Zeit2

Kuten pelin nimikin antaa olettaa, aika on Zeit2:n pääkoukku. Muutoin tavanomaista vasemmalta oikealle vierivää räiskintää on tehostettu esimerkiksi Braidista tutulla aikakikkailulla. Hiljaisina hetkinä aikaa voi nopeuttaa eteenpäin ja vastaavasti liian ahtaissa paikoissa pelaaja voi siirtyä muutaman sekunnin verran ajassa taaksepäin.

Zeit2 ei kuitenkaan jätä innovaatioitaan pelkkään aikakikkailuun. Pelaajan energiat nimittäin hupenevat osumien lisäksi myös jokaisen ohikiitävän aluksen voimasta. Jotta energiaa ei menettäisi, yhtään ainutta alusta ei siis saisi päästää ruudun vasempaan reunaan. Onneksi aikaa taaksepäin kelaamalla pelaaja luo itsestään myös varjohahmon, joka toistaa pelaajan aiemmin tekemät liikkeet. Näin ollen ruudulla voi olla yhtä aikaa kaksi pelaajan alusta soittamassa tuhon sinfoniaa. Tämän lisäksi varjoalusta ampumalla pelaajan ammukset kimpoilevat ympäriinsä ja tekevät tuhoa koko ruudun voimalla. Kun joukkoon lisätään vielä vihollisia jotka voi tuhota ainoastaan menneessä ajassa liikkumalla ja kekseliäs, sinnikkyydestä palkitseva kombosysteemi, paketti on jotakuinkin valmis.

Aluksi sekavalta tuntunut pelimekaniikka iskostuu alitajuntaan nopeasti ja pelikokemus tuntuu pinnallisesta perinteisyydestään huolimatta äärimmäisen tuoreelta. Jokaisella pelaajan tekemällä liikkeellä on merkitystä ja liipaisinsormen lisäksi parhaaseen tulokseen pääsemiseksi pelaajan on käytettävä myös hoksottimiaan. Päätään pääsee testaamaan myös pelin lukuisissa lisämuodoissa, joissa kamppaillaan perinteisesti aikaa vastaan, yritetään selvitä mahdollisimman pitkään ilman että vihollinen ylittää ruudun, suoritetaan annettuja haasteita ja niin edelleen. Pelin kevyesti paras osa-alue on taktiikkaosuus, jossa parhaaseen tulokseen päästäkseen pelaajan on tuhottava vihollisia tietyssä järjestyksessä ja annettava joidenkin vihollisten ylittää ruutu, jolloin ne kasvavat suuremmiksi ja enemmän pisteitä antaviksi. Taktiikkaosuus on nerokas yhdistelmä toimintaa ja puzzlea enkä varmasti ole tähän päivään mennessä nähnyt mitään vastaavaa.

Rautainen pelimekaniikka riittää pitkälle ja hyvä niin, sillä pelin audiovisuaalinen puoli ei yllä pelin muulle tasolle. Mustavalkoisen yksinkertainen ulkoasu viehättää ensin, mutta ympäristöt ja viholliset eivät matkan aikana juurikaan vaihdu. Lopputulos on pidemmän päälle Space Invadersia: aalto toisensa jälkeen samanlaisina toistuvia vihulaisia. Pomotaisteluissa on onneksi enemmän ideaa. Äänimaailma on myös varsin yhdentekevää vingahtelua ja musiikin unohtaa välittömästi pelin lopetettuaan.

Zeit2 on joka tapauksessa ehdottomasti tutustumisen arvoinen tapaus. Erinomainen ja kekseliäs pelimekaniikka on taatusti jotain uutta ja ihmeellistä, eikä vaikeustasossakaan olla pihistelty. Zeit2 elää pelattavuudestaan ja on suunnattu suoraan pelattavuudesta eläville pelaajille.