Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä.
Heti alkumetreiltä lähtien Gran Turismo 7 on GT-sarjan peli niin hyvässä kuin pahassa. Se on selkeästi luotu autoista nauttiville, sillä luvassa ei ole pelkästään korkeaoktaanisia kisoja, vaan tarjolla on myös paljon historiaa ja tietoa erilaisista ikonisista autoista ja merkeistä.
Itse ajaminen tuntuu oikein hyvältä. Arvioin pelin PS4:llä ja käpälissäni oli PowerA:n ohjain, jossa säädin L2- ja R2-liipaisimet laajimmalle liikeradalleen. Sen myötä kaasuun ja jarruun sai todella hyvän tuntuman. Ja voi pojat, että se ajamisen tunne välittyy hyvin sohvan perukoille. Renkaiden äänet ja pienet tärinät kertovat hyvin sen, milloin auto uhkaa lähteä lapasesta, ja tämän myötä voi painaa koko ajan äärirajoilla.
Oman lisänsä kisojen jännittävyyteen tuo dynaaminen sääjärjestelmä, jonka myötä sääolosuhteet saattavat muuttua paljonkin kisan aikana. On aika hermoja raastavaa, kun kesken kisan huomaa kuinka taivas hiljalleen täyttyy harmaista pilvistä puhumattakaan, kun ensimmäiset sadepisarat iskevät tuulilasiin. Sade ei välttämättä kastele koko rataa, sillä pilvet voivat pyyhkäistä yli esimerkiksi vain yhdestä radan osasta, jolloin osa radasta on kuiva ja osa märkä.
Autojen välillä on myös runsaasti eroa siinä, miltä ne tuntuvat radalla. Vaihtaminen etuvetoisesta menopelistä vaikkapa Porschen 911-malliin pistää kyllä ajattelemaan uusiksi omaa ajotapaa, sillä muuten pöpelikön kutsua on mahdotonta vastustaa.
Autoissa on myös valtava määrä erilaisia asetuksia säädettäväksi, joihin kannattaa perehtyä. Täysin tehdasasetuksilla ei nimittäin useinkaan saa irti läheskään kaikkea auton potentiaalista. Itse en ole kummoinenkaan petrolipää, mutta onneksi peli osaa selittää minulle ymmärrettävästi eri asetusten merkityksen ajokokemukselle. Sen myötä olen onnistunut jopa tuunaamaan suosikkipirssini entistäkin paremmiksi, ainakin mitä nyt tulee omaan ajotyyliini.
Adrenaliinin vastapainoksi tarjoillaan paikoitellen zenmäistä pelikokemusta, sillä pelaajalle annetaan suoritettavat tehtävät metsän siimeksessä sijaitsevassa kahvilassa, jonka taustalla soi rauhoittavaa musiikkia. Kahvilan omistaja ja asiakkaat puhuvat innoissaan autoista, joten tarjolla on paljon historiaa ja nippelitietoa sitä kaipaaville. Suosikkiautonsa voi vielä lisäksi viedä johonkin lukuisista kuvauksellisista paikoista, jossa niistä voi ottaa todella näyttäviä valokuvia. Tähän saa halutessaan upotettua todella paljon aikaa, kuten huomasin yhtenä iltana, kun suurin osa pelaamisesta oli itse asiassa kuplavolkkarin valokuvaamista. Mutta kylläpä tuli hieno kuva, jota kelpaa esitellä profiilissa.
Itselleni pelin suurin anti on siinä, että se tarjoaa satoja autoja kerättäväksi ja lisää on todennäköisesti luvassa tulevaisuudessa. Sen myötä pelissä on lähes loputon mahdollisuus leikkiä erilaisilla menopeleillä. Ja tämä on se koukku, joka minua on viehättänyt tässä sarjassa. Aina ei tarvitse painaa menemään 300 km/h superkaaralla, aivan yhtä nautittavaa voi olla yrittää voittaa pienempi kisa jollain vanhalla kotterolla. Oma suositukseni onkin, että kannattaa kokeilla mahdollisimman paljon erilaisia autoja, sillä jokainen tarjoaa hieman erilaisen ajokokemuksen.
Pelin audiovisuaalinen puoli on häkellyttävän hyvä. Eri autojen sisustat on mallinnettu tarkasti aina eri sisustusmateriaaleja myöten. Valoefektit ja heijastukset näyttävät henkeäsalpaavan hyviltä aina siihen, kuinka vaikkapa vaihtuva auringonvalo tai tunnelien lamput luovat eri asteisia heijastuksia tuulilasiin. Tosin jos kisojen jälkeen haluaa ottaa vaikkapa dynaamisen kuvan muistoksi huomaa, että esimerkiksi kaupunkikisoissa taustalla nähtävät talot eivät ole yhtä hyvin mallinnettuja kuin baana ja sillä kiitävät koslat.
