Ajat eivät aina olleet näin köyhät. Genren parhaat päivät koettiin Super Nintendon hiipumisesta ensimmäisen Playstationin hallintokauden lävitse. Se on melkoinen määrä vuosia, joiden aikana nähtiin muun muassa Final Fantasyn kasvu juhlistetuksi sarjaksi. Yhtiöt kuten Atlus, Enix ja Sega kasvoivat markkinoiden mukana uskollisen kotikentän ja länteen kehittyneen kannattajakunnan tukemina.
Monolith Soft tunnetaan, arvostetun Baten Kaitosin (GameCube) lisäksi, erinomaisesta Namcolle tuotetusta Xenosaga -sarjastaan, jota tehtiin japanilaisten roolipelien iltaruskon aikaan.
Tutusta nimestään huolimatta Xenoblade Chronicles ei ole jatkoa sarjalle. Se on enemmänkin lähinnä henkinen perillinen. Niillä on sama ohjaaja, Tetsuya Takahashi ja sama kehitystiimi, joka on nyt tosin täysin sidottu Nintendoon. Chronicles saapuu Eurooppaan samalla kun J-roolipelejä kritisoidaan kaikilta suunnilta siitä kuinka ne ovat kehityksenpuutteensa vuoksi jääneet kauas jälkeen länsimaisista kilpailijoistaan. Amerikkaan sitä ei edes julkaistu, ja tännekin se saatiin vasta vuosi myöhässä fanien loputtomien pyyntöjen ja rakkauskirjeiden jälkeen.
Mikä Xenoblade Chroniclesista tekee sitten niin erikoisen?
J-roolipelit rakentuvat tarinan, taistelujärjestelmän ja hahmonkehityksen muodostamien kulmakivien päälle.
Xenoblade Chronicles avataan eeppisellä esittelyllä, jossa kerrotaan vaikuttavasta pelimaailmasta sekä otetaan jo ensi askeleet tarinaan. Oivallisesti ohjatut välianimaatiot vetävät pelaajan heti mukaan juoneen, ja ensimmäiset oppitunnit monimutkaisesta taistelujärjestelmästä ovat mielenkiintoisia. Pengottavaa riittää, sillä pelissä on kestoa jopa enemmän kuin genren harvinaisilta edustajilta nykyään odotetaan.
On totta että hahmot tulevat vanhoista tutuista muoteista. Nuori sankari, joka kasvaa kokemattomasta koheltajasta "Valituksi". Rankkaotteinen mutta lojaali ystävä, kaunis mutta ujo tyttö. Hahmodynamiikassa on vahva deja vun tunne.
Huolet kliseisestä tarinasta voi kuitenkin unohtaa, sillä Xenoblade Chronicles todella onnistuu kerronnassa erinomaisest pitäen erinomaista tahtia alusta loppuun. Heti ensimmäisten tuntien aikana pelaaja pääsee nauttimaan vuoristorata-ajelusta, joka pitää takaliston tukevasti liimattuna penkkiin.
Valtavan sivutehtävien määrän ansiosta peli tuntuu välillä nettiroolipeliltä. Melkein jokainen vastaan tuleva hahmo tarjoaa uutta tehtävää, ja pääjuonen kulku hidastuu sopivasti tasojen noustessa ja maisemien tullessa tutummiksi. Vaikka pelityyppi on tuttu lineaarisista juonistaan, tarjoaa Xenoblade Chronicles runsaasti tilaa tutkimusmatkailulle. Eksyminen on joskus hyvä asia.
Hortoilulle on myös vankat perusteensa. Sivutehtävistä saa lisää Affinityä, joka puolestaan avaa vaikeampia tehtäviä, suurempia palkintoja, sekä erityisiä sivupolkuja päähenkilöiden välisissä keskusteluissa, jotka pureutuvat näiden tarinoihin ja suhteisiin.
Taistelujärjestelmä ja hahmonkehitys ovat myös tärkeitä ominaisuuksia J-roolipelissä. Xenoblade Chronicles toteuttaa nämä molemmat korkein arvosanoin. Jos tosin jätät tutoriaalit huomiotta, etkä varaa aikaa harkittuihin varustevalintoihin, tulet olemaan pahassa pulassa.
Xenoblade Chronicles on toiminnallinen roolipeli, joka koostuu tosiaikaisista taisteluita. Turhat valikonpyörittelyt on poistettu ajoitettujen napinpainallusten tieltä, mutta valikkorumbaankin on syytä valmistautua. Pelaajalle annetaan seitsemän peruskykyä taisteluihin, joista jokainen latautuu käytön jälkeen. Näiden lisäksi avautuu vielä Monadon voimat vapauttava erityisisku kunhan riittävästi normaaleja hyökkäyksiä on ensin tehty.
Taisteluun on tuotu mukava lisäys hidastusten muodossa. Quick-time-eventien sijaan hidastuksissa nähdään vihollisen tekemä murskaava hyökkäys, joka luultavasti muuttaisi taistelun suunnan tyystin. Pelaajalle jää hidastuksen ansiosta muutama sekunti aikaa tehdä vastaisku karun kohtalon välttämiseksi.
Taistelunrytkeessä täytyy myös pitää silmällä ryhmän muita jäseniä, joita pitää välillä auttaa tai herätellä takaisin henkiin. Apureille voi antaa peruskäskyjä, valita näille sopivat paikat kentällä, katsoa mitä kykyjä on käytetty ottaaksesi niistä kaiken irti, ja vielä päättää milloin ketjuttaa hyökkäyksiä. Onnistuneet ketjut ovatkin korvaamattomia kovempien vihollisten kaatamisessa. Taistelujärjestelmä on todella monitasoinen, vaativa ja monimutkainen, mutta todella tyydyttävä kunhan sen ensin oppii.
Samaa syvyyttä löytyy myös hahmonkehityksestä. Omia ja ryhmäläisten kykyjä parannellaan ansaittuja Affinity-pisteillä. Pelissä voi myös luoda omia esineitäsi ja lumota niitä taisteluissa kehittyvillä jalokivillä. Koko prosessi on monimutkainen, mutta myös joustava tavalla jota ei yleensä J-roolipeleissä nähdä.
Monolith Soft on tehnyt oivan tempun puristaessaan kaiken mahdollisen ulos Wiin graafisesta potentiaalista. Animaatio ei kenties ole maailman parasta, ja rumia tekstuureja tulee välillä vastaan, mutta itse taide on erinomaista ja persoonallista. Maisemat puolestaan ovat hengästyttävän upeita pursuten elämää ja yksityiskohtia. Xenoblade Chronicles on hieno taiteellinen saavutus, jota tukee todella eeppinen taustamusiikki. Japanilaisten roolipelien tosifaneille tarjolla on myös alkuperäinen japanilainen puheraita.
Xenoblade Chronicles on yksi niistä peleistä, jotka vaativat paljon aikaa opetella, mutta tarjoavat tutkittavaa tuntikausiksi. Siitä löytyy mielenkiintoinen pääjuoni, jota tukevat useat sivupolut. Jos nautit massiivisten maailmojen tutkimisesta, kannattaa varata ainakin 100 tuntia tälle, yhdelle Wiin viimeisistä kruununjalokivistä, joka on myös tämän sukupolven yksi mukaansatempaavimmista J-roolipeleistä.