Vaikka Watch Dogs (2013) ei ollutkaan kaiken hypen arvoinen, Ubisoft onnistui tekemään siitä suositun pelisarjan Assassin's Creedin ja Far Cry'n rinnalle. Sarjan kolmas osa Watch Dogs: Legion siirtyy Pohjois-Amerikasta Eurooppaan, ja on luonnollisesti kaikkein kunnianhimoisin vieden pelaajan taistelemaan vapauden puolesta tulevaisuuden Lontooseen.
Valvontajärjestelmä ctOS on saatu viritettyä nyt myös Lontooseen ja sehän tarkoittaa, että kansalaisten vapautta vaaliva hakkeriporukka DedSec on paikan päällä taistelemassa sitä vastaan. Pommi-iskujen sarja tekee pahaa tuhoa kaupungissa, ja todisteet iskuista viittaavat yllättäen DedSeciin. Turvallisuusyritys Albion ampuu kirjaimellisesti hakkeriporukan alas, ja jäljelle jääneet kapinalliset pakenevat henkensä edestä. Lopettaakseen vainon ja puhdistaakseen maineensa DedSec käy vastaiskuun ja päättää samalla selvittää, kuka kaiken takana oikeasti on.
Jos Watch Dogs 2 on vielä lähimuistissa, ei Watch Dogs: Legion tarjoile kauheasti yllätyksiä ainakaan mitä toimintaan tulee. Isossa Lontoon kaupungissa pääsee vapaasti touhuamaan pää- ja sivutehtävien suuren määrän parissa. Kolmannen persoonan perspektiivistä pelattava Legion taipuu varsin sujuvasti ammuskeluun, hiippailuun, drooneilla lentelyyn ja ajoneuvoilla kaahailuun laitteiden hakkerointia unohtamatta. Hakkerointi on luonnollisesti taas isossa osassa auttaen pelaajaa suoriutumaan tehtävistä monin eri keinoin. Tosin vaikuttaisi siltä, että hakkerointimahdollisuuksia ja tehtävien yleisrakennetta on selkeästi suoraviivaistettu aikaisempiin osiin nähden. Ratkaisuja tarjotaan lähes automaattisesti tai vähintään niihin törmää kuin sattumalta, jonka ansiosta meno tuntuu lievästi yksiulotteiselta ja pinnalliselta.
Mitä suoraviivaisuuteen tulee, on Watch Dogs: Legion myös poistanut aikaisemmin käytettyjä hauskoja ominaisuuksia toiminnastaan. Muun muassa kaduilla ei ole enää räjäytettäviä kaasuputkia tai liikennevaloja. Tulevaisuuden Lontoossa ainoa tapa estää takaa-ajo on nostaa ajoesteportteja teille. Itseäni ihmetytti myös lähes poikkeuksetta autojen automaattinen ajaminen pitkin katuja ilman ihmisiä kyydissä. Nyt pelaaja ei voi enää yllyttää poliiseja tai paikallisia jengejä viattomien hahmojen kimppuun, mikä oli hauskimpia kepposia edellisessä osassa. Ihmisten tilejäkään ei voi hakkeroida enää tyhjiksi, vaan kosmetiikkaan käytettävät rahat tulevat suoraan pelaajalle onnistuneiden tehtävien päätteeksi.
Suurin uusi ominaisuus pelissä on jo etukäteen paljon kiinnostusta herättänyt mahdollisuus rekrytoida kenet tahansa kadulta DedSecin riveihin. Ajatus on varsin kunnianhimoinen ja kiehtova, sillä hahmoja skannailemalla paljastuu näiden erityisosaamiset, ja avukseen voi valita juuri oikean henkilön tehtävän tarpeita ajatellen. Hahmot voivat olla esimerkiksi kovia tappelemaan, saattavat omistaa oleellisia tarvikkeita, pystyvät parantamaan muita ja niin edelleen. Rekryäminen toteutetaan aloittamalla keskustelu halutun hahmon kanssa, josta yleensä edetään jonkin palveluksen tekoon rekrytoivalle hahmolle, jotta luottamus saadaan luotua. Jos tehtävä epäonnistuu, ei DedSec saa tätä jäsentä riveihinsä. Tämä antaa taustaa hahmoille, ja tekee toiminnasta henkilökohtaisempaa.
