Wii Sports Resort

Sanotaan asiat niin kuin ne ovat: Wii Sports on olemassa vain kahta Nintendon kannalta tärkeää tehtävää varten. Ensimmäinen tehtävä oli saada ihmiset kantamaan Wii-konsoli kotiinsa, toinen puolestaan esitellä Wiimote-ohjaimen kykyjä. Kun kuitenkin muistetaan se, että Wii Sports onnistui tehtävissään mainiosti ja sen lisäksi vielä onnistui olemaan varsin viihdyttävä peli, ovat odotukset jatko-osaa kohtaan korkealla. Wii Sports Resortin tehtävät ovat tismalleen samat, vaikkakin tällä kertaa kotiinkannettavaksi on uuden konsolin sijasta laitettu ohjaimen liikkeentunnistusta parantava MotionPlus-lisäke.

Pelin keskuksena toimiva WuHu-saari on varsinainen vapaa-ajan urheilijan paratiisi. Turistille on tarjolla kokonaista 12 erilaista aktiviteettia, aina laskuvarjohypystä pöytätennikseen. Edellisestä osasta saarelle on siirretty golf ja keilaus, molemmat hieman kehittyneempinä versioina. Wii Sportsin kehyksenä toiminut kuntoilupuoli on heivattu mäkeen ja tarkoituksena onkin vain pitää hauskaa kauniilla paratiisisaarella yksin tai kavereiden kanssa. Yksinäiselle turistille tarjolla on 100 kappaletta erilaista saavutusta, 5 kappaletta per yksinpelimuoto. Saavutukset ovat juuri sopivan haastavia koukuttaakseen ja ajavat ensimmäisen Sportsin harjoitteluosion virkaa paremmin kuin hyvin. Siitä huolimatta peli ei yksinpelinä kanna kovin kauaa. Moninpelinä elinikää uskaltaa kuitenkin luvata huomattavasti pidempään, kiitos suurimmaksi osaksi onnistuneen lajivalikoiman.

Kaikki 12 lajia hyödyntävät MotionPlussaa enemmän tai vähemmän, joten useampaa ohjainta vaativia moninpelejä varten myös lisäpalikoita tulee olla useampi. Sijoittaminen kuitenkin kannattaa, sillä esimerkiksi miekkailu ja pöytätennis ovat kerta kaikkiaan hulvattomia kaverin kanssa pelattuna. Miekkailumoottori on todella hyvä ja asettaa toiveet korkealle tulevia MotionPlus-pelejä ajatellen. Kenttä toisensa jälkeen tietokonevihulaisten aaltoja ylle vyöryttävä Showdown-miekkailu on jo itsessään niin hyvä, että sisältöä ja hahmon ohjaamisen lisäämällä siitä olisi mahdollista saada aikaan itsenäinen peli. Pöytätennis on puolestaan pirullisten kierrelyöntien juhlaa ja kaksin pelattuna esimerkillisen hauskaa viihdettä.

Onnistuneita lajeja on toki enemmänkin. Jousiammunta, jossa ohjainparia hyödynnetään oikean jousen tavoin, on tarkkuutensa ja virheherkkyytensä ansiosta hauskaa pelattavaa. Koripallo ja etenkin kolmoskisa on hektistä ja keskittymistä vaativaa toimintaa. Golf on kuin hieman yksinkertaistettu versio tuoreen Tiger Woodsin kolopallohurmoksesta ja sellaisenaan toimivaa hupia. Keilaamisessa MotionPlus ei pääse samalla tavalla oikeuksiinsa kuin muissa lajeissa mutta lisätty 100 keilan pelimuoto lienee seuraava pelibileiden kestosuosikki.

Loput lajit ovatkin sitten ristiriitaisempaa kamaa. Ennakkoon eniten odottamani pyöräily on pahin pettymys, se kun ei hyödynnä MotionPlus-tekniikkaa oikeastaan mitenkään ja muistuttaa liikaa Wiillä jo liikaa nähtyjä epämääräisiä huiskimispelejä. Lainelautailua on yksinkertaistettu liikaa ja ohjaus on turhan epämääräistä, vaikkakin kaverien veteen tuiskahtamista on aina yhtä hauskaa seurata vierestä. Vesiskootterilla huristelu on periaatteessa ihan kivaa, mutta ohjaustankoa matkivat kontrollit puuduttivat ainakin minun ranteeni alta aikayksikön. Ilmailulajit ovat puolestaan vain todella tylsiä toimivasta toteutuksesta huolimatta.

Plussan puolelle Wii Sports Resort jää silti reippaasti. Vaikka lajivalikoima on hieman epätasainen, onnistuneempien lajien parissa hauskaa piisaa vielä pitkään. Oppimiskynnys on aiempaa korkeampi, mutta vastineeksi osassa lajeista on mahdollista valita yksinkertaisempi ohjausvaihtoehto ensikertalaisia varten. Peli ei tyydy pelkästään esittelemään uuden mokkulan ominaisuuksia vaan on hyvä peli jo itsessään, ja sopii mainiosti kaiken ikäisille ja kokoisille pelureille. Mikään pelihistorian merkkiteos se ei ole, mutta mitäpä siitä. Wii Sports Resort kaivetaan varmasti säännöllisesti esille sopivien kahvi- ja limpparijuhlien koittaessa.