XCOM: Enemy Unknownissa pelaaja ottaa ohjat puolisotilaallisesta XCOM-organisaatiosta ja pyrkii puolustamaan planeettaamme ulkoavaruuden muukalaisten invaasiolta. Tarjolla on valtaisia resursseja, mutta loppujen lopuksi vain hyvät hoksottimet voivat napata voiton tuhon hampaista.
Pelin peruskuvioihin on helppo päästä käsiksi. Kenttää tarkastellaan ylhäältä päin, ja pelaaja valitsee vuorollaan joko liikkua hieman ja suorittaa jonkun toiminnon, tai uhrata toiminnon kunnon pyrähdystä varten. Kun komennot on annettu, siirtyy kamera hieman toimintaystävällisempään perspektiiviin ja sotilas suorittaa käskyt oikein komean näköisesti.
Pelin taktinen ja strateginen tarjonta vaikuttaa syvältä ja hyvin sovelletulta. Sotilailla sekä näiden vihollisilla löytyy lukuisia kykyjä jotka vaikuttavat strategiavalintoihin. Otetaan esimerkiksi vaikka overwatch-vartiotoiminto, jolloin sotilas uhraa liikkeensä, mutta vastaa automaattisesti tuleen ja ampuu kaikkia tulilinjalle seuraavalla vuorolla eksyviä vihollisia. Sotilaan saa myös ampumaan suojatulta, joka jumittaa vihollisen suojansa taakse. Kentällä menetettyjä sotureita ei saa takaisin, joka antaa pelille aivan omanlaisen intensiteettinsä, etenkin kun on uhrannut aikaa solttujen kehittämiseen. On selvää että XCOM: Enemy Unknown on erilaisten valintojen peli, ja se kertoo uhrauksista joita sodan voittaminen vaatii. Strategia on siinä korkealla tasolla, ja siitä minä pidän.
Huonosta strategiasta seuraa ennenaikainen kuolema, kuten eksemplaari A tässä osoittaa.
Ensimmäiset tavatut viholliset olivat Sectoidit eli XCOM-veteraanien vanhat tuttavat. Ne saattavat olla yksilöinä heikkoja, mutta ne voivat yhdistää mielensä jolloin niistä tulee äärimmäisen vaarallisia.
Onkin äärimmäisen tärkeää liiskata nämä herhiläiset mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Tutustuin myös kokonaan uuteen viholliseen nimeltä Berserker. Tätä rumaa paskiaista ei todellakaan kannata päästää lähelleen ilman raskasta tykistöä. Tässä vaiheessa sovelsin Run & Gun -kykyä, joka antoi piutpaut aiemmin mainituille rajoituksille, ja mahdollistaa sotilaan sekä liikkua pitkälle että suorittaa toiminnon. Kykyä voi tosin käyttää vain ajoittain, ja sitä kannattaa pantata tiukkoihin tilanteisiin.
Kentät ovat suuria ja monipuolisia, ja ne antavat pelaajalle paljon taktisia vaihtoehtoja, kuten autojen räjäyttelyn!
XCOM: Enemy Unknownissa pelaaja viettää suurimman osan ajastaan taistelukentällä, mutta näiden taistojen välillä palataan tukikohtaan, jota kehittäjät kutsuvat sangen osuvasti muurahaisfarmiksi. Tukikohdan pääsee rakentamaan itse, ja pelaaja voi tarkkailla kuinka sotilaat juttelevat pukuhuoneessa, punttaavat salilla tai aterioivat kafeteriassa. Myös kentältä löydetyt artefaktit tuodaan tukikohtaan tutkimuksia varten, ja niistä pääse sitten kehittämään uusia aseita ja varusteita. Tiedossa on vaikeita valintoja siitä mitä tulisi tutkia ja kehittää.
XCOM: Enemy Unknown vaikuttaa syvältä ja mielenkiintoiselta strategiapeliltä, ja sarjan fanit tulevat juhlimaan. Ainakin minä teen niin.
