Yoostar 2: In the Movies

Kukaan tuskin hankkii Yoostar 2:ta näyttelijäntaitoja hioakseen, mutta hyviä syitä filmistudio-seurapelihybridin hankkimiselle kyllä löytyy. Ensinnäkin peli löytää helposti paikkansa kaveriporukan perjantai-illan viihdykkeenä siinä missä DJ Hero tai Kinect Sportskin. Samalla se saattaa myös hieman lievittää huonoa omaatuntoa peleihin ja laitteisiin tuhlatusta rahamäärästä.

Pelin lähtökohtana on näytellä jokin elokuvakohtaus, joita on poimittu viidestäkymmenestä eri elokuvasta kaiken kaikkiaan kahdeksankymmentä kappaletta. Pelaaja voi näytellä koko kohtauksen tai improvisoida samalla, kun konsolin kamera heittää tämän keskelle Hollywood-filmiä. Kohtaukset vaihtelevat puolesta minuutista reiluun minuuttiin ja pelaajan suoritus myös arvioidaan - tietysti sopivan kevyellä seurapeliasteikolla.

Yoostar 2:ta pelatessa näyttää ehkä idiootilta, mutta samaa olisi voitu sanoa muovikitaralla leikkimisestäkin. Tarkoituksena on pitää hauskaa, arvokkuudesta viis!

Paperilla pelin tekniikkaa on helppo vähätellä. Lähimmäksi Yoostaria pääsee vuonna 2008 ilmestynyt You're in the Movies, joka oli täydellistä ajan ja rahan hukkaa ja jota edes Burt Reynolds keulakuvana ei pystynyt pelastamaan. Kyseisen pelin puutteet johtuivat tekniikasta ja sen laadusta (tai laadun puutteesta) sekä suppeasta elokuvavalikoimasta. Xbox Live Vision -kamera ei pelitarkoitukseen toiminut ja onkin monella päätynyt olohuoneen nurkkaan keräämään pölyä muiden hukkahankintojen kanssa.

Paljon on kuitenkin menty eteenpäin sekä kameroiden kuvanlaadun että levyllä olevien elävien kuvien osalta. Pelatessa huomaa, että Yoostar 2 oikeasti toimii ja on hauska peli ystävien kanssa pelattavaksi. Kuten Dance Centralissa tai missä hyvänsä karaoke-pelissä huomaa alkukankeuden (ja muutaman drinkin) jälkeen jo innokkaasti odottavan vuoroaan.

Yoostar 2 on suunniteltu sekä Xbox 360:n Kinectille että PlayStation 3:n Eyelle, mutta konsolista riippumatta se toimii pitkälti samalla periaatteella kuin 2008-vuoden edeltäjänsä, jossa pelaaja pudotetaan valitsemaansa elokuvarooliin. Erona on, että Yoostar 2:ssa elokuvat ovat tunnistettavia klassikoita eikä vain sekaisia pätkiä b-luokan elokuvista.

Peliin on luotu tietynlainen mahdollisuus etenemiseen, haastemoodi, jolloin pelaaja voi edetä kohtauksittain, mutta party-peli tarjoaa enemmän vaihtoehtoja heti alusta lähtien. Ensin valitaan elokuva ja mieluinen kohtaus valikosta, minkä jälkeen poimitaan hahmo, jonka haluaa korvata. Peli näyttää repliikit ennakkoon oikean ajoituksen harjoittelemiseksi, ja sitten vain näytellään oma rooli kohtauksessa leffatähden tapaan.

Ensimmäinen ongelma Yoostar 2:ssa on sama kuin muissakin kameraoperoiduissa peleissä: pelaamisen tarvittavan tilan määrä. Sohvia on siis paras valmistautua siirtämään, sillä pelaajan on seisottava kameran edessä suurin piirtein siinä kohdassa, johon valittu roolihahmo ilmaantuu. Tähän suhteutettuna onkin varsin kummallinen ratkaisu antaa pelaajalle ainoastaan muutaman sekunnin lähtölaskenta, ennen kuin hahmon asemointi tallentuu. Koska peli tallentaa ainoastaan sen, mitä roolihahmon läpinäkyvässä kehossa sijaitsee klipin aikana, voi se johtaa hyvinkin eriskummallisiin lopputuloksiin.

Levyllä olevista 50 elokuvasta ison osan vie komediagenre, mm. sellaiset elokuvat kuin Blues Brothers, Tropic Thunder ja American Pie. Draamaosastolta puolestaan löytyvät esimerkiksi Casablanca (jossa pelaajan kuva muutetaan musta-valkoiseksi) ja Karate Kid, jos haluaa todella päästä testaamaan näyttelijäntaitojaan.

Kehittäjä Blitz yrittää pidentää pelin elinkaarta tarjoamalla runsaasti ladattavaa lisämateriaalia pelin julkaisun jälkimainingeissa, ja osa on valmiina ladattavaksi heti. Hinnat perustuvat ilmeisesti klippien pituuteen. Painopisteenä on myös integraatio sosiaalisten verkkojen kanssa, mikä mahdollistaa suosikkipätkien tallentamisen ja julkaisun Facebookissa ja YouTubessa.

Suosikkielokuvien jäljittelyn ohella Ad Lib -toiminto antaa pelaajalle mahdollisuuden leikkiä kuvan raamien ja sallitun ajan puitteissa juuri niin kuin mieli tekee, eivätkä filmipätkät rajoita menoa.

Erikseen avattava Hollywood Set pudottaa pelaajan tunnettuihin staattisiin tai liikkuviin taustoihin antaen mahdollisuuden uudelleen luoda kohtauksia mm. elokuvista Top Gun, I Am Legend ja Star Trek, joissa pelaajalla on "tyhjä" tausta filmata aivan mitä itse haluaa. Mutta samoin kuin filmipätkissäkin, pelaajalla on aikaa vain noin minuutti kerrallaan, joten oman eeppisen Star Trek -filmin luominen ei onnistu.

Yoostar 2 vaikuttaa peliltä, joka on viihdyttävimmillään ystävien kanssa - ja jos peliin heittäytyy mukaan koko sydämellään. Monista muista Kinect- ja Eye-peleissä tutut tila- ja valaistusvaatimukset sorsivat tälläkin kertaa pienen peliluolan omistajia, ja myös asemoinnin lähtölaskenta on jokseenkin raivostuttava. Yoostar 2:n takia ei kannata rynnätä kauppaan uutta kameraa konsolin oheen ostamaan, mutta jos laitteet jo kotoa löytyvät ja uusi bilepeli on hakusessa, on peliä syytä pitää silmällä.