Nintendon ja Game Freakin yhteistyöprojekti Pokémon juhlii alkaneena vuonna jo kolmekymppisiään, ja taskuhirviöbrändin taloudellinen voittokulku ja pelikulttuurillinen painoarvo ja perintö tuskin ovat jääneet keneltäkään huomaamatta. Nintendon onkin kelvannut polkaista juhlavuosi käyntiin piipahtamalla peliarkiston puolella.
Alun perin koko Pokémon-buumin Game Boy -käsikonsolilla käynnistäneet Pokémon Red ja Pokémon Blue (1996) ilmestyivät melkein vuosikymmentä myöhemmin Game Boy Advance -laitteelle paranneltuina versiona Pokémon FireRed ja Pokémon LeafGreen (2004). FireRed ja LeafGreen puolestaan saapuivat Nintendo Switch -konsoleille helmikuun 2026 lopussa. Aiemmin FireRedin ja LeafGreenin Switchillä arvostellut Alfredo Pavez jäi oman näkemyksensä perusteella kaipaamaan Switch-versioihin edes jonkinlaista nettipuolta päivittävää sisältöä ja graafista puleerausta.
On kieltämättä hassua pelata parikymmenen vuoden ikäistä käsikonsolipeliä 4K-tarkkuudella varustellussa televisiossa. Karut pelit näyttävät ja kuulostavat taskuhirviöiden ääntelyä myöten menneiden vuosikymmenten meiningiltä, mutta Game Boy Advance -konsolin näytöllä pelittänyt touhu toimii luonnollisesti paremmin Switch 2 -laitteen omalla ruudulla. Pelikuva ei kuitenkaan skaalaudu koko näytön tai televisioruudun kokoiseksi, vaan sivuille jää melkoisen muhkeat mustat sivureunat muistuttaen Game Boy Advance -konsolin näytön mallista.
Nintendo on siis päätynyt julkaisemaan FireRedin ja LeafGreenin samassa muodossa kuin vuosikymmeniä sitten, ja pelien näppäinkomentoja ei ole päivitetty Switch-ohjainten painikeasettelujen mukaisiksi. Pelaajan täytyy itse oivaltaa, että pelien tarkoittamat Start ja Select -painikkeet ovat Switchin ohjaimissa plus- ja miinus-namiskojen takana. Myös pelaajan hahmon ohjaaminen on aika kiikkerää touhua sekä ohjaimen tatilla että ristipainikkeilla; hahmo ei pysähdy pelaajan lopetettua tatin suuntanäppäimen painamisen, vaan hahmo jatkaa eteenpäin itsepäisesti vielä muutaman askelen verran. Yhtäältä FireRed ja LeafGreen eivät edellytä pelaajalta tarkkaa kävelykoreografiaa, mutta toisaalta on hassua, että hahmo liukastelee menemään tällä tavalla.
Nintendon olisi kannattanut ehkä julkaista näin olemattomilla uudistuksilla höystetty näköispainos pelaajien ulottuville Nintendo Switch Online -palvelussa. Jokainen voi toki tykönään pohtia nostalgialasit nenällä tai ilman, ovatko parinkympin pelikohtaisilla hintalapuilla koristellut FireRed ja LeafGreen roposten väärtejä vai eivät suhteessa esimerkiksi Nintendo Switch Onlinen vuositilauksen hintaan. Toisaalta tämänhetkisen ratkaisun turvin nämä klassikot ovat ladattavissa ja ostettavissa digitaalisessa muodossa omalle Switch-konsolille talteen, mikä ilahduttanee pelikeräilijöitä.
Entäpä se varsinainen seikkailu sitten? Pallet Town -kyläpahasesta ponnistava pelaajan sankari tai sankaritar saa aloitushirviönsä hömelön professori Oakin laboratoriosta, ja lähtee hortoilemaan kohti Kanto-alueen lähikaupunkien salimestareita ja korkeiden ruohikkoalueiden suojissa piileskeleviä keräiltäviä hirviöitä kuten aina ennenkin. Oakin luona pelaaja tekee valintansa Bulbasaurin, Squirtlen ja Charmanderin välillä, ja pelaaja voi hallinnoida mukanaan korkeintaan kuuden hirviön joukkoa.
FireRedin ja LeafGreenin versiot eroavat toisistaan keräiltävien perushirviöiden osalta; peleissä ole sarjan myöhempien, samaan aikaan ilmestyneiden sisarosien tavoin legendaarisia pelikohtaisia erikois-pokémoneja. FireRedin yksinoikeuspokémonien puolella nähdään muun muassa fanien suursuosikki Psyduck-ankka päänkivistyksineen, ja LeafGreenissa pelaajan on taas mahdollista päästä pyydystämään Vulpixin ja tämän seuraavan kehitysmuodon Ninetalesin kaltaisia kulttihahmoja. Kaupunkien ja luolastojen ohella edellä mainitut ruohikot ja Viridian Forestin kaltaiset metsäiset luontoalueet Caterpie- ja Weedle-toukkineen sisältävät teemakohtaisesti tietynlaisia hirviöitä.
Toisaalta on kiinnostavaa, miten vähän oman aikansa pelisuunnittelua edustavat FireRed ja LeafGreen jakavat pelaajalle vihjeitä ja ohjeita seikkailussa etenemiseen - Viridian Cityyn vipeltävälle pelaajalle ei heti kerrota, mihin suuntaan pitäisi Kanto-kartalla lähteä suuntaamaan risteyskohtamaisesta pikkukaupungista. Myös varusteiden ja rahojen vähäisyys yllättää. Pelaaja ei tienaa latin latia itse pokémonien pyydytämisestä, vaan alussa saadulla muutamalla tonnilla pitäisi pärjätä kalliita energiarohtoja ja vastamyrkkyjä ostellen. Onneksi pyörtyneiden tai loukkaantuneiden pokémonien virvoittaminen ja parantaminen Pokémon Center -terveysasemilla on ilmaista lystiä.
Muita nyyppäkouluttajia päihittämällä rahaa alkaa kuitenkin virrata, ja omatkin pokémonit vahvistuvat ja oppivat uusia tuhoisia taisteluliikkeitä harjoittelemalla. Grindaaminen heikompia villejä pokémoneja höykyttämällä alkaa siis nopeasti kantaa hedelmää, mutta samojen vuoropohjaisten taistojen pyörittäminen käy aivan yhtä nopeasti toistamaan itseään, kun pelaaja ravaa villejä pokemonien vilisevissä ruohikoissa ja sitten juoksee häntä koipien välissä lähimpään Poké-Centeriin hoivaamaan tappelupukariparkojaan. