Rytmipelit ovat seuranneet samanlaista kaavaa jo vuosikymmeniä. Oli kyseessä Parappa the Rapper, Stepmania tai Guitar Hero, perusidea on aina ollut sama: tee ruudulla näkyvät toiminnot musiikin tahtiin. Mutta kun rytmipeliin yhdistetään roguelike-pelien vapaamuotoisuus, niin tulokseksi saadaan Brace Yourself Gamesin ainutlaatuinen ja mestarillinen esikoisteos.
Crypt of the Necrodancerissä pelaaja hyppää Cadence-nimisen nuoren bardin saappaisiin. Isäukko päätti seikkailla Nekrotanssijan kryptassa etsien onneaan, mutta kun isukista ei kahteen vuoteen kuulu, lähtee tytär häntä huhuilemaan. Matkalla kuitenkin käy köpelösti ja Nekrotanssija kiroaa Cadencen sydämen takomaan rummun lailla tahtia. Nyt kirotun bardin täytyy löytää isänsä kryptan uumenista, ja mikä pahinta - hän joutuu tekemään sen musiikin tahtiin.
Pelin perusidea noudattaa modernia roguelike-kaavaa: pelaaja seikkailee satunnaisesti muodostetuissa ympäristöissä, etsien itselleen parannuksia ja edeten aina joka tason uloskäynnille. Taustalla soiva musiikki määrää tahdin, jossa jokainen liike, hyökkäys tai toiminto tulee suorittaa. Jos pelaaja ei pysy tahdissa, pelihahmo ei suostu tekemään mitään. Liikkuminen ja hyökkääminen tapahtuu nuolinäppäimillä, kun taas esineiden ja loitsujen käyttäminen tehdään kahden nuolinäppäimen yhdistelmällä. Yksinkertaiset ohjaimet mahdollistavat pelin pelaamisen niin näppäimistöllä, ohjaimella kuin tanssimatolla.
Luolastoissa seikkailevalle pelaajalle tulee vastaan monenlaisia esteitä ja apuja. Lattialla olevat ansat voivat esimerkiksi nopeuttaa tai hidastaa musiikin tempoa, ja alttarit voivat antaa pelaajalle esineitä erityisehtoja vastaan. Jokainen vihollinen tanssii oman koreografian mukaan, jonka myötä suuren vihollislauman päihittäminen vaatii nopeaa ajattelua. Heikkohermoisen pelaajan tanssikuviot voivatkin yhtäkkiä muistuttaa lauantai-illan yökerhoa happy hourin aikaan.
Crypt of the Necrodancer on toteutukseltaan hämmästyttävä. Danny Baranowskyn (Super Meat Boy, Binding of Isaac, Canabalt) ääniraita luo jokaiselle tasolle oman mieltä ja rytmijalkaa hykerryttävän elämyksen. Jokainen pomotaistelu on ominaisuuksiltaan erityinen: esimerkiksi King Congassa zombit tanssivat letkajenkkaa, kun taas Coral Riffin soittimet vaimentavat taustamusiikista yksittäisiä instrumentteja kuollessaan. Lisäksi A-Rivalin ja FamilyJules7X:n vaihtoehtoiset remix-raidat antavat jo valmiiksi laajalle ääniraidalle jykevän lisäpotkun. Lisäksi peli tukee omien musiikkien lisäämistä, joten mahdollisuudet ovat rajattomat.
Kymmenellä eri hahmolla varustettu Crypt of the Necrodancer takaa, että peli ei ole liian helppo tai vaikea. Rytmitajuttomille pelaajille luotu Bard ei piittaa musiikin tahtiin liikkumisesta, vaan liikkuu vuoropohjaisesti Roguen ja Nethackin tavoin. Pikajuoksija Bolt taas kiitää kenttien läpi tuplanopeudella. Pelin tarina kertookin bardien suvun eri jäsenistä, ja pelaajan täytyykin pelata kolmen eri sukupolven hahmoilla saadakseen Nekrotanssijan kryptan mysteeri selvitettyä.
Crypt of the Necrodancer pyhässä yksinkertaisuudessaan on äärimmäisen kattava ja innovatiivinen pelikokonaisuus. Se on onnistunut modernien roguelike-pelien yksinkertaisella aikakaudella luomaan monipuolisen pulma-toimintaelämyksen, ja samalla peli on pystynyt vapautumaan rytmipelien "kapteeni käskee" -orjuudesta. Viidentoista euron pilkkahinnalla indie-peli takaa tuntuvamman elämyksen, kuin mitä monet suurien pelistudioiden tuotokset ovat saaneet aikaan. Lisäksi Steam Workshopin modit ja kentät sekä oman ääniraidan lisääminen antavat pelille sen viimeisen silauksen, mitä peli voisi kaivatakaan.
Tsekkaa myös nämä mahtavat indie-pelit:
This War of Mine
Don't Starve
Shovel Knight