Lunar Remastered Collection on niin japanilaista roolipeliä kuin olla voi

Japanilaisten roolipelien ystävänä on vaikea olla olematta tyytyväinen tapaan, jolla lajityyppi on kehittynyt viime vuosina. Ja kiitos suuren pelisarjan menestyksen, ovat kehittäjät uskaltaneet ottaa riskin vähemmän tunnetuissa sarjoissa, ja onkin nähty monia remasterointeja ja uusittuja versioita hieman tuntemattomammista sarjoista. Baten Kaitos I & II HD Remaster, Star Ocean: The Second Story R, The Legend of Legacy HD Remastered ja Romancing SaGa 2: Revenge of the Seven ovat vain muutamia nimiä viime vuosilta. Nyt on aika Lunar: Silver Star Story Completen vuodelta 1996 ja Lunar 2: Eternal Blue Complete vuodelta 1998 pakata kokoelmaksi Lunar Remastered Collection.

Pelit olivat jo uusintaversioita samannimisistä peleistä pois lukien sana Complete, vuosilta 1992 ja 1994. Ja lyhyesti sanottuna tässä on niin JRPG-pelaamista kuin olla voi. Molemmat ovat myös hyviä pelejä lajityypissään ja ansaitsevat tulla pelatuiksi, mutta eivät ole kuitenkaan samalla tasolla niiden parhaiden kanssa samalta aikakaudelta. Ne sijoittuvat samaan maailmaan, mutta tuhannen vuoden päähän toisistaan. Ei ole tarpeen pelata ensimmäistä peliä ymmärtääkseen toisen, vaikka tarinassa on pieni yhteys. Mutta se ei ole ongelma, jos ostaa kokoelman, sillä silloin saa molemmat pelit.

Niin Silver Star Story kuin Eternal Blue saavuttavat jotain vaikeaa, eli ne eivät tunnu tylsiltä tai itseään toistavilta, vaikka kaikki pelien järjestelmät ovat hyvin yksinkertaisia. Esimerkiksi kelpaa vuoropohjainen taistelumekaniikka. On mahdollista valita hyökätä tavallisella tavalla aseellaan, taikahyökkäyksellä (tai parantavalla taialla sellaista osaavilla hahmoilla), käyttää jotain palauttamaan HP/MP, puolustaa tai paeta. Ei monimutkaisia loitsuja tai muutakaan sellaista. On hyvin helppoa ymmärtää. On kuitenkin mahdollista käyttää automaatiota, jossa peli ohjaa kaikkea, jos ei halua itse tehdä kaikkea. Keino on kätevä silloin, kun pahikset eivät ole kovinkaan voimakkaita, ja haluaa vain päästä eteenpäin nopeasti. Kokemuksen nopeuttamiseksi on niin ikään mahdollista nostaa taistojen nopeutta jopa kolminkertaiseksi. Ja näin tein, kun taistot tuntuivat muuten tarpeettoman hitailta.

Tarinat eivät nekään ole mitenkään kumouksellisia. Satunnainen nuoriso on "valittu", ja on pelastettava maailma joltakin pahuudelta, joka on valinnut tehdä paluun X vuoden jälkeen. Toisaalta tarina ei ole millään muotoa huono, on vain niin, että se on niin tuttu muista peleistä. Vaakakuppi heilahtaa positiivisen puolelle henkilöhahmojen ansiosta. Molemmat pelit ovat täynnä muistettavia hahmoja, ja kaikki esitellään omalla animetyylin välivideollaan. Näin Lunar-pelit todellakin erottuvat muusta tarjonnasta. Nykyisin on totuttu loputtomiin välivideoihin, joissa tarina etenee. Nyt kuitenkin on mukana lyhyempiä jaksoja, jotka esittelevät henkilöhahmojen persoonia. Ei ole aina se helpoin homma luoda henkilöhahmoille persoonaa, jos kaikki ovat vain kaksi silmää, vaatteet ja hiukset.

Silver Star Story, pelisarjan ensimmäinen peli, keskittyy Alexiin ja Lunaan. Alex ihannoi entistä Dragon Masteria (yhtä neljästä historiallisesta sankarista) ja on innokas olemaan itse se seuraava Dragon Master. Näin ollen on löydettävä ne maailman lohikäärmeet, ja saatava heidän hyväksyntänsä. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, tietenkin. Käy kuitenkin tietysti niin, että maailma juuri nyt tarvitsee uutta Dragon Masteria pelastamisekseen. Luna sen sijaan on lahjakas laulaja, ja ihmiset alkavat ymmärtää hänen olevan jotenkin erityinen. Ja se mitä hän oikeasti on, on keskeinen osa tarinaa. Mukana kulkee joukko henkilöhahmoja, jotka ovat toki mukana japanilaisen roolipelaamisen syistä. Maageja, tappelijoita ja lääkintäihmisiä on mukana tietenkin, mutta jokaisella on oma tarinansa, ja siksi heistä on helppo pitää. Eternal Blue sijoittuu samaan maailmaan, mutta tuhannen vuoden päähän tulevaisuuteen. Ihmiset ovat melkein unohtaneet ensimmäisen pelin tapahtumat, ja taas päästään pelaamaan nuorukaisella, jolla on halu seikkailuun. Tietenkin on aika pahalle henkilöhahmolle, joka haluaa tuhota maailman. Ei mitään uutta auringon alla. Jälleen kerran kyseessä on kuitenkin hyvä tarina, jossa on sisältöä tyypillisen japanilaisen roolipelin verran.

Mutta tässä on remasterointi, joten mikä on oikeastaan muuttunut 30 vuodessa? Mainitsin aiemmin kyvyn nopeuttaa taisteluita, mutta mukana on muitakin elämää helpottavia uudistuksia. Kuten henkilöhahmot jakavat nyt saman esineiden tavaratilan taistelujen aikana. Alkuperäisessä hahmolla piti henkilökohtaisesti olla esine hallussaan - lääke esimerkiksi - jotta sitä saattoi käyttää. Nyt kaikki voivat käyttää samoja esineitä. Jos haluaa pelata alkuperäisellä järjestelmällä, se onnistuu myös. Nyt lienee hyvä hetki mainita sekin, että molemmat pelit ovat pelattavissa myös alkuperäisessä asussaan. Kun aloittaa pelin, saa valita, pelaako remasterointia vai alkuperäistä. Tällaista ei aina näe. Grafiikkaan ei ole paljoakaan koskettu. Koska tarvetta ei ollut. Remasterointi on laajakuvassa 4:3 sijasta.

Lunar Remastered Collection on hieno esimerkki sellaisesta, joka ei ole rikki, joten sitä ei kannata korjata. Mukana ei ole yritystä tehdä peliä uudelleen modernille yleisölle. Kaikki on käytännössä juuri niin kuin alkuperäisissä muutamin parannuksin, mikä tekee pelistä paremman kokemuksen, mutta uudistukset ovat myös riittävän pieniä, että ne olisivat voineet olla mukana pelissä 30 vuotta sitten. Niin Lunar: Silver Star Story Complete ja Lunar 2: Eternal Blue Complete ovat pelaamisen arvoisia japanilaisia roolipelejä. Laatu on korkealla, joskin lopulta ne eivät saavuta samoja korkeuksia kuin lajityypin parhaat.