Warhammer 40,000 kuvaama tulevaisuus ei ole ruusuinen, sillä se on täynnä sotaa, kuolemaa ja kärsimystä. Ihmiskunnan suurimpiin sotureihin lukeutuvat Space Marinet taistelevat erilaisia avaruusolentoja vastaan ympäri avaruutta. Nyt yhdellä avaruuden sektorilla on jälleen piru merrassa, sillä Tyranidit ovat lähteneet sotajalalle. Heitä vastaan asettuu eri Space Marinen jaostoista koottu Kill Team, joka saa ihmiskunnan ja Imperiumin nimissä paloitella, rei'ittää, räjäyttää ja polttaa tuhansittain iljettäviä avaruusolentoja.
Warhammer 40,000: Deathwatch on vuoropohjainen strategiapeli, jonka mekaniikat rakentuvat löyhästi jo 1980-luvulla julkaistun Space Hulkin luomalle perustalle. Pelaaja ohjastaa viidestä Space Marinesta koostuvaa ryhmää ja yrittää parhaansa mukaan pitää oman ryhmänsä hengissä ja samalla lanata vastustajat maan tasalle. Hyvästä perustasta huolimatta toteutus tökkii niin rankasti, että pelikokemus on hyvin kaukana nautittavasta.
Tyypillinen tehtävä noudattaa jotain yksinkertaista kaavaa, kuten tapa tietyt olennot, käppäile tiettyihin pisteisiin kartalla tai kiikuta jotain esineitä paikkaan X. Koska kyseessä on alun perin tableteille kehitetty peli, ovat yksittäiset kartat kooltaan pieniä ja yksinkertaisia. Etenemisreittejä on usein yksi, tosin välillä tarjolla on jopa pari vaihtoehtoista reittiä. Valinnoilla ei ole kuitenkaan suurempaa merkitystä ja kenttäsuunnittelu jää kauas esimerkiksi Space Hulkin nerokkaasti toteutetuista kartoista.
Omalla vuorollaan pelaaja antaa käskyjä yksittäisille taistelijoille, joilla on kullakin 4 toimintopistettä. Näitä käyttämällä pääasiassa liikutaan, ammutaan ja asetutaan suojaamaan tiettyjä alueita. Viimeki mainittu on erittäin käytännöllinen, sillä sen avulla Space Marine räiskii näkökenttäänsä harhailevia vihollisia automaattisesti mikäli toimintopisteitä on vain jäljellä. Kunhan vain etenee rauhallisesti ja muistaa suojata useisiin suuntiin, eivät vastustajat aiheuta suurempia ongelmia. Eikä jokaisen askeleen kanssa tarvitse olla tarkkana, sillä kentistä löytyy useimmiten tarpeeksi lääniä kaikille sotureille. Tämäkin kertoo minulle vain laiskasta karttasuunnittelusta. Olisi paljon hauskempaa puntaroida liikkeitään tarkasti, mutta nyt sellaiseen ei ole tarvetta.
Pelissä on myös pari paperilla mieleniintoista piirrettä, sillä sotureitaan voi kehittää kokemuspisteiden avulla, ja uusia Space Marineita ja varusteita haalitaan pisteillä ostettavista korttipakoista. Kumpikaan näistä ratkaisuista ei kuitenkaan toimi erityisen hyvin. Roolipelimäisyys jää hyvin ohueksi, sillä Space Marineiden ominaisuuksia voi kehittää vain kestopisteiden, osumatarkkuuden ja kriittisten osumien suhteen. Ainoa järkevä vaihtoehto on nostaa osumatarkkuutta, sillä pyssyjen tarkkuus laskee tehon kasvaessa. Eli jos haluat osua johonkin, ei muita ominaisuuksia kannata kehittää. Jokaisella Marinella on myös muutamia erikoiskykyjä, joiden avaamisesta on jopa hyötyä. Niiden myötä lähitaistelijat voivat iskeä kerralla paria vastustajaa, tukiaseita kantavat ampuvat kaikkia näkemiään vihollisia ja niiin edelleen. Näitä erikoiskykyjä voi käyttää vain kerran muutamassa kierroksessa, mutta niihin kannattaa panostaa. Kokemuspisteillä voi myös avata jokaiselle sotilaalle lisää paikkoja kranaatteja ja erikoisesineitä varten.
