Alkuperäisessä kampanjassa pelaaja päästettiin käskyttämään Yhdysvaltain ja puolustusliitto Naton joukkoja Neuvostoliiton hyökättyä Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Soviet Assaultin uudet tehtävät päästävät pelaajan myllyttämään länsimaita neuvostojoukoilla. Uusia tehtäviä on kuusi kappaletta, ja vaikka osa tehtävistä jakautuu useampaan osaan, ei ennennäkemättömän yksinpelisisällön määrä päätä huimaa.
Yllättävänä ratkaisuna neuvostokampanjaa ei ole tehty erilliseksi kokonaisuudekseen, vaan tehtävät nivoutuvat alkuperäisen tehtävärakenteen sekaan. Alkuperäisen kampanjan tahkonneet voivat pettyä ratkaisuun, mutta kokonaisuus toimii yllättävän hyvin kahdesta erillisestä tarinasta huolimatta. Uudet tehtävät eivät kuitenkaan hyödynnä täysin rakenteen tuomia mahdollisuuksia, eikä pelaajaa esimerkiksi päästetä komentamaan samaa taistelua molempien osapuolien näkökulmasta.
Pelin juonikulkua selvitetään mainioilla välinäytöksillä, joissa selvitetään pelaajahahmon ja muiden keskeisten henkilöhahmojen välisiä suhteita, ja mukaan mahtuu yllättävän hyvin toteutettua draamaa. Pitkälti sotaelokuvista tuttuihin teemoihin nojaavat tarinat ovat piristävä poikkeus strategiapelien saralla. World in Conflictin laadukas tarinankerronta osoittaa, ettei strategiapelin taustatarinan tarvitse olla pelkkää kieli poskessa tehtyä campia.
Pelaamisen tärkein osuus eli joukkojen hallinta on hoidettu mallikkaasti. Pelaajalla on harvoin käskytettävänään yli kymmentä yksikköä, joten omat joukot tuntuvat olevan koko ajan hallinnassa. Taistelut eivät kuitenkaan tunnu mitättömiltä, sillä taistelukentillä on lähes aina muiden komentajien eli tekoälyn ohjaamia joukkoja. Tulituen roolia on realismin hengessä korostettu, ja pelaajalla on lähes aina käytössä ainakin tykistötukea. Isommissa taisteluissa joukkoja voidaan tukea ilmaiskuilla, ja huikeat mattopommitukset pyyhkivät vihollisyksiköt maan tasalle rintamalinjan mitalta.
Komentajalle annetaan käyttöön laaja skaala yksiköitä, vaikka suurimmassa osassa tehtäviä valikoima onkin rajattu vain tiettyihin aselajeihin. Tämä asettaa uusia haasteita pelaajalle, sillä esimerkiksi helikopteriosaston komentaminen vaatii erilaista taktista lähestymistä kuin raskaiden panssarien vyöryttäminen. Täydennysjoukkoja voidaan tilata ilmateitse rajatulle turvalliselle alueelle, kunhan reservin kuppaamiseen oikeuttavia pisteitä on tarpeeksi. Ajoittain tarjolla on myös maahanlaskujoukkoja, jotka ovat parhaimmillaan taktisissa iskuissa vihollislinjojen takana.
Parin vuoden takaisen World in Conflictin graafinen anti ei enää ole ainakaan teknisesti alan kovinta kärkeä, mutta se, mikä polygoneissa ja tekstuurien tarkkuuksissa hävitään, korvataan upeilla savu- ja räjähdysefekteillä. Taistelun tuntu on mieletön, kun ilmapommitus pistää niin viholliset kuin ympäristönkin uuteen uskoon, ja raketinheitiniskun kohteeksi joutunut panssariosasto jättää jälkeensä vain romumetallia ja mustana tupruavaa savua.
World in Conflict: Complete Edition on yksi parhaista strategiapeleistä pitkään aikaan. Vanhat meriitit pitävät pintansa edelleen. World in Conflict: Soviet Assault -lisäosan anti on hieman köykäistä alkuperäisen pelin omistaville, mutta jos tosiaikanaksuttelu ja sodan tuntu kiinnostaa, on World in Conflict varma valinta.