Forced

Pulmanratkaisuun keskittyvät pelit sijoittuvat usein rentoon stressistä vapaaseen ympäristöön, jossa ongelmia voi ratkoa omaan tahtiin. Forced poikkeaa tästä kaavasta täysin. Etenemistä estämässä on yksi jos toinenkin toistaan kimurantimpi ongelma, joita ratkotaan porukalla vihollisten hyökiessä päälle joka nurkasta. Monet yhteistyöpelit ovat käytännössä porukalla pelattavia yksinpelejä, joissa kaverit ovat lähinnä seurana. Forcedissa he ovat elinehto.

Forcedin idea on varsin uniikki. Päällisin puolin pelkkiä ruudunkaappauksia katsomalla voisi sen kuvitella olevan vain yksi ylhäältä kuvattu toimintamätkintä muiden joukossa. Pelaamaan päästyään huomaa nopeasti ensivaikutelman petollisuuden. Mätkintä on kyllä läsnä jatkuvasti varsin simppelissä muodossa, mutta varsinaisen pihvin muodostavat lukuisat pulmat. Jos ongelma ei selviä tai ratkaisu löytyy liian myöhään, rangaistuksena on yleensä koko maksimissaan neljän hengen poppoon kuolema ja (varsin kompaktin) kentän uudelleen aloittaminen.

Juonen mukaan pelaajat on kasvatettu ja vangittu juoksemaan eräänlaista gladiaattoriareenaa kunnes henki jättää. Apunaan heillä on valopallon muodon ottanut Opas, joka ohjastamisen lisäksi toimii kiinteänä osana eri pelimekanismeja. Oppaan voi nimittäin kutsua kentältä löytyvien alttarien ja muiden palikoiden luokse, jolloin se voi esimerkiksi aktivoida parannusloitsun, tuhota vihollista esiin puskevia torneja ja niin edelleen. Jujuna etenkin moninpelissä on, että Opasta tarvitaan vähän väliä pitkin kenttää, ja kuka tahansa voi kutsua sitä luokseen.

Keskusteluyhteys pelaajien välillä on käytännössä pakollinen (ja vaatii aktiivista kommunikaatiota), tai etenemiselle kriittinen Opas lentelee pitkin aluetta saamatta mitään aikaan. Peli toimiikin hyvänä harjoituksena ja näpäytyksenä peliporukalle, joka tuppisuuna tekee vain omaa juttuaan muista välittämättä.

Pelin neljä hahmoluokkaa edustavat pääosin perinteisiä rooleja. Kilpimies ottaa osumaa kahden käden nuijalla varustetun punaisen hemmon jakaessa aluevahinkoa. Tikareilla varustettu vihreä ukkeli on parhaimmillaan vihollisia selkään puukottaessa ja jousimies, noh, ampuu jousipyssyllään etäältä. Hahmot voivat kerrallaan käyttää perushyökkäyksen lisäksi kahta erikoishyökkäystä ja muutamaa passiivista ominaisuutta.

Hahmoluokkaa voi vaihtaa koska tahansa kenttien välillä ja ne jakavat kertyvät "kokemuspisteet", eli niitä ei tarvitse kehittää erikseen. Ratkaisu on toimiva ja mahdollistaa taktiikoiden nopean vaihtamisen vaikkapa kaveriporukassa pelattuna.

Hahmoluokat määrittävät pelaajan roolin kentän aikana, mutta varsinainen pointti on ratkaista jokaisen kentän oma pulma tai sarja pulmia. Nämä voivat vaihdella simppeleistä varsin kieroihin ja tarkkaa ajoitusta vaativiin. Joskus Opas pitää ladata energialla, jotta sen voi lennättää päin normaalisti kuolemattomia patsassotureita päin. Välillä sen avulla on pidettävä kentän keskellä kasvava, tappava sumu aisoissa. Usein Oppaan mekanismeja käytetään varsin haasteellisilla tavoilla.

