We Love Golf

Nintendo 64:n ja Gamecuben suosituista Mario Golf -peleistä tuttu Camelot on irtautunut Nintendon pelihahmoista, ja lopputuloksena on We Love Golf. Vaikka sienivaltakunnan väkeä ei väylillä näykään, muistuttaa We Love Golf paljon Camelotin edellisiä golf-pelejä. Mukana on erikoislyöntejä ja mielikuvituksellisia kenttiä, ja nähdäänpä pelissä julkaisija Capcomin videopelihahmojakin.

We Love Golf tarjoaa kolopallon ystäville vakuuttavan kattauksen erilaisia pelimuotoja. Yksinpelissä voi kiertää turnauksia, mitellä tietokonehahmoa vastaan reikäpelissä tai testata taitojaan tarkkuuslyönnissä. Pelissä on myös Mario Golf -peleistä tuttu Ring Shot -pelimuoto, jossa reiät on koristeltu renkailla, joiden läpi pallo pitää lyödä - vieläpä vähintään ihannetulos saavuttaen.

Jopa neljän hengen moninpelissä valikoima kuitenkin supistuu. Kahdelle pelaajalle tarjotaan lähestymislyöntikilpailua sekä lyönti-, reikä- ja skinipelejä. 3-4 pelaajalla reikäpeli tipahtaa valikoimasta pois. Bonuksia Camelotille ropisee kuitenkin siitä, että moninpeliä voi pelata myös vain yhtä wiimote-ohjainta käyttämällä.

We Love Golfista löytyy myös nettipeli joko tuntematonta vastustajaa tai kaveria vastaan. Verkkopelissä pelataan vain yhdeksän reikää, ja ensimmäinen viisi reikää voittanut voittaa pelin.

Wiin lyhyt golf-pelihistoria osoittaa, ettei liiketunnistavan ohjaimen käyttö mailan korvikkeena ole aivan yksinkertaista niin pelaajalle kuin kehittäjällekään. Camelot on yhdistellyt perinteistä kolmen napsautuksen (aloita lyönti, määritä voima, määritä suunta) mekaniikkaa ja liiketunnistusta melko onnistuneesti.
Lyönti aloitetaan painamalla A-nappi pohjaan ja nostamalla wiimote halutulle korkeudelle ikään kuin swingiasentoon. Peli mittaa ohjaimen kallistuksen ja määrittää lyönnin voiman tämän mukaan. Ongelmalliseksi tilanne muodostuu siinä vaiheessa, kun kokenut golfari kallistaa mailankorvikkeen yli pystyasennon kuten oikeassa golf-swingissä - peli nimittäin luulee, ettei maksimivoimaa tarvitakaan. Muutaman kirosanan ja hetken pähkäilytauon jälkeen maltti pysyy kuitenkin lyöntitilanteessa mukana, ja lyönnin voiman määrittäminen sujuu kuin tanssi.

Voiman määrittämisen jälkeen näytöllä heilahtaa maila kohti voimamittarin alapäätä. Mailan saavuttaessa ihannetason pitää pelaajan heilauttaa kaukosäädintä alaspäin. Swingi voi olla hyvinkin terävä, sillä kaarevaa liikettä ei huomioida, vaan pelkkä ohjaimen alaspäin osoittaminen riittää. Voimalyöntien tapauksessa swingiä täytyy vielä pidentää, sillä ylimääräinen voima määritetään osuman jälkeen. Mikäli kaukosäädin päätyy osoittamaan ylöspäin, helahtaa mittari mukavan punaiseksi ja pallo saa kyytiä. Helpoiten täyden voiman saa V:n muotoisella swingillä, joten täysin autenttisesta golf-kokemuksesta ei voi puhua.

We Love Golfin suurin ongelma ei kuitenkaan ole sen ohjattavuus, vaan helppous. Perusturnausmoodin porhaltaa läpi ensiyrittämällä, ja tuloskorttiin kirjoitetaan miinusmerkkisiä lukuja kerta toisensa jälkeen. Viheriöt ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta yhtä vuoristoisia kuin Alankomaat, ja lyöntiruudussa näkyvää oletettua lentorataa tarkkailemalla pisinkin putti muodostuu 5 metrin mittaiseksi.

Turnausmoodin läpäisemällä valikkoon helähtää myös ammattilaiskiertue, jolla samat kentät kierretään pidempinä versioina. Osassa väylistä tiiauspaikka on asetettu reilusti haastavammin, mutta useimmat reiät voi selvittää silti vähintään birdien arvoisesti suhteellisen vaivatta. Suurin ero ammattilais- ja amatöörikiertueen välillä onkin se, että ammattilaiskiertueella myös kilpakumppanit saavat ajoittain paria parempia tuloksia. Kolmenkymmenen lyönnin voittomarginaali pienenee siis vain kymmeneen.

We Love Golfin sisällön määrä on vakuuttava. Pelimuotoja on kiitettävän paljon, ja perfektionistille riittää tekemistä pitkäksi aikaa. Capcomin pelihahmoja saa käytettäväksi läpäisemällä eri pelimuotoja, mutta Ryu, Claire Redfield, Apollo Justice ja monet muut on luotu geneeristen perushahmojen päälle, joten mitään erityisiä animaatioita näillä ei ole.

Yksi asia We Love Golfissa harmittaa suunnattomasti. Golfia pidetään herrasmiespelinä, mutta ilmeisesti hahmot eivät tätä ole ymmärtäneet. Epäonnistumisen jälkeen huudetaan kilpakumppanille, kirotaan huonoa onnea tai yritetään kieltää taitojen puute. Tuskin kukaan arvojaan videopelistä omaksuu, mutta olisi mukava nähdä silloin tällöin videopelissäkin edes jollain tasolla hyvä häviäjä.

We Love Golf on teknisesti ihan mukiinmenevä kokonaisuus. Grafiikka on funktionaalista, joskaan ei mitenkään loisteliasta. Kenttien suunnittelu on onnistunutta, mutta hahmomallit ovat melko tylsiä. Pelin äänivalikoima vaihtelee hyvästä (musiikki yleisesti) uskomattoman rasittavaan (kaukosäätimestä kuuluvat huudahdukset). Peli pitää kirjaa pelaajan suorituksista, ja parhaat suoritukset voi käydä katsomassa videogalleriasta uudestaan. Videopaikkoja on rajallisesti, mutta lempipätkänsä voi lukita, jolloin sen päälle ei tallenneta uutta videota.

We Love Golf ei tarjoa golf-simulaattoria etsiville pelaajille juuri mitään, mutta leppoisan epärealistista kolopallopeliä etsivät pelaajat löytävät tekemistä pitkäksi aikaa.