Final Fantasy VII: Rebirth onnistuu hienosti

Uusintaversiot ovat pelialalla se uusi iso juttu. Itse suosin ennen kaikkea kiillottavia remasterointeja. Toisaalta on olemassa sellaisia uusintaversioita, jotka muuttavat pelattavuutta ja jopa sitä ydintarinaakin. Juuri siksi Final Fantasy VII: Remake oli niin iso juttu. Kyseessä oli uusitun kolmikon ensimmäinen osa, ja mahdollisesti se kaikkien aikojen kunnianhimoisin uusintaversio.

Toinen osa Final Fantasy VII: Rebirth on täällä, ja yhtä laadukkaana kuin edeltäjänsä. Kyseessä on mahtava jatko-osa, ja on pakollista pelattavaa niin vuoden 1997 klassikon faneille kuin niillekin, joiden ensikosketus oli vuoden 2020 Final Fantasy VII: Remake.

Remake pitäisi olla pelattuna ennen Rebirthin aloittamista. Näin tietää jo valmiiksi varsin hyvin, mitä tulossa on: suuri, värikäs ja toimintapainotteinen JRPG. Maailma on kuitenkin suunnittelunsa osalta varsin erilainen, sillä laajat ja avoimet alueet korvaavat Remaken kapeat käytävät ja kadut. Avoimilla alueilla on kuitenkin puolensa ja puolensa. Toisaalta ne muistuttavat uskollisesti alkuperäisestä pelistä, mutta sitten taas tehtävätyypit ovat mielikuvituksettomia. Se on silti sanottava, että sivutehtävät opettavat monia pelimekaniikkoja. Sivutehtäviä suorittamalla oman joukon kokemustaso kasvaa, ja näin pääsee käsiksi kykypuun erilaisiin keinoihin.

Kummallista on, että tarinaa seuraamalla iso osa pelin kartasta jää kokematta. Tuntuukin siltä, että avoin maailma on kokonaan erillinen juttunsa verrattuna tarinaan sen sijaan, että tarina ja avoin maailma toimisivat yhdessä. Avoin maailma onneksi luo upean siellä olemisen tunteen. Graafisesti luotu maailma tekee niin ikään vaikutuksen. Ensimmäinen kaupunki Kalm muistuttaa keskieurooppalaista kaupunkia, kun taas Costa del Sol on välimerellinen paikka. Ja kun käy paikallisille puhumassa, käydään maailmaa edelleen taustoittavia keskusteluja. Sama pätee niihin sivutehtäviinkin, jotka eivät rakenteellisesti ole kovinkaan ihmeellisiä, mutta ovat silti iso parannus Final Fantasyn mittapuulla.

Tarina kärsii hieman siitä, että kyseessä on se välimallin peli. Onneksi tarjolla on silti selvä tarina alun ja lopun kera. Tärkeintä on kuitenkin matka, ja tässä Final Fantasy VII: Rebirth onnistuu. Dialogi selittää hieman liiaksi auki asioita, ja ääninäyttely on ajoittain laadultaan vaihtelevaa. Minusta tällainen kuitenkin kuuluu asiaan.

Taisteluja on paljon, mutta toiminta on monipuolisempaa kuin aiemmin. Liikkuminen suoritetaan niin maalla, merellä kuin ilmassa, eikä kaikkea matkaa tarvitse taittaa jalkaisin. Jokaisella alueella on oma erityinen chocobonsa oman kykynsä kera, kuten seinäkiipeilyyn kykenevänä tai pitkiä matkoja liitävänä. Jotkut osiot pelataan lisäksi aivan tietyllä henkilöhahmolla, joka tuo lisää vaihtelua. Final Fantasy VII: Rebirthissa on sitä paitsi runsaasti erilaisia minipelejä autoilusta korttien lätkimiseen. Kaikkien parissa saa kulutettua paljon aikaa, jos niin haluaa.

Vaihtelusta huolimatta Final Fantasy VII: Rebirthin suurin ongelma on rytmitys, mikä vaivasi myös Remakea. Ajoittain osiot tuntuvat tylsiltä jatkuen liian pitkään. Ehkä pelkona on ollut, että pelistä tulee liian lyhyt? Luolasto on liian pitkä, pomotaistoja on liian monta peräkkäin ja joskus on suoritettava mitättömän sivuhahmon antamia tehtäviä päätarinan edistämiseksi.

Teknisesti Final Fantasy VII: Rebirth on hiottu kokonaisuus, enkä huomannut mainittavia ongelmia. Se Performance Mode on silti pettymys, eikä sillä pelaamista voi automaattisesti suositella. Sekin harmittaa, että Hard-vaikeustaso aukeaa vasta sitten, kun on ensin pelin läpäissyt kertaalleen.

Final Fantasy VII: Rebirth tekee kunniaa alkuperäiselle pelille päivittämällä tarinan nykyaikaan. Samaan aikaan mukana on tietysti muutoksia, joista kaikki eivät pidä. Muutokset eivät kuitenkaan ole niin mittavia kuin Remaken loppuratkaisu antoi odottaa. Final Fantasy VII: Rebirth onnistuu vetoamaan niin nostalgiaan kuin uudistuksia haluaviinkin. Square Enixillä on vielä opittavaa avoimen maailman rakentamisesta ja pelin mitan säätämisestä. Odotan jo innolla, miten kolmas osa päättää tämän kokonaisuuden.