Eräässä kentässä sen avulla siirretään palikoita painolaattojen päälle samalla, kun Oppaan vaikutusalueen ulkopuolelle jääneet pelaajat ottavat jatkuvasti vahinkoa. Kaikki vaatii jatkuvaa kommunikointia ja koordinaatiota, sillä yksinäinen susi menehtyy pian kavereidensa mukana.

Kenttäkokonaisuudet päättävät pomotaistelut muistuttavat yllättävän paljon massiiviroolipelien vastaavia, joissa jokaisen pitää pelata yhteen. Lisää pelattavaa löytyy kenttien haastetavoitteista, joista toinen on tietyn aikarajan alittaminen ja toinen jokin kenttäkohtainen tehtävä. Molemmat ovat todella vaikeita ja vaativat käytännössä kentän tuntemista etukäteen sekä yleensä enemmän kokemuspisteitä kuin sitä ensi kertaa pelatessa hahmoilta löytyy.

Forced ei varsinaisesti ole kaunis, muttei kauheakaan katsella. Värikäs maailma toimii hyvin ja pulmille kriittiset kenttäelementit näkyvät selkeästi. Tosin ajoittain kaoottisessa taistelussa oma ukko tahtoo kadota räjähdysten ja partikkelien alle. Animaatio on hieman jäykkää ja välillä hahmot jäävät maastoon jumiin. Tipahtipa kerran yksi pelaajistamme suoraan kentän läpi tyhjyyteenkin.

Mitään massiivisia, pelin pysäyttäviä bugeja Forcedissa ei ole, mutta peli kaipaa silti vielä hieman hiomista niin nettikoodissa kuin muissakin toiminnallisuuksissa. Äänimaailma on hieman minimalistinen mutta riittävä. Muutamat harvat ääninäyttelijät hoitavat leiviskänsä kohtuullisesti, vaikka muutama vetääkin roolinsa rahtusen verran yli. Ohjaus toimii hyvin sekä näppäimistöllä että ohjaimella pitkälti yksinkertaisuutensa ansiosta. Tosin välillä pelaajien mukana liikkuva kamera vaikeuttaa erikoisiskujen tähtäämistä.

Pelin heikkoutena on hieman laiska alku rajoittuneine kykyineen. Peruslyönti ja yksi erikoisisku eivät anna pelistä kovin herkullista kuvaa samalla, kun peli vielä opettaa pulmaosion eri kommervenkkeja. Taisteluosio ei missään vaiheessa kasva kovin erikoiseksi tai erityiseksi, mutta puolen välin jälkeen on sentään hieman varaa mistä valita erikoiskykyjen suhteen. Vasta pidemmälle edetessä hienoudet ja haaste alkaa paljastua vaihtoehtojen kasvaessa ja ongelmien muuttuessa vaikeammiksi. Samalla peliä alusta asti vääntänyt porukkaa hioutuu yhteen. Vaikeiden kenttien läpäisy saa aikaan samanlaisia synkronoituja riemunkiljahduksia kuin vaikkapa World of Warcraftin pomojen päihittäminen.

Kokonaisuutena kahden genren yhteen hitsaaminen tuottaa tällä kertaa onnistuneen lopputuloksen. Kumpikaan ei kantaisi peliä itsenäisenä pitkälle, mutta yhdistettynä mättämisen hektisyys ja ongelmanratkaisu toimivat. Kenttien läpäisy vaatii ehdottomasti kommunikaatiota kaikkien pelaajien kesken. Ilman sitä eteneminen jää varmasti alkutasoille, joissa koko hienous ei vielä paljastu. Jos pelaat yksin tai sekalaisessa porukassa ilman äänikeskusteluyhteyttä, se kannattaa jättää väliin. Jos sinulla on ääniyhteyksien päässä oleva, motivoitunut peliporukka, Forced voi olla loppuvuoden parhaita indiepelejä.