Attack on Titan: Wings of Freedom

Attack on Titan on ainakin allekirjoittaneen mielestä yksi animeavaruuden viimeaikaisia tähtijulkaisuita. Se on laadukkaasti toteutettu eikä säästele katsojaansa brutaaleilta kohtaloilta tai suurilta mysteereiltä. Peli ei aivan yllä animen tasolle, mutta seuraavaa kautta odotellessa sekin menettelee.

Attack on Titanissa valtavat ja hienolla tavalla erittäin häiritsevästi ihmisen näköiset hymyilevät tai irvistävät titaanit uhkaavat ihmiskunnan viimeistä linnoitusta ja sen kolmea valtavaa muuria. Perinteiset aseet eivät tunnu toimivan niitä vastaan, joten puolustajien rippeet ovat kehittäneet erityiset aseet ja vaijerivaljaat titaanien heikkoon kohtaan (eli niskaan) iskeäkseen. Tämän seurauksena taistelut ovat Hämähäkkimiesten korkealentoista akrobatiaa valtavien vastustajiensa ympärillä.

Tarina kulkee oletettavasti ainakin osin oikeiden japanilaisten ääninäyttelijöiden voimin tehtävien välillä. Animen juonta seurataan etenkin tärkeimpien kohtausten osalta uskollisesti, joskin vähemmän väkivaltaisesti, mikä on hieman sääli alkuperäismateriaalin iskevyyden kannalta. Näiden hengähdystaukojen aikana pelaaja voi myös tutustua muihin hahmoihin ja ostaa tai päivittää omia varusteitaan. Ostot tehdään onnistuneiden tehtävien kautta saatavalla valuutalla. Aseiden, valjaiden sun muun päivittäminen tapahtuu kentästä titaaneilta tippuvilla materiaaleilla.

Varoituksen sana muuten pöljistä mutta tehokkaista "bonusesineistä": tikkarit aseina näyttävät tyhmiltä mutta ovat aivan tolkuttoman voimakkaita etenkin pelin alussa. Niiden kanssa vaikeustaso muuttuu kohtalaisesta täysin ylijuoksuksi. Nämä kamikset olisi pitänyt säilyttää kosmeettisina muutoksina, sillä tässä muodossa ne tuhoavat pelitasapainon täysin.

Itse pelaaminen on ajoittain varsin kaoottista kohkaamista titaanikeskittymästä toiseen. Tappoluvut nousevat heti ensimmäisessä kentässä välittömästi animea korkeammalle tasolle, eikä yksittäisen jätin kaatamisessa ole suurta onnistumisen tunnetta. Pelaajan käyttämät hahmot vaihtuvat juonen edetessä, mutta erikoisliikkeitään lukuun ottamatta kaikki taistelevat samalla tavalla. Vaijereiden varassa flengailu ja juokseminen muuttuu pienen opettelun jälkeen kankeasta varsin sujuvaksi etenkin, jos ympärillä on riittävän korkeita rakennuksia. Kun titaani tulee vastaan, napinpainallus vie taistelumoodiin. Siinä tehtävänä on iskeä vaijeri titaanin eri ruumiinosiin ja hyökätä kaasuavusteisella iskulla kaikin voimin. Jalkaan iskeminen kaataa titaanin polvilleen. Käsivarsi vie tältä kyvyn taistella tehokkaasti vastaan. Lopullinen isku tapahtuu niskaan osumalla. Pienet, vain omakotitalon korkuiset titaanit kaatuvat suoraan iskulla niskaan. Toisia pitää pehmittää hieman, jotta niskaosuma käy helpommaksi. Kaoottisuus syntyy yhdistelmästä titaanin ympäri suihkivaa liikettä, toisia titaaneja ja kartan lukuisia hälytyksiä. Täydellinen suoritus vaatii oikeiden näppäinsarjojen muistamista ja käyttämistä virheettömästi, jotta pelaaja voi edetä tehokkaasti titaanista toiseen. Kenttä päättyy yleensä jonkin hieman vahvemman titaanin niittaamiseen. Animen tai mangan faneille tiedoksi (ja muita spoilaamatta): muodonmuutos on mukana ja se todellakin tuntuu itse pelissä.

Ääninäyttelyn ohella muu peli on kohtalaisen pätevästi pistetty kasaan. Valikot ovat toki hieman kankeita ja hiiri+näppäimistöyhdistelmä lähes käyttökelvoton peliohjaimeen verrattuna. Peli myös kaatuili ajoittain. Ulkoasu noudattelee animen tyyliä varjostuksineen varsin mukavasti. Se ei ole kenties veret seisauttavan upea katsella, mutta ei pudota palloa millään osa-alueella. Kamera ei tosin tahdo millään pysyä toiminnan perässä ja jää usein "jumiin" rakennusten nurkkiin tai titaanien taakse.

Attack on Titan: Wings of Freedom on yllättäen varsin mukiinmenevä adaptaatio erittäin hyvästä animesta (ja mangasta). Faneille sitä on helppo suositella, jos seuraavan kauden odottelu käy liian pitkäksi. Muille ehdottaisin animen katsomista pohjille ensin, jotta hahmoista ja heidän motivaatioistaan saa paremman otteen. Sorminäppäryyttä ja ajoitusta vaativa peli on kaaoksessaankin lopulta varsin yksinkertainen ja pidemmän päälle itseään toistava, joten se sopii parhaiten lyhyisiin titaaninmetsästyssessioihin.

Peli testattiin Jimm's Balor V2 -tietokoneelle, jonka on kasannut Jimm's PC-Store Oy. Arvion laitekokonaisuudesta voi lukea täältä.