Äänipuolella autoissa on myös miellyttävästi eroa toisiinsa verrattuna. Musiikki menettelee vaihdellen loungemusasta rauhallisiin pianosävellyksiin ja rokkiin. Itse en välittänyt kuunnella musiikkia ajamisen aikana, sillä autojen murahdukset ja renkaiden kirskunta säveltävät jokaiseen kisaan oman sinfoniansa.
Jostain syystä kehittäjät ovat kuitenkin sisällyttäneet erilaiset ajokortit osaksi pakollista kokemusta. Tämä katkaisee kokemuksen ajoittain todella radikaalisti, ja tuntuu todella tyhmältä lähteä jauhamaan seuraavan ajokortin vaatimia tehtäviä juuri, kun on päässyt hyvään vauhtiin kisaamisessa. Ärsyttävästi edes ajokorttien loppukoetta ei voi suorittaa suoraan, vaan jokaiseen on pakko suorittaa useampi tehtävä ennen viimeistä koetta. Olisivat pitäneet nämä erillisinä pelimuotoina heille, jotka haluavat hioa ja jauhaa yksittäisten ratapätkien ennätyksiä. Nämä ajokorttikokeet eivät edes kehitä pelaajaa kuskina, vaan ne opettavat, kuinka juuri tietynlaisilla asetuksilla säädetty tietty auto saadaan mahdollisimman nopeasti läpi mutkista. Omaan menopeliin hypätessä samaisia mutkia pitää lähestyä autosta riippuen hieman eri jarrutusmatkoilla ja nopeuksilla.
Otan nyt myös kantaa siihen ilmeiseen elefanttiin, eli pelissä nähtäviin mikromaksuihin. Ensinnäkin mikromaksuja sisältävä peli on lähtökohtaisesti optimoitu siten, että pelikokemus paranee lompakkoa avaamalla. Muutenhan näillä ei olisi oikein mitään merkitystä. Tässä pelissä oikealla rahalla saa leikkirahaa, jolla voi sitten ostaa autoja. Vaihtoehtona on grindata samoja kisoja yhä uudestaan ja uudestaan, jotta saa kerättyä tarpeeksi rahaa.
No, ilmeisesti grindausta ei ollut tarpeeksi, sillä 1.08-päivityksessä kisoista saatavia palkintorahoja "suhteutettiin paremmin vastaamaan niiden vaikeutta ja niiden vaatimaa aikaa". Käytännössä tämän myötä grindauksesta tuli entistä sietämättömämpää. Tähän voi lisätä vielä lisämausteeksi aikarajoitetut erikoistarjoukset, joten voi hyvinkin olla, että kaikkia autoja ei edes pysty hankkimaan ajamalla (koska päivissä ei ole tarpeeksi tunteja). Aika huono ratkaisu pelille, jonka koko idea nojaa autojen keräämiseen. Ennustan, että tulevaisuudessa superautojen hintoja vielä hilataan ylöspäin, jolloin niitä saa käytännössä ainoastaan lyömällä taaloja tiskiin.
Toinen suurempi harmistus on se, että pelin on pakko olla yhteydessä verkkoon. Kirjoitushetkellä 1.07-päivitys aiheutti ongelmia, ja peli on ollut pelikelvoton lähes vuorokauden. En ymmärrä, miksi en voi nauttia täysin yksinpelistä silloin, kun palvelimet ovat alhaalla? Todennäköisesti tämä johtuu muun muassa siitä, että pelikokemukseen on sidottu mukaan päivittäistä pelaamista palkitseva systeemi, jolla pelaajat koukutetaan ajamaan maratonimatka päivittäin, josta palkitaan ruletilla arvottavalla palkinnolla. Puhun vain omasta kokemuksestani, mutta keräämäni tilaston perusteella viimeisen 10 päivän aikana olen saanut 8 kertaa huonoimman mahdollisimman palkinnon ruletista. Tämä nyt ei vielä osoita mitään, mutta takaraivoon on jo hiipinyt epäilys siitä, etteivät kaikki ruletin antimet ole välttämättä samanarvoisia. Liskoaivojahan tämä ruokkii, kun luulemme ruletin palkitsevan meitä, vaikka kyse on vain uhkapelaamisesta.
Gran Turismo 7 on siis ehtaa Gran Turismoa. Ajokokemus on loistava, ja samalla tarjolla on myös muuta sisältöä ajamisen vastapainoksi. Tarkoitus ei selkeästi ole vain ajaa, vaan myös nauttia erilaisista autoista, sekä oppia niistä ja niiden historiasta. Mikromaksupeikko on vain rumasti pesiytynyt tähänkin sarjaan, ja eritoten rumaa on tehdä pelaamisesta entistäkin grindaavampaa julkaisun jälkeen.