Warhammer: Chaosbane on Eko Softwaren toimintaroolipeli, joka sijoittuu Warhammerin mittavaan maailmaan. Onkin yllättävää, ettei tällaista Games Workshopin fantasiamaailmaan sijoittuvaa peliä ole saatu aiemmin. Pelaaminen tapahtuu isometrisestä kuvakulmasta hieman Blizzardin Diablon tyyliin. Joukko seikkailijoita taistelee Chaos Horden jäännöksiä vastaan. Tarkoituksena on vapauttaa rakastettu johtaja kauheasta kirouksesta.
Old Worldissa matkustaessaan pelaajat kohtaavat erilaisia Horden ryhmittymiä, ja käydäänpä myös muissa tunnetuissa paikoissa, kuten Nulnissa ja Praagissa. Warhammerin tunnelma on vahvasti läsnä, ja mukana on häivähdys goottista keskiajan maailmaa inhottavine olioineen. Myöhemmin matka käy jäisiin metsiin, muinaisiin temppeleihin ja niin edelleen. Dialogi on kevyttä luoden selkeän vastakohdan muuten niin ankaralle ja tummasävyiselle maailmalle.
Pelasin Wood Elf Elessalla, joka käyttää taitojaan ennen kaikkea jousiammuntaan. Tätä tehdessä hahmo on naulittuna paikoilleen päästäen mittavia iskuja Horden päälle. Wood Elf on myös hyvin liikkuva verrattuna muihin hahmoluokkiin. Niin ikään muillakin on omat erottuvat kykynsä. Maagi Elontir on tietenkin haka taikuudessa, Konrad Vollen on lähietäisyyden taistoon erikoistunut, ja Bragi Axebiter on perinteinen fantasiapelien kääpiö.
Varsinainen tarina muuttuu hieman valitun hahmoluokan mukaan, mutta ei suuresti. Tämä tietysti rohkaisee pelaamaan useamman kierroksen, koska pelikokemus on ainakin vähän erilainen. Syytä onkin, sillä varsinainen kampanja on vain neljän kappaleen mittainen. Tavallisella vaikeustasolla läpi pelaaminen vie aikaa 10-12 tuntia. Jos siis haluaa läpäistä kaikilla hahmoluokilla, on syytä varata aikaa nelisenkymmentä tuntia.
Kaverin kanssa co-opissa pelaaminen onnistuu, ja se nostaakin koko pelin aivan uudelle tasolle. Maksimissaan neljä pelaajaa voi liittyä yhteen, jolloin kaikki hahmoluokat voivat toimia yhdessä. Moinen kannattaakin, sillä kovemmat vaikeustasot ovat siten selvästi helpommin läpäistäviä.
Maisemien suunnittelussa tulee ilmi vahvasti, kuten jo mainittiin, keskiaikainen goottilainen tyyli. Kaiken kaikkiaan maisemat ja asukit ovat tuttuja Warhammerin tuntijoille. Ajoittain ruudulla on kerralla jo liikaakin toimintaa. Lisäksi peli ei nojaa äänimaailmaan lainkaan tarinaa kertoessaan, mikä on itse asiassa hyvä asia. Tekstitystä ilmaantuu ruudulle aina kun tarvitaan, ja muita visuaalisia vinkkejä näkyy säännöllisin väliajoin. Ääniraita herättää maailman eloon, joskin musiikki hukkuu usein Horden ryskäämisen alle.
Chaosbane loistaa erilaisten pahistyyppien lukumäärässä. Joskus pahiksia on vaikea erottaa toisistaan ruudun ollessa täynnä toimintaa, sillä erilaisia pahiksia on yli 70 erilaista. On siis varauduttava siihen, ettei taisto käy itseään toistavaksi kovinkaan nopeasti, sillä erilaisten vihollisten kaataminen edellyttää erilaisia tekniikoita.
Pomovastukset ovat erilaisella tavalla pelottavia. Terveyspalkki on pitkä kuin nälkävuosi, ja kaikilla on useampi elämä kaadettavana. Lisäksi pomoilla on omat liikeratansa ja -tekniikkansa, jotka tekevät osuessaan pahaa jälkeä. Silloin tällöin pomovastus voi olla jopa liian vaikea yksin pelaavalle, jolloin edessä on vaikeustason laskeminen.
On vielä mainittava tarpeettoman hankalaksi tehty hahmonkehitys ja erilaisten valuuttojen käyttö. Kokemuspistepalkkeja on neljä, ja niiden lisäksi on erillinen mainemittari. Mutta näiden ohella on vielä viittä erilaista "fragmenttia", joita tarvitaan uusien perk-kykyjen saamiseksi. Kultaa tarvitaan perk-kykyjen ostamiseksi, ja lisäksi erillisiä kykypisteitä annetaan tietyin väliajoin, kuten esimerkiksi tehtävän suorittamisen jälkeen.
Kaiken kaikkiaan Chaosbanella on paljon tarjota aiheesta innostuneelle pelaajalle. Kerran kaadetun pomovastuksen voi haastaa uudelleen boss rush -tilassa paremman "lootin" saamiseksi. Erilaiset hahmoluokat rohkaisevat pelaamaan tarinan useammin kuin yhden kerran. Kokemuksensa pystyy muovaamaan mieleisekseen monilla eri tavoilla vaikeustasosta alkaen. Warhammer: Chaosbane tarjoaakin oivan vaihtoehdon Blizzardin Diablolle.