King Arthur: Knight's Tale

King Arthur: Knight's Tale ennakkojulkaistiin vuosi sitten Steamissa. Tarjolla oli synkkää taktista roolipeliä, jonka painopiste oli ammuskelun sijaan lähitaistelussa. Nyt runsasta vuotta myöhemmin paketti saatiin lopullisesti kasaan, ja odotus kannatti. Gamereactorin ennakon näet halutessasi tästä.

Tuonpuoleinen Avalon ei ole maineensa veroinen rauhan tyyssija, vaan kuolleet pyöreän pöydän ritarit päätyvät jatkamaan taisteluitaan uusia vihollisia vastaan. Yllättävänä käänteenä päähenkilö on Mordred, petturina tunnettu pyöreän pöydän ritari. Hahmona hän on suorasukainen, mutta ei varsinaisesti paha tai ilkeä.

Pelaajan tehtävänä on perustaa Camelot ja pyöreän pöydän ritarikunta uudelleen, ja lopulta kukistaa kuningas Arthur. Juoni on siis käytännössä eräänlainen synkkä peilikuva perinteisestä kertomuksesta, jossa Arthur taistelee Mordredia vastaan. Käytännössä kertomus yrittää kääriä tarinaa mysteerin usvaan, mutta ainakin itselleni juonen asetelma jäi loppujen lopuksi tarpeettoman hähmäiseksi. Synkkää ja tuonpuoleista meno kaikesta huolimatta on, tämä tulee selväksi.

Matkan varrella mukaan tarttuu joukko muita ritareita, joista pelaaja voi valita mukaansa kumppaneita tehtäviin. Iskuryhmään mahtuu kuitenkin ainoastaan neljä ritaria kerrallaan, eikä Mordredin itsensä ole aina pakollista olla mukana. Varsinkin vaikeammilla vaikeusasteilla reserviä on syytä olla, sillä osa ritareista joutuu jäämään lasarettiin parantelemaan haavojaan jopa useamman tehtävän ajaksi.

Juonen aikana tehtävien valinnat ohjaavat valtakunnan moraalia kahdella akselilla: oikeamielisen ja tyrannin välillä sekä kristin- ja pakanauskon välillä. Joillekin ritareille moraali on yhdentekevää, mutta esimerkiksi kristinuskoon mieltyneitä hahmoja kansanuskontoihin takertuminen voi alkaa nakertaa. Ritarien lojaalius tuottaa selviä etuja, joten mieluisat hahmot on syytä pitää tyytyväisinä esimerkiksi jakelemalla arvonimiä.

Taktisten roolipelien käytänteiden mukaisesti suuri osa peliajasta kuluu vuoropohjaisessa taistelussa, ja tehtävien välillä iskuryhmää trimmataan strategisessa karttanäkymässä. Huilahdustauoilla tehtävän aikana kerätyillä resursseilla parannellaan Camelotin linnaa, hoidetaan varustehuoltoa ja jaetaan taitopisteitä kokemustasoja keränneille ritareille. Liikkuvia osia on paljon, mutta kokonaisuus pysyy kasassa.

Kartalla suoritettavaksi avautuu pää- ja sivutehtäviä, joissa syöksyminen juoniputkea pitkin on periaatteessa mahdollista, mutta käytännössä riittävän voimakkaan seurueen kasvattaminen vaatii myös sivutehtävien suorittamista. Lisäksi linnan kiinteistökehityksen vaatimat materiaalit ovat aina vähissä, joten kompletionistinen lähestymistapa tehtäviin on varsin suositeltavaa.

Eikä siinä mitään, sillä tehtävät ovat oikein mieluisaa pelattavaa. Mekanismi perustuu XCOMin hyväksi havaittuun peruspohjaan, jota on muokattu soveltumaan lähitaistelupainotteiseen toimintaan. Hahmoilla on vuorollaan käytössä toimintapisteitä, joita kulutetaan liikkumiseen, lyömiseen ja erikoisliikkeisiin. Mielenkiintoisesti toimintojen käyttämistä ei ole rajoitettu, joten paikallaan pysyvä miekkamies voi päästä lyömään useitakin kertoja, kunhan liikkuminen ei kuluta pistepottia.

Ampumista ei ole unohdettu, sillä niin pelaajalla kuin vihollisilla voi olla käytössään jousimiehiä ja velhoja. Niiden tehoa on kuitenkin skaalattu melkoisesti alaspäin, joten topakka miekkamies saattaa tehdä kolmekin kertaa pahempaa tuhoa kuin nuoli, erityisesti panssaroituja vihollisia vastaan.

