Keep Driving on yksitoikkoisen tylsä, ja silti suositeltava, pelikokemus

"Elokuva kertoo miehestä ajamassa ympäriinsä autollaan kuunnellen samalla pop-musiikkia." Näillä sanoilla kuuleman mukaan vakuutettiin Ryan Gosling siitä, että Nicholas Winding Refnin tulisi ohjata elokuva Drive, kun Gosling kyyditsi Refnin kotiinsa ilmeisesti vaivautuneen ensitapaamisen jälkeen. Autolla ajaminen musiikkia kuunnellen on erityinen kokemus, joka voi olla myös voimakas sellainen. Nostalgia ja melankolia hyökyvät päälle kera lapsuus- ja nuoruusmuistojen. On rakkautta ja katumusta sekaisin odotuksen, pelon ja tulevaisuudentoivon kesken. Tai ehkä kysymys on vain rentoutumisesta, kun voi vain olla rauhassa ja keskittyä ajamiseen. Kädet ohjauspyörällä, sävelet kaiuttimista raikaen, häivähdys katuvaloja, tuulilasinpyyhkijöiden hypnoottisen tasainen liike...

Videopelaajat haluavat nostalgiaa. Videopelien aiemman sukupolven pelien ja konsolien valmistus on tuskin lopetettu, kun jo laitetaan ruusunpunaiset lasit ylle ja muistellaan huolettomampaa ja yksinkertaisempaa aikaa parempien pelien kanssa. Keep Driving on yksi nostalgisimmista pelikokemuksistani koskaan, eikä ainoastaan siksi, että se näyttää vanhalta peliltä, vaan koska se sijoittuu aikaan, josta en ollut vielä valmis tuntemaan nostalgiaa: 2000-luku - onko siitäkin jo niin kauan?

Olin 20-vuotias 2000-luvun alussa, sain ensimmäisen auton ja kirjeen kaverilta, jossa kehotettiin tulemaan musiikkifestivaaleille toiselle puolelle Ruotsia, ja pian ajeltiinkin jo maaseudulla indiepopin soidessa kaiuttimista. Oli hidastettava, kun traktori ajoi edellä niin hitaasti. Sen ohitti kyllä, mutta sitten olikin tiellä lehmä. Tai lammaslauma, tai sitten poliisi pysäytti, tai sateenkaari horisontissa kaappasi huomion. Kyllä: matka tien päällä voi olla haasteellinen. Onneksi matkan varrella tavataan pelissä myös liftaajia, joita voi ottaa kyytiin avuksi matkan taitossa. Mutta toisaalta moinen tekee matkustamisesta myös arvaamatonta.

Keep Driving on raaka-aineiden hallinnoinnin roolipeli rogueliken hengessä, ja koko komeus on kääräisty pikselitaiteeseen ja yhtä upeaan indiemusiikkiin. Kokonaisuutta on ehkä paras kuvailla The Oregon Trailin ja Darkest Dungeonin risteymäksi, mutta tietenkin tapahtumapaikka on tyystin erilainen. Pelattavuus etenee enemmän tai vähemmän yllä kuvatusti. Ensin valitaan seuraava pysähdyspaikka kartalta, ja sitten otetaan vauhtia. Matkalla on vaarana kohdata niin sanottuja maantietapahtumia, jolloin käytössä on vuoropohjainen taistelumekaniikka. Neljä erilaista raaka-ainetta voi vaikuttaa tapahtumien kulkuun: polttoaine, auton kuluminen, energia ja raha. Näitä kuvataan erivärisillä symboleilla jonoksi järjestettynä. Jokaisella vuorolla voi käyttää eri kykyjä tai esineitä poistaakseen yhden tai useamman symbolin. Kun kaikki symbolit on poistettu, voi matkaa jatkaa. Kuvio on siis varsin yksinkertainen, mutta myös yksitoikkoinen. On huvittavaa, että "taistelut" ovat tiellä olevia traktoreita ja lampaita vastaan käytäviä, eikä suinkaan luolien hirviöitä vastaan. Mutta koska kaikki tapahtumat on typistetty erilaisiksi värillisiksi symboleiksi, ei oikeastaan ole väliä, mitä kukin varsinaisesti esittää. Kaikki on sitä samaa, eivätkä taistelut ole jännittäviä. Päinvastoin ne saattavat muuttua ärsyttäviksi.

Matkan varrella pysähdytään eri paikkoihin. Kyseessä saattaa olla yksinäinen huoltoasema tai suuri kaupunki. Paikasta riippuen on mahdollisuus ostaa tarvikkeita, päivittää autoa tai ottaa vastaan työtä rahan ansaitsemiseksi. Ja mikä tärkeintä, on mukana valikoima liftaajia kyytiin poimittavaksi. Heillä on joko oma päämääränsä, tai sitten he vain haluavat mennä omalle seikkailulleen maailmassa. Valitusta reitistä ja kyytiin otettujen liftareiden tehtävistä riippuen on pelissä kaikkiaan yhdeksän erilaista loppuratkaisua (jotka ainakin pystyin laskemaan), ja jokaisen loppuun pääsee muutamassa tunnissa.

Uudelleen pelaamisen arvo on siis varsin hyvä indiepeliksi, mutta valitettavasti itse pelattavuus on liian yksitoikkoinen ja tylsä. Lisäksi kaikkien raaka-aineiden kirjoilla pitäminen voi sekin olla vaikeaa, ja vähän stressaavaakin. Kuitenkin jokaisen pelin välissä voi pitää autoon tehdyt päivitykset, ja tehdä pelistä hieman helpomman valitsemalla, miten hyvät suhteet pelihahmolla on vanhempiinsa. Jos auto hajoaa ja raha loppuu, voi aina soittaa vanhemmille. On olemassa tietty todennäköisyys, että vanhemmat vastaavat puhelimeen, ja se taas riippuu pelaajan väleistä ja siitä, kuinka monta kertaa on jo soitettu. Jos puheluun ei vastata, on matka ohi, ja peli hävitty.

Kuten jo sanoin, on peli varsin yksitoikkoinen, ja pelattavuuskin varsin tylsä. Peliä voi kuitenkin suositella, sillä Keep Driving on selvästi niin sanottu "värinäpeli", ja trailerin katsomalla jo tietää, onko peli itseä varten. Pikselitaide on upean näköistä, ja soundtrackilla on mukana muutama ruotsalainen indiebändi, joista en ollut koskaan kuullutkaan, mutta joiden musiikkia olen siitä asti toistanut omassa musiikkisovelluksessani.

Jos on valmis vuodattamaan pienen nostalgisen kyyneleen matkamuistoille tien päällä kavereiden kanssa, silloin kannattaa ehdottomasti katsastaa Keep Driving. Kyseessä on kultainen pieni helmi peliksi, joka valitettavasti, varmaankin, on liian tylsä pelattavaksi, jos sitä "värinää" ei itse koe.