Pelialalla näkee nykyään harvoin jatko-osia, jotka todella lunastavat jatko-osan nimen. Usein kyseessä on vain samanlaisia mekaniikkoja tai teemoja hyödyntävä peli, joka sijoittuu jotakuinkin samankaltaiseen universumiin edeltäjänsä kanssa.
The Banner Saga 2 on kuitenkin toista maata, sillä se alkaa suoraan siitä mihin ensimmäinen Banner Saga jäi, eikä siihen kannata ryhtyä jos ensimmäistä osaa ei ole pelannut. Jatko-osan yhteyteen on luotu pieni kooste edeltäjän suurimmista juonenkäänteistä, mutta jos pelailusta on jo aikaa, aiheuttaa ainakin laaja hahmogalleria kepeää päänkivistystä.
Tämä runsaus oli ensimmäisen Banner Sagan rikkaus ja kirous, eikä jatko-osa tuo tähän muutosta. Etenkin parrakkaat ja sarveikkaat Varl-jättiläiset pakkaavat menemään helposti sekaisin keskenään yhtenäisen ulkoasunsa vuoksi.
Liiallinen tarinallinen sisältö on kuitenkin siinä määrin harvinaista herkkua peleissä, ettei siitä kehtaa turhan innokkaasti valittaa. The Banner Saga 2 loistaa juurikin tällä saralla tarjoillessaan pohjoisen myyttisestä maisemasta ammentavaa, takuulla eeppistä saagaa, jossa ihmiset ja viimeiset Varlit koittavat paeta suurta vihollista pääkaupungin korkeiden muurien suojaan.
Tarinan sävy on alakuloinen, eikä pelaaja ole oikeastaan koskaan niskan päällä. Karavaani kutistuu onnettomuuksien ja hyökkäysten seuratessa toisiaan, ja hahmoja kuolee tai poistuu kuvioista ilman, että pelaaja voi näihin vaikuttaa. Jos pelaat pelejä yksinomaan voimatrippailun vuoksi, ei Banner Saga ole oikea valinta sinulle.
Graafisella puolella sarjan visuaalinen anti on säilynyt vahvana. Jatko-osa on hieman edeltäjäänsä rikkaampi animaatioissaan, mutta sarjan perustyyli on säilynyt samana. Banner Sagan estetiikka on iloa silmälle, ja sen pohjoisen melankoliset fiilikset virtaavat ruudulta kuin tunturipuro sammaleisten kivien välistä.
Äänimaailma on ensimmäisen osan tapaan minimalistinen, ja se jättää pitkiä hiljaisia hetkiä pelisessioihin. Hiljaisuudessa on tietysti oma arvonsa, mutta en itse voinut välttyä mielikuvalta, että välillä äänimies vain poistuu kahville palatakseen sitten, kun pelissä tapahtuu jokin suurempi käänne.
Täytyy silti myöntää, että kun ääniheebo on pöytänsä ääressä, sopii materiaali pelin maailmaan kuin kirves pahalaisen kalloon. Musiikki, ääniefektit ja taistelussa huudetut lausahdukset nostattavat tunnelmaa parilla pykälällä, ja luovat yhdessä grafiikan ja tarinan kanssa todella mukaansatempaavan kokemuksen.
Vaikka tarina onkin kantava voima Banner Saga -peleissä, on mukana edelleen myös vahva taktinen elementti. Hahmojen välillä käytävät monivalintakeskustelut vaikuttavat suoraan vaeltavan karavaanin resursseihin, ja sivuhahmojen juonikkaat tempaukset aiheuttavat sekä riemua että päänvaivaa. Karavaanin moraali laskee ja nousee tehtyjen valintojen perusteella, joka puolestaan vaikuttaa vuoropohjaisiin taisteluihin.
Yksi Banner Sagan hienoista ominaisuuksista onkin tarinan tasapainottaminen näillä yhteenotoilla, jotka varmasti ilahduttavat esimerkiksi Shadowrun-pelien tai X-Comin ystäviä. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään kopio, vaan sekä hyvässä että pahassa omintakeinen järjestelmä, jonka perusteet ovat säilyneet samoina ensimmäisestä osasta. Mukaan on kuitenkin mahtunut pieniä lisäyksiä, jotka syventävät pelin taktisia ulottuvuuksia entisestään. Myös haastetta piisaa jotakuinkin niin paljon kuin pelaaja haluaa, ja jo helpoinkin vaikeustaso pakottaa funtsimaan tekemisiään.
The Banner Saga 2 on 90-prosenttisesti samaa kamaa kuin edeltäjänsäkin. Jos pidit siitä, pidät tästäkin. Itse pidän sarjasta sen omaperäisyyden ja ennakkoluulottomuuden vuoksi. Se myös yhdistää tarinallista ja taktista sisältöä harvinaisella tavalla.