Ritarien ja vihollisten terveys on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisen iskun ottaa vastaan panssari, joka voi kestää eturivin tankeilla runsaastikin sakinhivutusta. Panssari ei ole pysäyttämätön, mutta paksun metallinahan alta terveyteen pääsee läpi yleensä varsin heikosti iskuja. Metallin ohentuessa hahmon terveyspalkki alkaa huveta. Terveys on jaettu kahteen osioon, joista ensimmäisen puoliskon voi parantaa puhaltelemalla, lepäilemällä ja terveysjuomilla. Jälkimmäiseen puoliskoon päästyä tilanne muuttuu vakavammaksi, sillä vahinko jää voimaan myös tehtävän päätyttyä. Mikäli seuraavaa tehtävää ei halua tällöin aloittaa puolikuntoisella veijarilla, on ritari pistettävä lepäilemään. Pahimmillaan ritari saa luunmurtuman kaltaisia vaurioita, jotka vaativat yhä pidempää toipilasaikaa.

Käytännössä omien hermojen säästämiseksi kohtuullisen konservatiivinen lähestymistapa riskeihin on suotavaa. Pelimekaniikka tukee tätä onneksi erinomaisesti, sillä esimerkiksi vihollisten liikepisteet saa helposti näkyviin ruutujen värikoodauksen kautta. Tällöin hahmot voi asemoida juuri yhden ruudun päähän siitä, että vastustaja ehtisi vuorollaan liikkua ja lyödä. Osumat ovat deterministisiä, mitä nyt vahingon määrässä on pientä varianssia. Mekanismi sopii erinomaisesti yksityiskohtien hinkkaamiseen mieltyneille.

Kaikkia toimintapisteitä ei ole myöskään pakollista käyttää. Ritarit voi asettaa lähes jokaisesta modernista taktisesta ropelluksesta tuttuun vahtimistilaan, jossa vahtialueelle eksyviä vastustajia saa mätkäyttää ilmaiseksi. Käyttämättä jääneitä pisteitä on myös mahdollista pistää pankkiin, jolloin seuraavalle vuorolle vapautuu lisäliikkeitä - tosin enintään kolmen pisteen verran.

Hahmot sitovat vastustajiaan, joten mikäli vihollisen viereisestä ruudusta mielii liikkua pois, saa vihollinen yhden ilmaislyönnin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kriittisiä kulkuväyliä on varsin helppoa tukkia ja jousiampujia voi suojata lähitaisteluritareilla.

Vaikeammissa taisteluissa ritarien erikoiskyvyt ovat painonsa arvoisia kullassa. Selkeimmillään kyseessä voi olla erilaisia aluevahinkoa tuottavia voimaiskuja tai muita megamäjäytyksiä, mutta myös epäsuoria haittoja voi tuottaa erityisesti korkeampitasoisilla sankareilla.

Taisteluista on viilattu ilahduttavan sujuvia, mikä on totisesti tarpeen. Sitä nimittäin riittää. Ei niin pientä välikohtausta, ettei sen aikana voitaisi lahdata ainakin kourallinen hirviöitä tai satunnaisia rosmoja. Aluksi toimiva käyttöliittymä ihastuttaa, mutta ennen pitkää toisteisuus alkaa pursuta korvista ulos. Toimiva taktiikkarutiini muodostuu nopeasti, ja vaikka hahmoilla avautuu tasojen myötä uusia taitoja, ei se riitä virkistämään tunnelmaa.

Pelattavaa riittää, yllättäen useampien kymmenien tuntien mittaiseksi savotaksi. Tämä pääsi yllättämään, sillä ennakkojulkaisussa sisältöä oli vain muutaman tunnin verran. Aivan täyttä laatuaikaa ei ole tarjolla loppuun asti, joten ainakin itselläni luvatuille DLC-paketeille ei ehtinyt jäädä nälkää.

Erikoisesti asennustiedostojen koko on käsittämättömät 120 gigatavua, mikä on melkoinen mötkäle suhteessa vaikkapa videotiedostojen kokoon. Peli saa koneen tuulettimet pitämään melkoista ulinaa, joten tilaa lisäpakkaamiselle olisi selvästi ollut. Ainakin grafiikka on ehtaa 4K-tekstuuria.

King Arthur: Knight's Tale on käsittämättömän hieno paketti, joka vaatii kuitenkin lehmän hermoja. Mielenkiintoisen rungon ja toimivan mekaniikan ympärille on rakennettu melkoisen suuruinen kokonaisuus, luultavasti jopa hieman liian suuri. Taktisista roolipeleistä nauttiville 45 euron pelille löytyy ehdottomasti vastinetta ostopäätöksen tekemiseksi.