Forspoken ja jaksottamisen suunnaton vaikeus

Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä.

Forspokenista on puhuttu ennakolta paljon, mutta vasta pelaaminen paljastaa todelliset ongelmat ja hienot hetket. Se on lähes oppikirjaesimerkki siitä, miten peliä ei pidä jaksottaa.

Forspokenin tarinan osalta äärimmäisen raskas alku esittelee pelaajalle päähenkilö Freyn ja tämän toivottoman tilanteen nykypäivän New Yorkissa. Elämä ei ole ollut Freylle kiltti, ja tämä on päätynyt pikkurikolliseksi itsensä ja kissansa elättääkseen. Tarpeettoman raskassoutuisen ja puhuvien päiden täyttämän alun jälkeen Frey heitetään Athian fantasiamaailmaan mukanaan vain päällänsä olevat vaatteet sekä outo puhuva ranneke.

Vastoin ennakkokäsityksiä Freyn ja Cuffin sanailu ei ole pelin suurin ongelma, ja pitkälti yhdentekevän dialogin määrää voi vähentää asetusvalikoista. Siellä ei sen sijaan ole paikkaa, josta pelin saisi nopeammin siirtymään itse pihviin eli avoimen maailman samoamiseen ja taisteluun. Ensituntuma onkin tämän seurauksena todella raskas, kun pelaajalle syötetään valtava määrä nimiä, historiaa ja ideoita, joihin ei ole vielä minkäänlaista henkilökohtaista kosketusta. Yleinen tunnelma on myös tarpeettoman vakava. Kaiken kaikkiaan Forspokenin ehdottomasti isoin kompastuskivi on sen tarina ja tapa, jolla se esitetään. Ääninäyttelijät hoitavat hommansa kunnialla, mutta hekään eivät saa huonoa materiaalia elämään. Kun peli viimein päästää pelaajan irti, meno paranee kertaheitolla.

Forspokenin kaksi erikoisuutta ovat iso taikavalikoima ja "taikaparkouriksi" nimetty nopeatempoinen liikkuminen pelimaailmassa. Jälkimmäinen toimii puoliautomaattisesti ja näppärästi antaen Freylle rutkasti liikkuvuutta, jahka erilaisia kykyjä on päässyt availemaan. Taikavalikoima on puolestaan kaksiteräinen miekka parista eri syystä. Kun valikoima on näin suuri, siitä paljastuu väistämättä enemmän ja vähemmän hyödyllisiä kykyjä. Osalle on käyttöä koko ajan toisten jäädessä kerran testatuiksi. Toinen ongelma on niiden sinänsä kiva ajatus, että joka ikistä voi periaatteessa käyttää yhtä aikaa. Käytännössä tämä neljän eri taikaluokan läpi kahlaaminen tuntuu kömpelöltä, ja johtaa helposti siihen, että pelaaja pysyttelee lähinnä yhden kokonaisuuden parissa. Jonkinlainen muokattava taikavalikoima olisi toiminut paremmin ja antanut pelaajalle sopivasti vapautta ja rajoituksia. Iso osa eri taioista aukeaa lisäksi todella myöhään, jolloin pelaaja on pääjuonen loppuvaiheessa. Erilaisia pikkutehtäviä ja haasteita on toki valtaisa määrä, mutta niiden suorittamisesta katoaa ilo tarinan päätyttyä.

Kunhan eri taikoja alkaa kertymään ja niiden välillä tottuu vaihtelemaan, on taistelussa paljon hienoa. Hieman suttuisista tehosteista huolimatta toiminta on näyttävää, nopeatempoista ja mukavasti soljuvaa. Taistelutilanteen havainnointia tosin vaikeuttaa joidenkin vastustajien sotkuinen pintatekstuuri, minkä seurauksena niiden siluetin ja animaatioiden havainnointi muuttuu ärsyttävällä tavalla haastavaksi. Vihollisvalikoima on tosin varsin rajattu, mutta jokaisella on selkeät heikkoutensa, joita jollain taialla voi hyödyntää. Nopeat vihut voi juurruttaa paikoilleen, kun lentäville tarjotaan tykkitulta sarjana. Monikymmenpäisiä massoja vastaan on niin heidät ilmaan nostavia vesipalloja kuin ruudun tyhjentäviä tulimyrskyjä. Peli onkin parhaimmillaan loppuvaiheessa, kun pelaaja saa yhdistellä erilaisia tuhoisia loitsuja mahdollisimman esteettä.

Mukana on myös ilmeisesti pakollinen väsäyspuoli, jossa erilaisista rehuista ja mineraaleista tehdään parannuspulloja ja päivitysmateriaaleja Freyn kaavuille ja kaulakoruille. Näiden kerääminen valtavasta maailmasta tuntuu juuri niin tylsältä kuin kuulostaakin, mutta onneksi asetuksissa on "kerää kaikki automaattisesti", jonka ansiosta pelkkä tavaran yli käveleminen siirtää ne laukkuun.

Jos on edelleen avoimen maailman pelien fani ja valtava taikavalikoima vetää puoleensa, Forspoken on hyvä hankinta viimeistään alennuksessa. Ensimmäisten tuntien pitkäpiimäisyys tiputtaa osan pelaajista pois jo kättelyssä, ja pelin paras sisältö paljastuu vasta reilusti pidemmällä. Paremmalla rytmityksellä, hieman keveämmällä otteella ja itsehillinnällä se olisi voinut olla reippaasti parempi peli.