Pelikonsepti itsessään on yksinkertainen. Symmetrisen kentän molemmissa päissä on tukikohta, joista valuu virta tietokoneen ohjaamia joukkoja kohti toisiaan, kolmea maaston muodostamaa "kujaa" pitkin. Matkan varrella seisoo maagisia tykkitorneja, jotka pystyvät yksinään tuhoamaan perusjoukot suhteellisen helposti. Tämä kauhun tasapaino rikotaan heittämällä kumpaankin päätyyn kolmesta viiteen sankaria, joita pelaajat ohjaavat.
Sankareilla on kullakin tasoittain kehittyvät erikoisvoimansa ja perushyökkäyksensä. Lisää vivahteita ja strategista syvyyttä luodaan laajalla valikoimalla esineitä, joita sankarit voivat ostaa pelin aikana ansaitsemallaan kullalla, nostaen omia kykyjään huomattavasti ohitse niiden normaalitasojen. Kun sankareita on vielä parhaimmillaan parikymmentä joista valita, muodostuu sellainen määrä erilaisia yhdistelmiä, ettei täysin kahta samanlaista peliä tule varmastikaan pelanneeksi aivan heti.
Lisää vaihtelua, sekä jatkuvan kehityksen elementti tuodaan mukaan sillä, että pelaaja ansaitsee tililleen kokemuspisteitä pelatuista matseista. Näillä hän voi kehittää varsinaista pelihahmoaan, Summoneria, joka pelin puitteissa kutsuu sankarin kentälle ja käskyttää tätä taistelemaan puolestaan.
Kyseessä on siis helposti sisäistettävä peli, jonka kaikkien vivahteiden ja strategisten kikkojen opiskeluun voi käyttää jotakuinkin loputtomasti aikaa. Ikävä kyllä League of Legendsiä ei voi millään tavalla kutsua nykymuodossaan julkaisukelpoiseksi tuotteeksi.
Ongelma ei ole grafiikassa, sillä League of Legends on ulkoasultaan häpeämättömän ja onnistuneen retro. WarCraftin perintö on selvästi mukana lähes satukirjamaisissa maastoissa ja hahmoissa, jotka on tyylitelty käyttäen vahvoja värejä. Hahmot soveltuisivatkin osiltaan vanhojen WarCraft-pelien sankareiksi, joskin mukaan on sekoitettu myös vahvoja animevaikutteita. Sankarit vaihtelevatkin nyt aina korskeista minotaureista hulvattomiin chibi-hahmoihin, ja tekevät pelaamisesta hilpeän kokemuksen.
Pelin äänipuoli ajaa täysin asiansa, muttei myöskään ole millään tavalla yllätyksellinen musiikin tai ympäristöjen suhteen. Hahmojen ääninäyttelyyn on panostettu, mutta repliikkien määrä on valitettavan suppea, ja ne alkavat ajan kanssa rasittamaan.
Viat eivät varsinaisesti piile ohjauksessakaan. Pelaaminen on tuttua ja vaivatonta reaaliaikanaksuttelua, joskaan sankaria ei kannata laittaa juoksemaan turhan pitkiä matkoja kerrallaan, sillä reitinhaku saa tällöin usein omaperäisiä ajatuksia. Pelikokemus on tältä osin lähellä esimerkiksi Diabloa.
Vaikka League of Legends on siis itsessään hyvä ja katseenkestävä paketti, on sillä kaksi suurta heikkoutta, jotka tekevät siitä tällä hetkellä lähes pelikelvottoman rävelön.
Ensimmäinen näistä on käyttöliittymä, tai sen peliä edeltävä osio. Jo pelin asentaminen koneelle oli tökkivä ja vakavien virheviestien koristelema kokemus, jonka jälkeen oli täysin käsittämätöntä huomata, että peli todellakin oli asentunut, ja toimi. Pelin mukana koneelle myös asentuu Adoben oheiskuonaa.
Tämän hetkellisen harmin jälkeen pelaajaa odottaakin paljon pitkäkestoisempi kidutus. LoL nojaa täysin moninpeliin, mutta osaa parittaa pelaajia yhteen jotakuinkin yhtä hyvin kuin serbialainen bordelli. Villisti eritasoiset pelaajat päätyvät epätasapainoisiin joukkueisiin samalle kentälle, ja kyllä, kenttiä on todellakin tällä hetkellä kokonaiset yksi. Toinen on kyllä jo beta-testausvaiheessa, mutta se ei ole saatavilla muihin kuin harjoitusmatseihin.
Myöskään peliin kuuluva kauppapalvelu, josta Summonerilleen voisi ostaa erilaisia hyötyjä tuovia riimuja, ei ole vielä tätä kirjoitettaessa auennut jatkuvista lupauksista huolimatta. Kaupasta voisi myös avata itselleen uusia sankareita ja näille uusia pukuja, mutta tällä hetkellä kaikki sankarit ovat saatavilla kaikille, joka varmasti lämmittää peliin rahaa laittaneiden sydäntä suuresti.
Käyttöliittymä tökkii myös matseja muodostettaessa. Jos mikään menee matkan varrella pieleen, ja usko pois, neljä kertaa viidestä jokin menee, on edessä koko pelin uudelleenkäynnistys, koska jonoon ei yleensä muuten pääse takaisin. Yhden ottelun onnistuneeseen käynnistämiseen menee tällä hetkellä kymmenestä minuutista aina puoleen tuntiin, joten järjestelmä ei selvästikään ole vielä lähelläkään valmista.
League of Legendsin toinen vakava ongelma tulee vastaan ottelun viimein alettua, nimittäin peliseura. Kuten sanottua, kyseessä on Defense of the Ancientsin verenperillinen, jolla oli ja on edelleen kyseenalainen kunnia olla tunnettu jopa nykystandardeilla fanaattisesta ja vihamielisestä pelaajakunnastaan. Osa tästä yhteisöstä on nyt siirtynyt pelaamaan League of Legendsiä, ja se näkyy.
Jos sinua ei haittaa peliseura, jolla ei ole minkäänlaista kärsivällisyyttä vielä oppivaa pelaajaa kohtaan, joka parhaimmillaan puhuttelee sinua noobiksi, kiroilee ja valittaa jatkuvasti, ja poistuu pelistä heti, jos homma ei mene juuri hänen tyylilleen sopivasti, League of Legends on sinun pelisi. Jos vielä pidät puhtaasti rasistisiin loukkauksiin perustuvista nimimerkeistä, etkä ole täyttänyt kolmeatoista, olet omiesi joukossa.
League of Legends voisi siis olla viihdyttävä ja haastava joukkuepeli, mutta se on julkaistu tyystin ennen aikojaan. Vaikka ydinpeli onkin pohjimmiltaan valmis, joskin vain yhden kartan voimin, on sitä ympäröivä verkkoympäristö nikotteleva rävellys, jonka paras ansio on pitää pelaajat poissa pelin äärestä. Tämä etenkin kun suurin osa näistä pelaajista on juuri sitä mitä verkossa pyörivältä, vailla moderointia olevalta ilmaispeliltä voisi odottaakin.
Koska League of Legends on pohjimmiltaan ilmainen, maksaa sen kokeileminen vain aikaa, vaivaa, ja paljon hermoja. Pelin ostoversiota en puolestani suosittelisi tällä hetkellä kellekään. Jos LoL on edelleen vuoden päästä pystyssä, sen voi ottaa uuteen harkintaan.