Yooka-Replaylee
Yooka-Replaylee on klassinen 3D-tasohyppelypeli, ja vaikka se tekee monia asioita oikein, se tekee parhaiten sen, että se tuo pelaamisen ilon takaisin keskiöön.
Kun joukko entisiä Rare-työntekijöitä perusti oman pelistudionsa vuonna 2015, he leikittelivät ajatuksella tehdä jatko-osa Banjo-Kazooie-pelille, jonka takana he olivat olleet työskennellessään Rarella. Vaikka he eivät voineet käyttää nimeä, koska Rarella oli siihen oikeudet, he pystyivät käyttämään laajaa kokemustaan luodakseen pelin, joka olisi yhtä hyvin voinut olla jatko-osa Rare-klassikolle. Tuloksena syntyi pelistudio Playtonic, ja peli, jonka he haaveilivat tekevänsä, oli 3D-tasohyppelypeli Yooka-Laylee, joka julkaistiin keväällä 2017.
Kirjoitamme nyt vuotta 2025, ja Playtonicin perustamisen 10-vuotispäivän kunniaksi samat tekijät ovat nyt toimittaneet perusteellisen uusintaversion pelistä, joka auttoi määrittelemään studion, joka he ovat nykyään. Yooka-Replaylee on kunnianosoitus alkuperäiselle Yooka-Laylee-pelille, ja se on klassinen 3D-tasohyppelypeli, joka vie minut takaisin 25-30 vuotta taaksepäin - hyvässä ja pahassa. Mutta enimmäkseen parempaan suuntaan.
Pelaat kaksikolla lisko Yooka ja lepakko Laylee, jotka metsästävät pahaa Capital B:tä, suurta pahista mehiläistä, joka on varastanut The One Book - kirjan, joka hallitsee kaikkia, voisi sanoa. Kaikki, mitä tuohon kirjaan on kirjoitettu, toteutuu, joten olisi aika paha, jos Capital B:n kaltainen roisto saisi kirjan käsiinsä... tai siipensä, haltuunsa. Itse asiassa hän on varastanut kaikki maailman kirjat voidakseen kirjoittaa maailmankaikkeuden uudelleen.
Onneksi 300 sivua isosta kirjasta onnistui irrottautumaan ennen kuin Capital B sai sen käsiinsä, ja nämä sivut ovat nyt levinneet useisiin suuriin ja laajoihin maailmoihin. Sivut ovat enimmäkseen piilossa arvoitusten takana, jotkut niistä ovat pääkaupunki B:n kätyreiden kaappaamia, kun taas toiset ovat vain laskeutuneet vaikeasti tavoitettaviin paikkoihin ympäriinsä. Yooka ja Laylee lähtevät nyt suureen ja vaaralliseen seikkailuun löytääkseen kaikki 300 sivua.
Ystävämme kulkevat läpi kourallisen melko suuria tasoja/maailmoja, ja ne ovat yksinkertaisesti ääriään myöten täynnä pulmia, haasteita, paljon hauskoja hahmoja, joiden tehtäviä pitää ratkaista, monenlaisia minipelejä ja pomoja, jotka pitää kukistaa. Kaikkialla on piilotettuja kolikoita, piilotettuja sulkakyniä, piilotettuja haamukirjoittajia, salaperäisiä hehkuvia olentoja, jotka on pyydystettävä, ja kirjasta puuttuvia sivuja. Lopuksi on myös pelikolikoita ympäriinsä sijoitettuja vanhoja peliautomaatteja varten, joten voit pelata hauskoja pieniä peliautomaatteja keskellä olevan dinosauruksen Rextro kanssa.
Tässä uusintaversiossa tasot on itse asiassa täytetty täyteen vielä enemmän asioita kuin aiemmin. Ensinnäkin tallennettuja sivuja on nyt 300, kun vuoden 2017 alkuperäisessä pelissä niitä oli 145. Useita tasojen ympärillä olevia haasteita on suunniteltu uudelleen, on uusia vihollisia ja uusia piilotettuja herkkuja löydettäväksi, ja tasot ovat yleisesti ottaen saaneet vakavan uudistuksen, vaikka ne pohjautuvatkin vahvasti alkuperäisen pelin tasoihin.
Yksi alkuperäisen pelin ongelmista oli se, että maailmat olivat itse asiassa niin suuria, että niissä oli vaikea löytää perille ja liikkuminen kesti kauan, mutta uusintaversiossa tämä on ratkaistu Mark the Bookmarkin, kirjanmerkin avulla, jonka voi herättää - Mark on aina unessa, kun hänet tapaa - ja eri kirjanmerkit toimivat pikamatkustuspisteinä, joita voi halutessaan käyttää. Se on hyvä lisäys, jonka voi myös jättää huomiotta, jos haluaa pelata alkuperäisen pelin tapaan.
Perinteisen 3D-tasohyppelypelin lisäksi pelissä on, kuten aiemmin mainittiin, runsaasti minipelejä. Varsin viihdyttävien arcade-automaattien lisäksi voit pelastaa luurangon kannibaalien elävältä keittämiseltä, auttaa pilveä virtsaamisongelmissa, osallistua tietokilpailuihin, ajaa kilpaa vanhoilla kaivosvaunuilla yhdessä Kartosin (kaivosvaunujen vastine Kratokselle) kanssa ja paljon muuta kadonneiden sivujen metsästyksessä. Minipelit ovat yksinkertaisia ja joskus melko nopeasti ohi, mutta ne ovat nautinnollisia ja luovat peliin hyvää vaihtelua.
