Tale Worldin Mount & Blade -sarjan myötä. Julkaisija halusi jalostaa keskiaikaista toimintaa puhtaasti verkossa pelattavaan muotoon, ja kehittäjäksi osui sopivasti Lead and Goldista tuttu Fatshark.
War of the Rosesin konsepti pohjautuu todellisiin historiallisiin tapahtumiin vuosien 1455-1485 Englannissa, kun Lancasterin ja Yorkin suvut taistelivat kruunusta. Pelaaja lyöttäytyy jommankumman suvun väreihin (punaiset ja valkoiset) ja käy taistoon kuninkaansa puolesta.
Muokattavuus on osa peliä, ja oman sotilaansa voi muovailla laajasta valikoimasta kypäriä ja rytkyjä, joihin voi myös asettaa erilaisia lisävarusteita. Haarniskoja on kolmea eri tyyppiä: kevyitä ja heikosti suojaavia, keskiraskaita ja osin peittäviä sekä täysimittaisia levyhaarniskoja, jotka hidastavat liikkeitä jo huomattavasti. Lisäksi 15 asetyyppiä lupaavat runsaasti valinnanvaraa taistelutyylin suhteen; hahmolleen voi poimia paitsi klassisen miekan ja jousen, myös esimerkiksi peitsen, hilparin tai nuijan. Kaikkiaan aseita voi kantaa mukanaan kolme erilaista. Pääasetta käytetään kaksin käsin, mutta varusteluun kuuluu myös vara-ase sekä viimeisenä hätävarana toimiva tikari.
"Tikari on kuitenkin yhtä tappava kuin mikä tahansa muu ase", pääsuunnittelija Mårten Stormdal kertoi kuvaillessaan aseiden taustalla vaikuttavaa suunnittelufilosofiaa. "Kaikki aseet ovat yhtä tappavia, jos niitä käsitellään oikein."
Taistellessa lyömäaseella voi iskeä kummallekin sivulle tai yläkautta. Aseella voi myös survaista suoraan eteenpäin. Mikäli hiiren nappia pitää pohjassa pitkään, iskuun tulee enemmän voimaa. Taistelusysteemiin kuuluu myös neljä erilaista torjuntaa, yksi kullekin iskutyypille. Harjoituskampanjan aikana ruudulla näkyvät indikaattorit opastavat oikean torjunnan valitsemisessa, mutta moninpelissä tätä apua ei suoda. Näin ollen pelaajien on aidosti tarkkailtava toistensa liikkeitä ja valittava oikeat toiminnot sen mukaan. Kun tähän ynnätään vielä hevoset ja raukkamaiset jousiampujat, alkaa kokonaiskuva taistelujen luonteesta hahmottua.
"Kukaan ei ole tehnyt samaa näin syvällisesti", tuottaja Gordon van Dyke, joka toimi aiemmin DICE:llä Battlefield-sarjan peräsimessä, hehkutti.
Kuin mihin tahansa moderniin online-toimintapeliin myös War of the Rosesiin sisältyy perkkejä, jotka ehostavat esimerkiksi aseen käsittelyä tai liikkuvuutta haarniskan kanssa. Näitä pieniä kokemuksella karttuvia boostereita on tarjolla kaikkiaan 60 kipaletta viidessä kategoriassa. Pelaaja voi erikoistua kerrallaan kahteen kategoriaan, joskaan näiden välillä vaihtelua ei ole millään tavoin rajoitettu, antaen tuhansittain erilaisia perk-yhdistelmiä kokeiltavaksi. Omaa pelityyliä tukevien yhdistelmien löytäminen on War of the Rosesissa elintärkeää.
Konepellin alla puolestaan monimutkainen vauriomallinnus näyttelee omaa rooliaan kamppailun kulussa. Puuesineen käyttö miekan torjuntaan johtaa nopeasti puun rikkoutumiseen, kun taas nuolien lentoradat ja iskukulmat otetaan huomioon määriteltäessä sitä, läpäiseekö nuoli haarniskaa vai kimpoaako se sen pinnasta pois.
Samankaltaisuuksia Paradoxin aiemmin julkaisemaan Mount & Bladeen on nähtävissä, ja itse asiassa sarjan entinen suunnittelija ja tuottaja Mikhail Yazbeck työskentelee nyt Fatsharkilla War of the Rosesin parissa. Hän kertoi, että useat War of the Rosesin ominaisuudet ovat sellaisia, mitä Tale Worlds harkitsi lisäävänsä omaan sarjaansa, joten studionvaihto oli hänelle helppoa. Mutta siinä missä Mount & Blade ilmestyi yksinpelinä, johon myöhemmin julkaistiin moninpelilaajennus Warband, War of the Roses on suunniteltu moninpeliä silmällä pitäen alusta alkaen. Mukana on jonkintasoinen tarinatila, joka opettaa pelaajalle perusteet, mutta se on vain alkulämmittelyä moninpelin edellä.
Paradox ei ehkä aina ole tullut tunnetuksi maailman hiotuimmista pelijulkaisuistaan, mutta tällä kertaa se ei aio kiirehtiä julkaisua. War of the Roses tulee myyntiin "sitten, kun se on valmis", ja nettikoodin sujuvuuteen kiinnitetään erityistä huomiota. Muokattavat dedikoidut serverit tulevat ainakin saataville, mutta enimmäispelaajamääriä ei vielä ole lyöty lukkoon. Tavoite on kuitenkin saada kentälle niin paljon vipinää kuin mahdollista.
Fatshark on luonut taistelujen taustoiksi kuusi ympäristötyyppiä, joihin lukeutuu linnoja, metsiä, kyliä, nummia ja turnajaisia. Kaikilla alueilla on omat ominaispiirteensä, ja nämä voivat vaikuttaa siihen, minkälaisia hahmotyyppejä kentät suosivat. Esimerkiksi metsäkenttä voi suosia jousiampujia toisin kuin ratsastajia. Ympäristöistä pyritään tekemään mahdollisimman eläviä ja myös säätilat vaihtelevat pelissä.
Kovin suuri yllätys ei liene tänä päivänä, että myös War of the Rosesille kaavaillaan julkaisun jälkeistä tukea.
"DLC-suunnitelmat ovat mittavat. Ja me emme tee laiskan miehen DLC:tä, jossa vain julkaistaan karttapaketti ja jaetaan pelaajakunta kahtia", van Dyke totesi. "Kartat annetaan ilmaiseksi. Maksullinen DLC tulee olemaan hauskaa ja kokemusta laajentavaa."
Mikäli Paradox Interactive Conventionissa esitetystä hyvin lyhykäisestä demosta voi mitään päätellä, tässä pelissä on valtavia mahdollisuuksia. Kunhan Fatshark saa hahmonkehityksestä addiktoivaa ja keskiaikaisesta taistelusta tasapainoista, ruusujen sota voi jatkua vielä vuosikaupalla.