We Love Katamari Reroll+ Royal Reverie pyörii ja pomppii päheästi

Keita Takahashin kehittelemä ja Bandai Namcon julkaisema Katamari Damacy -pelisarja nauttii omintakeista kulttimainetta vielä melkein 20 vuotta ensiesiintymisensä jälkeenkin. Vuonna 2004 ilmestynyt Katamari Damacy pyöritti pelisarjan rennosti rullaavan konseptin PS2-pelaajien tietoisuuteen Aasiassa ja Yhdysvalloissa, ja vuonna 2005 julkaistu jatko-osa We Love Katamari nostatti Katamari-kuumetta myös Euroopassa asti. Sittemmin ilmestyneet Katamari-pelit ovat jääneet pyörimään tuttujen perustusten varaan, ja ei olekaan ihme, että Bandai Namco on lähtenyt lämmittelemään Katamari-huumaa moderneilla konsoleilla remasterointien voimalla. Sarjan ensimmäinen peli ilmestyi muutama vuosi sitten konsoleille ja PC-tietokoneille Katamari Damacy Reroll -julkaisuna, ja uudelleenpyöritykset jatkuivat kesäkuussa 2023 julkaistun We Love Katamari Reroll+ Royal Reverie -pelipaketin muodossa.

Kakkos-Katamarin nykyalustoille tuovan kuninkuuslaitoksen tarina jatkuu siitä, mihin ykkösosassa jäätiin. Huithapelimainen Kosmoksen kuningas tyhjensi Katamari Damacyssa avaruuden taivaankappaleista, ja vihreähipiäinen prinssi pantiin pyörittelemään tahmaisia Katamari-palloja, jotka suurenevat irtaimistoa pintaan saadessaan aina vain isommiksi. We Love Katamarin käynnistyessä planeetoiksi muutetut Katamarit koristavat taivaankantta, ja Maan asukkaat ovat ykkösosan käänteistä riemastuneina ryhtyneet fanittamaan kosmoksen kuninkaallisia.

Turhamainen kruunupää ei luonnollisesti tyydy edes aurinkokunnan laajuiseen suosioon, vaan panee prinssin pyörittelemään uusia Katamareja fanien toiveiden pohjalta. Monipuolinen ja runsas tehtäväkattaus saa uudelleenjulkaisun Royal Reverie -alaotsikon hengessä lisäsisältöä uusien tehtävien ja muisteloiden muodossa, kun Kosmoksen kuninkaan koettelemuksia nuorempana valotetaan aiempaa enemmän.

Royal Reverie -lisäsisällöstä huolimatta We Love Katamarin meininki ja tarinointi ovat ennallaan. Pelimaailman sivulle rullaavalla kartalla tepastelevien fanien toiveet ovat monipuolisen mielikuvituksellisia pelisarjalle persoonalliseen tyyliin. Eräässäkin tehtävässä Prinssin pitää pyörittää Katamaria merenpohjassa ja keräillä Katamariin mereneläviä, ja hetken kuluttua Prinssi törmäyttää Katamaria purkupallomaisena tuhon välineenä piparkakkutaloa päin ja kolmannessa hommassa kruununperillinen pyörittelee Katamarin sijaan sumopainijaksi halajavaa henkilöä kohti vyötärönympärystä suurentavia ruokia ja herkkuja. Ohjaaminen tapahtuu tuttuun tapaan niin, että pelaaja komentaa Katamaria ohjaimen molemmilla tateilla haluttuun suuntaan, ja olkapainikkeista eli L1- ja R1-napeista kamera siirtyy seuraamaan meininkiä joko Katamarin takaa kurkkivan Prinssin silmistä tai sitten korkeuksiin lintuperspektiivistä käsin.

Ehkä suurimman yllätyksen aiheuttavat kuitenkin We Love Katamari -osan tiukat aikarajat, joiden myötä ensimmäistä kertaa hommia yrittäville pelaajille on luvassa todella tiukkoja viisiminuuttisia. Onneksi We Love Katamari tarjoaa tehtävän ensimmäisen läpäisyn jälkeen mahdollisuuden kokeilla kyseisen peliympäristön irtaimiston keräilyä Katamariin rennosti kelloa vastaan niin nopeasti kuin mahdollista, jolloin jää aikaa tutkiakin kulmikkaan omalaatuisia ympäristöjä ja keräillä lahjapaketteja ja Prinssin serkkuja Katamarin kyytiin.