Kuten jo aikaisemmin mainitsin, uusia sotilaita ja varusteita saadaan keräilykorteista. Jokaisen tehtävän päätteeksi saa yhden kortin, kampanjassa etenemisestä palkitaan kolmen kortin pakalla ja keskimäärin viiden tehtävän välein pisteitä on kertynyt niin paljon että niillä voi myös ostaa kolmen kortin pakan. Ongelmana on vain se, että todellisuudessa kortteja pitäisi voida ansaita huomattavasti enemmän. Alkuperäisessä versiossa pakkoja voi ostaa rahalla, mutta PS4:lle tarjolla on käytännössä sama peli ilman tätä vaihtoehtoa. Mobiililaitteilla eräs tärkeimmistä rahavirroista on varmistaa, että asiakkaat todellakin sijoittavat rahaa tällaisiin pieniin ostoksiin. Sen vuoksi pelikokemus ilman rahan kuluttamista voi tuntua inhottavalta jauhamiselta, sillä pelaajat joutuvat grindaamaan samoja kenttiä parempien esineiden toivossa. Sama näkyy myös PS4-versiossa. Hauskasti myös osa trophy-pokaaleista avautuu ainoastaan keräämällä kaikki tietynlaiset esineet, mikä tuottaa varmasti paljon työtä ja tuskaa niitä halajaville.
Keräilykorttien lisäksi pelin kannettavat juuret näkyvät usealla muullakin osa-alueella. Kentät ovat pieniä, animaatioita on vähän, grafiikka on suttuista ja välillä nähtävät pienet välianimaatiot pyörittelevät kuvakulmaa sietämättömästi, kentistä ei ole tarjolla minkäänlaista karttaa, valikoista löytyy nappeja joita ei voi painaa ja niin edelleen. Lisäksi pelistä ei löydy kunnollisia asetuksia, sillä ainoastaan kielen voi vaihtaa. Mitään muita asetuksia ei ole. Minä olisin ainakin kaivannut säätimiä musiikin ja äänien tasoille, kuvausta eri näppäinten toiminnasta, säädintä pelin kirkkauden vaihtamiseen ja niin edelleen. Kun nämä edellä mainitut asiat yhdistetään useisiin bugeihin, joista osa on erittäin vakavia, jää käsiin erittäin heikko tuotos.
Bugeja todellakin riittää aina pienistä ja ärsyttävistä vakaviin ja peli-ilon tappaviin tapauksiin asti. Yksi rasittava piirre pelissä on se, että pelaaja hukkaa toistuvasti hahmonsa hallinnan. Oletetaan vaikkapa sellainen tilanne, että Space Marine ampuu jonkin örvelön hengiltä. Mikäli otuksen vieressä on toinen, joka päästää tapahtuman myötä ilmoille rääkäisyn, ei pelaaja voi enää tehdä mitään hahmollaan. Tässä tapauksessa soturi täytyy valita uudelleen, jotta toimintaa voi jatkaa. Tämä on todella ärsyttävää ja sitä sattuu satunnaisen säännöllisesti esimerkiksi vihollisten kuollessa, tiettyjen erikoisanimaatioiden jälkeen, tai vaikkapa kun yrittää liikuttaa Space Marinea. Vakavampia bugeja ovat pelin totaaliset kaatumiset PS4:n päävalikkoon, sekä ajoittaiset hetket jolloin pelaaja ei voi valita hahmoja tai lopettaa vuoroaan. Itse jouduin tämän johdosta keskeyttämään tehtävän, joka lasketaan häviöksi. Tämän myötä menetin kaikkien tehtävään osallistuneiden hahmojen kokemuspisteet viimeistä pojoa myöten. Käytännössä peli nollasi täysin edellisten 4-5 tehtävän tuotot, joita olin säästänyt tarkoituksella. Näiden lisäksi minulla eivät myöskään avaudu trophy-pokaalit.
Tässä on selkeästi yksi peli, jonka olisi voinut jättää kokonaan julkaisematta PS4:lle. Pidän ajatuksena Warhammer 40K:n maailmaan sijoittuvasta pelistä, joka yhdistelisi perinteistä vuoropohjaista strategiapeliä ja roolipelejä. Tämä peli ei kuitenkaan ole sellainen, sillä se on erittäin heikko ja buginen käännös kannettaville laitteille suunnittelusta pelistä. En suosittele tätä edes suurimmille Warhammer-faneille, vaan kehotan välttämään sitä kaikin mahdollisin tavoin.