Minusta Fallout-pelien modaaminen on mahtavaa, ja on aina ollut. Joskus tulee vastaan muiden tekemä modi, jota on vain pakko kokeilla. Yksi sellainen on Fallout: London. Sain kuulla tästä projektista vuosi sitten, ja lykkäyskin tuli eteen, kun Bethesda halusi päivittää pohjana olevan Fallout 4 -pelin. Päätin nyt modata GOGin versioni Fallout 4:stä.
Miten Fallout: Londonin saa toimimaan? Jos on hankittuna peli Steamista, on ensin saatettava Fallout 4 varhaisemmalle päivitystasolle. Nexus Modsin verkkosivuilla on tähän työkalut. Kun sitten asennus on tehty, suunnataan takaisin Nexus Modsiin ja asennetaan kaksi modia Nexusin Mod Manager Vortexista: Buffout 4 -muokkaus ja Long Loading Times Fix. Kun nämä ovat paikoillaan, on aina suunnata Broken Londonin kaduille, ja harmina on ainoastaan muutama bugi ja sen sellainen keskeneräisyys.
Fallout: Londonin tarina noudattaa Falloutin maailman perinteitä. Vuonna 2077 Yhdysvallat ja Kiina aloittivat sodan, ja pommittivat toisensa kivikaudelle. Ydinsodan ongelma on, että koko muukin maailma tuhoutuu siinä sivussa, ja sama koskee myös Lontoota. Pelaaja herää isossa koeputkessa kahden tutkijan ympäröimänä. Pelaaja on heidän onnistunein kokeensa. Muita vastauksia ei ehdikään tulla, sillä laboratorioon hyökätään ja tutkijat päästetään päiviltä. Pelaajan on siis yritettävä paeta tästä kummallisesta rakennuksesta. Matkalla kohdataan mystinen Mr Smythe, joka selvästikin tuntee pelaajan ja tietää, mitä oikein on tapahtumassa. Pelaajaa kutsutaan nimellä The Wayfarer. Ulkona pelaajaa odottaa tuhoutunut Lontoo, ja pian kohdataan Vagabond-joukko, ja tie vie heidän päämajaansa. Sitten tehdään ensimmäiset tehtävät, joiden jälkeen pelaaja onkin vapaa tutkimaan Lontoota niin kuin mielii.
Tämä on mahtavaa, eikä Bethesda itse olisi kyennyt parempaan kuin modin tehnyt Team Folon. Huomasin nopeasti sen, että tarinaa kerrotaan ympäristön avulla monin tavoin. Monissa rakennuksissa on holonauhoja täynnä kiinnostavia tarinoita paikalla olleiden ihmisten kertomina. Tulos on itse asiassa parempi kuin mihin Bethesda on pystynyt. Päätarina on mahtavan mystinen, ja monet Lontoossa suoritettavat tehtävät mielenkiintoisia. Vaikuttava suoritus silkalta fanijoukolta, ja hatunnosto Team Folonille.
Fallout: London on väärällään brittiläistä henkeä. Kaikki ääninäyttelijät ovat brittejä, ja heidän murteensa on alueelle sopivaa. Ja se on hienoa se. Vastaan tulee myös leimallista brittikulttuuria. Esimerkiksi yksi ensimmäisistä tehtävistä on löytää kuusitoista sinistä poliisilaatikkoa. Dr. Who -sarjan fanit tietävät, mitä se tarkoittaa. Anglofiileille Fallout: London on aarrearkku.
Fallout: London on rakennettu Fallout 4:n luurangon päälle siinä määrin, että pelaaminen tuntuu tutulta, jos on sen emopelin kokenut. Team Folon on kuitenkin tehnyt asioista alkeellisempia lainaamalla Fallout 3:n pelimekaniikkaa unohtamatta tujausta Fallout: New Vegasia. Ensinnäkin pelaaja on mykkä, joten vain muut kohdattavat henkilöhahmot puhuvat. Hahmonkehitys on erilaista verrattuna muihin Fallout-peleihin. Kun taso nousee, saa käyttöönsä yhden uuden perk-parannuksen. Valikoima on samanlaista kuin muissa peleissä, mutta joskus muokattuna ja vahvennettuna.
Mukana on myös valikoima uusia aseita, joista vain pieni osuus on lainattu Fallout 4:stä. Sen sijaan Fallout 4:n muokkausmekaniikka tekee paluun, joten päivittäminen onnistuu. Fallout: London on todellakin Fallout, joskin Team Folon on laittanut mukaan sen oman leimansa. Pelaaminen on paljon hauskempaa kuin mihin Fallout 4 koskaan pystyi.
Fallout: London on suurikokoinen peli. Lontoon tunnetuimmat alueet on mallinnettu yksityiskohtaisesti, ja tunnettujen maamerkkien löytäminen tuntuu hienolta. Voi vain kuvitella, miten paljon Team Folonilta on kulunut aikaa paikkoja mallintaessaan. Pelillä on saman verran kokoa kuin Fallout 4:llä ja Far Harborilla yhteensä. Tarjolla on satoja tunteja pelaamista, ja tämä kaikki ilmaiseksi.
Pelin koko on ehkä se isoin ongelma, sillä bugeja on paljon. Helpotusta saa asennettuaan Buffout-modin, mutta senkin jälkeen bugeja piisaa. Kannattaa siis tallentaa pelitilanne usein. Toisaalta lopputulos ei ole sen pahempi kuin Fallout 4 aikoinaan omassa julkaisussaan. Toinen huono puoli liittyy ääninäyttelyyn. Pääasiassa tulos on ihan hyvää, mutta äänenlaatu muuttuu sen mukaan, millaista mikrofonia ääninäyttelijä on käyttänyt. Ajoittain tämä rikkoo pelaajan eläytymisen luotuun maailmaan.
Jos on edes vähän Falloutin fani, on Fallout: London suorastaan pakko testata. Kokonaan ilmainen kokonaisuus tarjoaa omanlaisensa Fallout-kokemuksen, joka on erilainen kuin Yhdysvaltain joutomaa. Tarjolla on satoja tunteja Fallout-viihdettä, joka parantaa Bethesdan pohjatyötä melkein kaikilla osa-alueilla.