Kaiken kaikkiaan runsas tehtävävalikoima kiintoisine peliympäristöineen ei jätä kylmäksi, vaan tekemistä on ensimmäiseen Katamari-peliin nähden melkeinpä tuplasti enemmän unohtamatta moninpelimahdollisuuksia. Kahden pelaajan yhteistyötila, jossa työnnellään samaa Katamaria, ja kilpailullisempi eri Katamarien pyörittely tarjoavat hyvää vaihtelua tarinatehtävien lomaan. Prinssin kameralla voi myös kuvailla peliympäristöihin piilotettuja pikselisiä logoja uusien vaatekappaleiden avaamiseksi.

Ensimmäistä kertaa PS5:lle ja Xbox Series X -laitteen edustamalle konsolisukupolvelle Katamarit kolauttava We Love Katamari+ Royal Reverie tekee vähän ristiriitaisen ensivaikutelman teknisen suoriutumisensa osalta, jos pelaaja ei hoksaa vierailla asetuksissa ennen pyörittelyn aloittamista. Usual Stuff -kuvatilassa We Love Katamari pyörii vitospleikkarilla 60 fps -vauhdilla hyvinkin sutjakkaasti, mutta ilman Katamari Damacy Reroll -pelin mainioita moderneja varjostuksia, jotka toivat edellisosassa syvyyttä värikkääseen ja kulmikkaaseen Katamari-meininkiin. Usual Stuff -kuvatila tekee tylsimmillään Katamari-maailmasta jotenkin valjun ja hieman sävyttömän näköisen tavarataivaan. Sitä vastoin Gorgeous-tila heittää niitä nykystandardien mukaisia varjoja, pintakiiltoja ja muita valotehosteita peliin mukaan ruudunpäivityksen juuri kärsimättä. Gorgeousina pyörivä We Love Katamari näyttää upealta vitospleikkarilla, ja parin sekunnin mittaiset latausajat tekevät kokonaisuudesta todella sulavan pelielämyksen.

Edellä mainittujen tiukkojen aikarajojen ohella We Love Katamarin tarinan tietyt temaattiset ratkaisut hämmentävät rentoon edellisosaan nähden. Jatkuvasti Prinssiä vähättelevä ja perilliselleen pottuilevan Kuninkaan lisäksi myös Katamareista intoilevat fanit ovat jatkuvasti mollaamassa pelaajan pyörittelyitä. Värikkään ja iloisen pelimaailman synkät sanailut ja jännitteet kuitenkin avautuvat seikkailun edetessä Royal Reverie -tehtävissä, kun oman isäsuhteensa kanssa kipuilevan Kuninkaan nuoruusvuosia ja kasvukipuja avataan. Ylisukupolvisia traumoja ja riittämättömyyden tunteita käsitellessään We Love Katamari tuo Takahashin Katamari-paratiisiin pitkähköjä varjoja ja syvempiä sävyjä, vaikka toisaalta kukaan tuskin pyörittelee Katamareja pelkästään tarinan käänteistä nauttiakseen. Ehkä juuri siksi sisällölliset sivujuonteet pääsevätkin näin yllättämään, vaikka Royal Reverie -tehtävät tarjoavat periaatteessa samaa pyörittelyä tutuissa maisemissa entistä tiukemmilla aikarajoilla.

We Love Katamari Reroll+ Royal Reverie on mukavan vauhdikas ja monipuolinen annos värikästä ja persoonallista kesäviihdettä niin nostalgiannälkäisille kuin ensimmäistä kertaa Katamaria pyörittäville. Riemukas esineiden päältä rullaaminen ja Katamarin koheltava kasvattaminen ovat kestäneet aikaa hämmentävän hyvin, ja Keita Takahashin luomus muistuttaakin siitä, miten paljon iloa ja riemua näennäisesti yksinkertainen pelaaminen voikaan tuottaa, kun tyylitaju ja kaoottinen koheltaminen ovat kohdillaan.