Siihen nähden, että pelimaailma on pullollaan erilaisia ihmisiä, rekrytointiominaisuus toimii moitteetta. Lähes jokaisen vastaantulijan kanssa voi aloittaa keskustelun, ja jokaisella hahmolla on jonkinlainen taustatarina. Itselläni on silti ominaisuudesta hiukan ristiriitaiset tunnelmat. Watch Dogs 2:ssa peli alkaa erittäin haastavalla tehtävällä, jolla testataan, onko hakkeri tarpeeksi hyvä pääsemään DedSecin jäseneksi. Toki Lontoon jaosto on Watch Dogs: Legionissa täysin tuuliajolla, mutta se, että kadulta voi ottaa riveihinsä vaikka valokuvausta harrastavan mummon, tuntuu aikamoiselta devalvaatiolta. Toisekseen rekrytoidut hahmot hallitsevat suoraan kaikki perushakkerin taidot, joita pelin aloittaneella henkilölläkin on, mikä tuntuu vähintäänkin liioittelulta. Itse teen aina pelin alussa hahmovalintani huolella ja yritän samaistua tämän tilanteeseen. Legionissa hahmoja kun voi ja osittain pitääkin vaihtaa kuin sukkia niin pelikokemus, tehdyt valinnat ja seuraukset tuntuvat astetta etäisemmiltä ja merkityksettömämmiltä.
Suoritetuista tehtävistä palkitaan pistein, joita voi löytää myös ympäri kaupunkia. Pisteiden avulla ehostetaan alati kasvavaa DedSec-porukkaa paremmilla hakkeritaidoilla, aseilla ja varusteilla. Ehostuslistat tuntuvat harmillisesti pienentyneen hahmojen henkilökohtaisten avustusten myötä.
Lontoo on mallinnettu upeasti. Suuri kaupunki on todella eläväisen tuntuinen ja ihailtavia yksityiskohtia pullollaan. Hahmot ovat ihan hyvän näköisiä, kun ottaa huomioon niiden valtavan määrän pelissä. Vaikka Watch Dogs: Legionin ilme on erittäin huoliteltu ja näyttävä, jäin jotenkin odottamaan siltä vielä jotain enemmän. Tämä ehkä johtuu osittain siitä, että pelin hypevideoita on lähinnä pyöritetty uuden sukupolven pelilaitteilla, jolloin esimerkiksi Xbox One X -versiossa ei ole mitään maailmaa mullistavaa. Tästäkin huolimatta lataukset venyvät huomiota herättävän pitkiksi.
Äänipuolessa on myös jonkinmoista ristiriitaa. Maailman äänet antavat hyvää tilantuntua eläväiseen ympäristöön. Erityisesti autojen käsijarrukäännökset saavat renkaat ulisemaan
ilahduttavan autenttisesti. Kuitenkin massiivisen hahmokaartin edessä äänimaailma alkaa kärsiä. Huomattavan moni rekrytoitavista hahmoista ja valitsemani aloitushahmo on ääninäytelty todella yliampuvasti ja epäaidon kuuloisella korostuksella jopa ärsytykseen asti. Sentään pelin vakiohahmojen äänet ovat uskottavan oloisia. Kulkuneuvoissa kuultavat radioasemat ovat todella hyviä soittaessaan meneviä hittejä laajalla skaalalla tai suoltaessaan mielenkiintoisia keskusteluohjelma. Myös pelin teknologiapainotteinen musiikki sopii futuristiseen katukuvaan mainiosti.
Ubisoft on saanut Watch Dogs -sarjansakin jo sille asteelle, ettei uusimman osan tarvitse oikeastaan kuin kertoa uusi tarina, päivittää grafiikat ja lisätä muutamat uudet kikat toimivan pohjan päälle. Se, onko tämä hyvä vai huono juttu, on jokaisen itse päätettävissä. Itse tykkään touhuta futuristisessa Lontoossa hakkeroinnin ja vapaan seikkailun parissa. Kuitenkin vääjäämättä Watch Dogs: Legionista jää tunne, että peli on laitettu kasaan kiireessä ja tekijät ovat keskittäneet voimavaransa massiiviseen rekrytointiominaisuuteen, mikä ei kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua. Kyseessä ei ole huono peli, mutta jotenkin vain odotin siltä enemmän. Pelin moninpeliosio ei ole vielä aktiivinen, ja se voi tietenkin tehdä pelikokemuksesta mielenkiintoisemman.