Fallout 4:n lisäri Far Harbor on järjestyksessään jo kolmas lisälataus. Toinen lisuke Wasteland Workshop lisäsi pelaajan työkalupakkiin ylimääräisiä mahdollisuuksia omien tukikohtien rakenteluun. Far Harbor on kuitenkin niin sanottu oikea laajennus, koska se esittelee uuden alueen ohella peräti kolme keskenään riitelevää ryhmittymää.
Diamond Cityssa päämajaansa pitävä Nick Valentinen etsivätoimisto saa uuden tehtävän. Pohjoisessa asustelevan Nakanon perheen tytär on karannut jonnekin pohjoiseen. Hieman kyseltyään pelaaja saa tietää tytön joutuneen Far Harbor -nimiselle saarelle. Lyhyen venematkan jälkeen alus kiinnittyy laituriin, jossa yrmyt kalastajat tuijottavat pelaajaa alta kulmain: tervetuloa Far Harboriin. Nopeasti käy ilmi, että yksinkertainen etsimiskeikka on muuttunut kertaheitolla rauhanneuvottelijan tehtäväksi. Sataman ihmiset kokevat syvää epäluuloa vanhassa ydinsukellusveneessä asuvia Children of Atom -lahkolaisia kohtaan. Heidän välissään tasapainoilee synth-robottien yhdyskunta, joka johtajansa DiMAn mukaan haluaisi vain kaikkien elävän rauhassa.
Nakanon perheen kadonneen tyttären kohtalo säilyy alusta loppuun eräänlaisena kehyskertomuksena, mutta suurin osa ajasta vietetään kolmeen eri ryhmään kuuluvien asukkien kanssa keskustellessa, ja heille erilaisia tehtäviä suorittaessa. Falloutille ominaiseen tyyliin tilanteet on mahdollista ratkaista usealla eri tavalla.
Tunnelmaltaan Far Harborin saari on Falloutia parhaimmillaan. Saarella on oma eläimistönsä metsästettäväksi, omat paikkansa tutkittavaksi ja tietysti oma väestönsä. Children of Atom -lahkolaiset on aiemmin esitetty yksinkertaisina hulluina, mutta nyt heidän tarkoitusperiinsä, toiveisiinsa ja pelkoihinsa kiinnitetään paljon enemmän huomiota. Synth-robottien yhdyskunta taasen avaa mahdollisuuden pohtia olevaisen ja tiedostamisen tasoja tavalla, jonka Fallout todellakin osaa. Saaren ihmisasukit ovat puolestaan varsin yksinkertaista väkeä, joka haluaa kalastaa merellä, metsästää metsässä ja huolehtia omistaan välittämättä niin kauheasti muun maailman menosta.
Tehtävät etenevät tutulla kaavalla, mutta loppupuoliskolla sääntöön tulee iso poikkeus. Tarinassa edetäkseen on pakko suorittaa sarja alati vaikeutuvia pulmia eräänlaisessa virtuaalitodellisuudessa. Käytännössä tämä tarkoittaa vahvasti Valven Portalista innoittunutta laatikkoleikkiä. Äkkinäinen muutos hämmentää hetken, mutta osio on silti hyvin toteutettu. Niitä pulmia vain on hieman liikaa ja ne muuttuvat alati työläämmiksi. Normaalisti tämä on hyvä asia, mutta laatikoiden siirtelystä haluaisi jättää taakseen jo kauan ennen kuin peli lopulta päästää pelaajan pälkähästä.
Graafisesti Fallout 4 on ottanut askeleen sekä eteen- että taaksepäin. Hahmomallinnus kasvoja myöten tuntuu elävämmältä kuin aiemmin, eikä menneiden aikojen puumaisista naamoista ei ole tietoakaan. Toimiessaan maaston sumutehosteet ovat todella vaikuttavia. Varsinkin auringon säteiden taittuessa aamu-usvan läpi on maisema vaikuttavaa katseltavaa. Toisaalta ruudunpäivitys tökkii ajoittain todella pahasti ainakin testatussa Xbox One -versiossa. Pahinta ovat kuitenkin tallennusajat. Käsin tehtävän tallentamisen hitauden pystyy vielä sietämään valitsemalla ajankohdan oikein, mutta automaattinen tallennus pysäyttää koko ruudun paikoilleen pahimmillaan puoleksi minuutiksi. Ja kun usein tämä vielä tapahtuu kaikkein kriittisimmän toiminnan tiimellyksessä, on turhautumiskäyrä kummasti nousujohteinen.
Teknisistä ongelmista huolimatta Fallout 4:n kolmas lisälataus Far Harbor on erittäin suositeltava kokemus. Se tarjoaa hintaansa nähden tekemistä riittävän pitkäksi ajaksi, ja saaren asukkien erilaiset tarinat innostavat pelaajaa miettimään valintojensa seurauksia usealta eri kantilta. Lisää sitä samaahan tämä tietysti on, mutta juuri sitä DLC-latauksen pitääkin olla.