Ystävällisestä ulkonäöstään huolimatta Yooka-Replaylee ei ole erityisen helppo peli, ei varsinkaan perheen nuoremmille pelaajille. Tähän on kuitenkin olemassa keino, sillä 35 erilaista niin sanottua Vendi Tonics -peliä voi ostaa. Nämä voivat sekä helpottaa peliä että vaikeuttaa sitä, jos haluat jyrkempää haastetta. On esimerkiksi olemassa tonikoita, jotka poistavat energiamittaristasi kaikki sydämet yhtä lukuun ottamatta, ja toinen antaa vihollisille enemmän energiaa, ja jos haluat helpompaa, on olemassa muita tonikkeja, jotka antavat kolme ylimääräistä sydäntä energiaasi ja joiden ansiosta viholliset tarvitsevat vain yhden osuman kuollakseen. Lopuksi on myös tonicit, jotka antavat vihollisille suuret, hassut silmät, yksi, joka antaa grafiikalle 8-bittisen ilmeen, CRT-ilmeen tai tekee grafiikasta mustavalkoista. Voit avata monia hauskoja toniceita, ja lisäksi hankalille kumppaneillesi on yli 100 erilaista vaatekappaletta, joten pelattavaa riittää.
Yooka-Replaylee ei ehkä eroa hirveästi muista genren peleistä, mutta ehkä tärkeintä on, että se huokuu pelihalua, kekseliäisyyttä ja vain hyvää energiaa alusta loppuun. Vaikka kamera voi hieman kiusata ja jotkut haasteet ovat hieman turhauttavia, tälle pelille ei voi suuttua. Kyse on tutkimisesta, pelaamisesta ja siitä, että aika lailla jatkuvasti löytää uusia asioita. On vaikea olla hymyilemättä kuivalle huumorille tai kun kaksi hahmoamme joutuvat kunnon verbaaliseen pingispeliin Shovel Knightin kanssa ja toteavat, että hänen huumorinsa on yhtä latteaa kuin hänen pikseligrafiikkansa.
Olemme jo käsitelleet tätä hieman, mutta Yooka-Replaylee on päivitetty monilla alueilla alkuperäiseen verrattuna. Niiden asioiden lisäksi, joita olemme jo käsitelleet, Yooka ja Laylee saavat tässä uudessa versiossa alusta alkaen käyttöönsä koko liikesarjan, heille on myös lisätty uusia liikkeitä, kontrolleja on tiukennettu, tarinaa on kirjoitettu hieman uudelleen (hauskoilla viittauksilla ensimmäiseen peliin), ja arcade-automaatit on nyt myös kerätty arcade-halliin, jossa juoksentelet ja pelaat niillä sitä mukaa, kun avaat ne eri tasoilla.
Myös grafiikkaa on päivitetty perusteellisesti. Tämä koskee uusia pelin sisäisiä tekstuureja, uusia valikoita, uutta käyttöliittymää, paljon uusia esineitä ympäristössä sekä ruohoa, lunta ja sumua maassa, jotka nyt reagoivat sankareihimme heidän liikkuessaan - erityisesti sumun liikkeet näyttävät varsin vakuuttavilta - lumen liikkeet eivät niinkään. Grafiikka on yhtä leikkisää ja iloista kuin muukin peli, värit ovat eloisat ja monet erilaiset hahmot ovat hyvin suunniteltuja eivätkä pelota ketään.
Myös äänet ovat erinomaiset, hyvät äänet ja soundtrack, jonka ovat luoneet David Wise, joka oli Donkey Kong Country -pelin soundtrackin takana, ja Grant Kirkhope, joka on tehnyt musiikkia Banjo-Kazooie-peliin, ja he ovat luoneet klassisen soundtrackin, joka sopii hyvin yhteen muun pelin kevyen sävyn kanssa. Tässä uusintaversiossa ääniraita on äänitetty uudelleen Prahassa Czech Philharmonic Orchestralla, mutta alkuperäisen ääniraidan voi avata näiden tonicien kautta, kuten aiemmin mainittiin.
Yooka-Replaylee on todella täydellinen uusintaversio ja se on hieno makupala menneeseen. Pelaamisen ilo huokuu kaikkialta, mutta nykypäivän pelaajat saattavat turhautua siihen, ettei heitä pidetä kädestä kiinni ja että heitä johdatellaan jatkuvasti oikeaan suuntaan suuntanuolilla. Silti Yooka-Replayleessa on kyse tutkimisesta, pelaamisesta ja hauskanpidosta eikä siitä, että pääsee mahdollisimman nopeasti loppuun.
Yooka-Replaylee on pelaamisen ja ilon keidas harmaiden toimintaroolipelien ja Dark Souls -kloonien joukossa, joita saamme runsaasti, ja vaikka kameran kanssa on vielä ongelmia eikä peli mullista genreä, tämä on yksi parhaista peleistä, joita voi saada vuonna 2025, jos kaipaa vanhoja klassisia 3D-tasohyppelypelejä menneeltä ajalta.
















