Warhammer 40K on pelivalmistaja Games Workshopin kruununjalokivi ja täten arvostettu nimi pelaajien parissa. Männävuosien turhan kitsaasta lisenssin jakamisesta ollaan päästy pitkälle, ja 40K:ta näkyy niin huonommissa kuin paremmissakin peleissä, joista Fatsharkin Darktide sijoittuu onneksi jälkimmäiselle puolelle.
Kaukaiseen ja julmaan tulevaisuuteen sijoittuvassa Darktidessa pelaaja edustaa yhtä valtavan imperiumin vähemmän hohdokkaista jäsenistä rangaistusvangin ja tykinruoan roolissa. Teema isketään naamalle heti alkumetreistä alkaen, kun milloin kukakin komeljanttari käskyttää pelaajaa edestakaisin. Valtava monikerroksinen puolen planeetan kokoinen Tertiumin kaupunki on vaarassa, sillä kaaoksen voimat ovat pesiytyneet sen pimeimpiin syövereihin ja syvimpiin kaivantoihin. Kaupungin kerroksellisuuden ja korkeuden hahmottaa hyvin etenkin kenttien alussa, kun sekä ylös että alas katsottaessa likaisten putkistojen ja laitteiden sekamelska tuntuu ulottuvan loputtomuuksiin asti.
Tehtävät kestävät yleensä puolisen tuntia sisältäen seikkailua pimeissä käytävissä, lukuisia kohtaamisia erilaisten kaaoksen vääristämien otusten kanssa sekä muutaman tehtävän simppeleistä puolustusvaiheista vaikkapa energiasäiliöiden toimittamiseen. Viholliset hyökivät luonnollisesti koko ajan päälle, joten tiimityötä vailla oleva poppoo jää nopeasti määrältään ylivertaisen vastustajan alle.
Eri hahmoluokilla on omat vahvuutensa sekä heikkoutensa, ja näiden hyödyntäminen yhdessä aseistuksen parantamisen kanssa avaa mahdollisuuden vaikeampien ja tuottavampien tehtävien suorittamiseen. Eteneminen on isolta osin kiinni mukana kulkevien torrakoiden vahingontekokyvystä, joten "taitava" porukkakaan ei voi taistella merkittävästi hahmojaan korkeammilla tasoilla.
Tunneleihin rynnitään aina neljän hengen voimin, jolloin omaa 1-4 hengen jengiä täytetään automaattisesti muilla pelaajilla (ja yhteyden katketessa väliaikaisesti tekoälyhahmoilla). Hahmoluokkia voi sekoittaa vapaasti, mikä luo mielenkiintoista vaihtelua.
Valtava suoraviivainen ja "yksinkertainen" Ogryn on kuin kavereitaan puolustava höyryveturi, joka kykenee myös lähitaisteluun. Psyker hyödyntää kaaoksen voimia sitä itseään vastaan porukan maagina, mutta on jatkuvasti vaarassa posauttaa oma pollansa, mikäli äityy taikomaan liian innokkaasti. Zealot ei suostu kuolemaan, ja viihtyy vihollisten keskellä lähitaisteluaseiden, haulikoiden ja liekinheitinten parissa. Perinteistä ensimmäisen persoonan räiskijää eniten muistuttava Veteran taistelee läheltä tai etäämmältä valitsemansa aseen mukaan. Jokaisella hahmoluokalla on käytössä kauko- ja lähitaisteluase, ja vain Veteran tai sopivan taikakepin löytänyt Psyker kykenee vetämään tehtävän läpi lyömäaseeseen turvautumatta.
Betatestivaiheen vähittäisestä sisällön lisäämisestä on päästy nyt julkaisuversioon asti, ja kaikki uusi ei ole välttämättä positiivista. Peli kärsi aivan julkaisun jälkeen oudoista hidasteluista, mitkä on sittemmin saatu isoimmilta osin paikattua. Tekemistä on tullut lisää uusien kenttien, tehtävätyyppien ja varusteiden muodossa. Harmillisin ja nettiotsikoissakin eniten pyörinyt osio liittyy mikromaksuihin.
Kaikkein koreimmat panssarit on nimittäin holvattu priimavaluutan taakse, jota ei voi tienata kuin luottokorttia vinguttamalla. Näitä täysin kosmeettisia varusteita voi tienata pelin aikana erityisiä haasteita suorittamalla, mutta (mausta riippuen) hienoimmat releet on piilotettu oikean rahan taakse. Tämän lisäksi kauppa hyödyntää myös inhoja taktiikoita vain rajallisen ajan tarjolla olevien varusteiden muodossa. Ostettavat valuuttapaketit eivät myöskään mene tasan, joten pienen 100 Aquila-krediitin ostamiseksi voi joutua pulittamaan vaikkapa 1000 krediitin paketista. Kaikki ovat tyypillisiä mobiilipeleistä jo vuosien ajalta tuttuja keinoja, joiden ei soisi olevan käytössä yhdessäkään pelissä alustasta riippumatta. Priimavaluuttakauppa esiteltiin lisäksi vasta julkaisun jälkeen oletettavasti siksi, etteivät suljettua betaa pelaavat peruuttaisi ennakkotilauksiaan.
Darktiden intensiiviset kohtaukset ovat näyttäviä sekä miljöönsä, vihollisten määrän että toiminnan kaoottisuuden puolesta. Keisarin taskulampun eli lasgunin räiskeen, ogrynin kranaattien, psykerin päänräjäyttelyn ja zealotin tulen täyttämät käytävät ja huoneet on valaistu hienosti tuottaen toiminnalle kenties koreimman 40K-pelin tittelin. Kaikkea säestää erinomainen Jesper Kydin elektrometalli, sekä loistavien ääninäyttelijöiden asiaankuuluvat ja usein hauskat kommentit toisista pelaajista.
Warhammer 40K: Darktide on erinomainen, joskin ajoittain itseään toistava hidas runttaus kohti maksimitasorajaa ja keisarin siunaamia parhaita varusteita. Sen maailmassa kukaan ei ole hyvä, ja ihmiset kohtelevat toisiaan kuin kuonaa ja muita rotuja kuin kansallissosialistit konsanaan. Mikromaksukaupan mukaan lisääminen on iso harmi, ja sen saama palaute auttaa toivottavasti tekemään joitakin muutoksia sen inhottavimpiin osiin. Kuten Fatsharkin Vermintidessa ja etenkin sen kakkososassa, Darktideen on lupa odottaa jatkuvia sisältöpäivityksiä uusien hahmoluokkamuunnelmien, kenttien ja aseistuksen parissa. Jo nyt pelistä irtoaa paljon pelattavaa etenkin hyvällä porukalla, mutta kuukausien ja vuosien aikana sen toivoisi nousevan edeltäjiensä maineeseen.
