Warhammer: Battle March

Warhammer: Mark of Chaos toi vuonna 2006 Warhammer-brändin fantasiapuolen takaisin kartalle oikeastaan ensimmäistä kertaa sitten erinomaisen Dark Omenin (1998). Pelissä reaaliaikakomennettiin armeijaa Total War -sarjan tyyliin ilman resurssienkeräystä. Sitä kuitenkin vaivasi kautta linjan vaatimaton ja valju toteutus, joka ei missään tapauksessa kuulunut äärimäisen eeppiseen ja brutaaliin Warhammer-maailmaan. Tilannetta ei parantanut pari vuotta aikaisemmin ilmestynyt Relicin erinomainen Dawn of War samaisen teeman scifi-versiosta. Nyt hieman yllättäen peli saa lisälevyn (Battle March siis vaatii siis alkuperäisen pelin asennuksen), joka lisää emopeliin uuden pitkän kampanjan, kaksi uutta rotua (Pimeähaltiat sekä Örkit ja goblinit), uusia esineitä, karttoja ja läjän pieniä parannuksia.

Lisälevyn parasta antia on örkkien mukaantulo. Nämä sotahullut otukset tuovat peliin sen niin kipeästi kaipaamaa särmää ja meininkiä. Uuden kokonaisen armeijan ja sen erilaisten yksiköiden lisäksi örkit nousevat toiseen pääosaan pelin pitkässä kampanjassa. Kampanjan alkupuoli mennään mukavasti immeisiä, kääpiöitä ja kaaoksen sotilaita mäiskien milloin milläkin verukkeella. Sotalordi ja shamaani johtajat porukkaa yhä uusiin taisteluihin, kasvattaen samalla örkkien lukumäärää edetessään. Yksiköistä löytyvät mm. raskaasti panssaroitu Black Orcs -porukka, Dark Omenistakin ikimuistoiset Goblin Fanaticsit ja valtavat Trollit. Kampanjan ja juonen edetessä vaihdetaan käyttämään myös toista uutta rotua eli Pimeähaltioita (Dark Elves). Haltiat ovat örkkeihin verrattuna pieni pettymys. Pateettiset ja synkistelevät hahmot ovat lähes koomisia uhotessaan vastustajiensa tuskaista kuolemaa. Yksiköistä löytyy mm. dinosaurusmaisilla otuksilla ratsastavat Cold One Knights, Repeater Bolt Thrower sekä massiivinen War Hydra. Kampanja on hyvin toteutettu, ja tavoitteet vaihtelevat tehtävästä toiseen mukavasti. Vaikeustaso on suurin piirtein alkuperäisen luokkaa.

Emopelin suurimmille puutteille ei ole valitettavasti tehty mitään. Taistelu tuntuu edelleen valjulta, ja etenkin taulukkolaskentamaisesti toteutetut sankarihahmojen kaksintaistelut haukotuttavat. Warhammer -pelissä pitäisi olla jatkuvasti elämää suurempi olo kirveiden halkoessa kalloja ja valtavien tulipallojen sytyttäessä kokonaisia joukko-osastoja tuleen. Nyt örkkien mesoamista lukuun ottamatta ote on kovin virkamiesmäinen. Jos kuitenkin pidit Mark of Chaoksesta, pidät tästäkin. Kaksi uutta armeijaa lisäävät pelin ikää ja tuovat uutta puhtia vaikkapa moninpelimatseihin. Emopelin pelastajaksi tästä ei ole.