Fire Emblem Engage on erinomainen peli kehnolla tarinalla

Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä.

Fire Emblem -strategioista on 2000-luvun aikana muodostunut yksi Nintendon alustojen tunnetuimmista ja pidetyimmistä sarjoista. Engage onkin sarjassaan jo peräti neljästoista osa. Peli yhtä aikaa juhlistaa sarjan 33-vuotista historiaa ja myös vie sarjaa takaisin suoraviivaisempaan suuntaan.

Suoraviivaisuus tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että edellisistä osista tutut deittailusimulaattoria muistuttaneet ominaisuudet ovat Engagessa taka-alalla ja pääosassa ovat tutut vuoropohjaiset taistelut. Tämä on jo lähtökohtaisesti hieman harmi, sillä esimerkiksi edellisen pelin, Three Housesin, kouluelämä oli mukavaa vaihtelua taisteluille ja syvensi pelikokemusta mukavasti. Aivan kokonaan suhteista ei toki ole luovuttu ja tutut keskustelut kumppaneiden kanssa ovat edelleen läsnä.

Toinen isosti mainostettu ominaisuus ovat hahmoille kavereiksi annettavat Emblem-hahmot, jotka ovat napatut sieltä ja täältä pelisarjan historiasta. Esimerkiksi heti pelin alussa mukaan liittyy pelisarjan ensimmäisestä osasta tuttu Marth, jonka jälkeen tuttuja kasvoja liittyy retkueeseen pikkuhiljaa lisää. Emblemit ovat muutakin kuin pelkkiä kavereita, sillä niiden avulla hahmot pystyvät tekemään komeita erikoisiskuja ja käyttämään muita taisteluiden kannalta oleellisia kykyjä. Hyvänä oivalluksena emblemit on myös mahdollista antaa kenelle tahansa pelin hahmoista, mikä mahdollistaa todella monipuoliset hahmojen rakentelut.

Taistelut ovat muutenkin viritetty Engagessa lähes sarjan parhaaseen vetoon. Pohjalla on wanha kunnon kivi-paperi-sakset-systeemi, jossa miekka rikkoo kirveen, kirves keihäät ja keihäät miekan. Sinänsä simppelistä systeemistä on viritelty todella monipuolinen strateginen kokonaisuus, jossa hahmojen sijainnilla ja erikoisosaamisella on taistelu toisensa jälkeen paljon merkitystä. Erilaisia hahmoja myös liittyy tarinan aikana joukkioon todella paljon, joten jo pelkästään oikean ryhmän valinnalla ja taisteluun valmistautumisella on väliä lopputuloksen kannalta.

Tarinataisteluiden välissä ryhmäänsä voi parannella skirmish-taisteluissa, tai tarinaa syventävissä paralogeissa. Ja kun ei halua taistella, voi hiippailla pitkin tukikohtana toimivan Somnielin katuja aterioita valmistaen ja tavaroita ostellen. Somniel on yleisesti ottaen kevytversio Three Housesin koulusta. Erilaista tekemistä Somnielissa on rajatusti, mutta osio tasapainottaa silti taistelupainotteista peliä mukavasti.

Pelillisesti Engagen asiat ovat siis mukavasti. Tappeluissa on vetoavaa syvyyttä ja ennen kaikkea peliä on todella hauska pelata. Hahmoilla kikkailu on toteutettu hyvin ja vaihtoehtoja oman ryhmän rakentamiseen on riittävästi. Ikävä kyllä käsikirjoitusosastolla on tällä kertaa menty sieltä, missä aita on matalin.

Päähahmosta lähtien lähes kaikki pelin hahmot ovat uskomattomia pahveja ja dialogia seurailee enemmän pilkallisen huvittuneena kuin itse kirjoituksesta huvittuen. Tarina sinänsä on perinteistä Fire Emblem -humppaa muinaisine jumalineen ja lohikäärmeineen, mutta jotenkin täysin epäuskottavasti kerrottuna. Suurta draamaa lyödään tiskiin ennen kuin hahmoja on oppinut tuntemaan pätkääkään ja kliseinen asetelma saa raapimaan päätä. Pudotus edellisten osien hyvin kirjoitetuista hahmoista ja vakavammasta pohjavireestä on melkoinen. Animekliseitä viljellään muutenkin urakalla ja pari hahmoista esimerkiksi esitellään ensimmäistä kertaa kirjaimellisesti tissit edellä.

Heikosta käsikirjoituksesta huolimatta Fire Emblem Engage on erinomainen peli, jota on todella vaikea laskea käsistään. Tiukat ja hikiset taistelut pelastavat todella paljon ja myös pelin tekninen toteutus on Switchin kärkitasoa. Vaikka visuaalisesti ei nykypäivän standardeilla mitään ihmeellistä luvassa olekaan, peli rullaa siististi ja ilman rosoja. Tästä kiitos kuulunee pelimoottorin vaihdolla itsetehdystä Unityyn.

Kyllä tämän tahdissa useamman kymmentä tuntia taas ilolla viettää. Toivottavasti seuraavaan peliin on palkattu jo sitten kunnollinen käsikirjoitustiimi.