World of Warplanesin konsepti on yksinkertainen: Ammu alas viholliskoneita ja koita samalla pitää yhteyttä tiimisi kanssa, ettei kukaan jää väijytyksen uhriksi. Maan kamaralla on puolestaan rakennuksia, joita tuhoamalla voi heikentää vihollisia. Kun kaikki viholliskoneet savuavat maassa, on peli voitettu.
Ensimmäisinä pelipäivinäni tämä yksinkertaisuus ja toisto yllättivät, mutta sitten tapahtui kaksi asiaa, jotka muuttivat tilanteen tyystin. Ensinnäkin kutsuin mukaan kaverini Marcuksen, joka loikkasi helposti mukaan, onhan peli ilmainen. Sitten aloin penkoa pelin valikkoja ja löysin lentokoneita, aseita sekä kosmeettista kamaa, jotka oli vain ihan pakko saada. Nämä koneet voisivat syödä oman propellihäkkyräni aamiaiseksi.
Marcuksen kanssa sain selville, kuinka sujuvaa yhteispeli voi olla, etenkin kun välillämme oli jatkuva Skype-yhteys. Autoimme toisiamme välttämään väijytyksiä, järjestimme niitä vihollisille ja nauroimme itsemme tärviölle törmätessämme toisiimme. Sitten istuskelimmekin jonossa vartomassa uutta peliä.
Tunnustan, etten tiedä lentokoneiden historiasta kaikkea, mutta World of Warplanesista löytyy kuitenkin paljon autenttiselta vaikuttavaa materiaalia, joka varmasti ilahduttaa tällaisesta kiinnostuneita. Samaa ei voi sanoa lentämisestä. Realismin sijasta peli tavoittelee hurmaavaa arcade-fiilistä. Vaikka joystickejä tuetaan, peli toimii mainiosti myös pelkällä hiirellä ja näppäimistöllä. Erilaisten koneiden edut ja haitat on silti ymmärretty ja tuotu mukaan peliin. Esimerkiksi BF109 on nopea kone, joka ampuu pitkälle, mutta ei ole erityisen ketterä kääntymään.
Siinä missä Wargamingillä on selvästi riittänyt resursseja erilaisten lentovehkeiden, aseiden, moottorien ja päivitysten säätämiseen, ovat pelimuodot jääneet vaille huomiota. On kuin kehittäjä olisi ollut niin ylpeä koneistaan, että pelaajat on vain päätetty päästää mellastamaan vapaasti niiden kanssa. World of Warplanes olisi hyötynyt hallitummasta lähestymistavasta. Ajan kanssa kehittäjä varmasti lisää (uusien koneiden lisäksi) uusia pelimuotoja, mutta nykyisellään kokemus on toistava.
Lentäminen itsessään on hienoa, ja peli suorastaan kutsuu kiitämään vain metrejä maan pinnasta puiden suhistessa ohitse. Valaistus on kuitenkin nykymittapuulla heppoista, ja joitakin animaatioita olisi voitu hioa, jotta taisteluun olisi saatu enemmän painoa. Myös äänipuoli on jäänyt hieman konservatiiviseksi. Tämä on harmi, koska pelin arcade-fiilis hyötyisi sähäkämmästä esityksestä.
Useimmissa tapauksissa mikromaksut keskittyvät lähes tai kokonaan kosmeettisiin parannuksiin, mutta World of Warplanes valitsee toisen tien. Tipauttamalla peliin kovaa valuuttaa itselleen voi lunastaa todellisen hirviön, joka menee lujempaa ja ampuu kovempaa kuin muiden pärrät. Väittäisin kuitenkin, ettei tämä ole niinkään harmillista kuin järkevää. Lentovehkeen laadulla kun ei loppujen lopuksi ole väliä, jos ei ole valmis tekemään yhteistyötä siipimiestensä kanssa. Taito pelata joukkueena lopulta voittaa. Lisäksi edelleen on täysin mahdollista kerätä valuuttaa pelaamalla, vaikkakin se on hitaanpuoleista.
World of Warplanes paranee varmasti entisestään, kunhan siihen saadaan lisää erilaisia pelimuotoja, mutta nytkin olisin valmis suosittelemaan pelin ostamista, ellei se nimittäin olisi ilmainen.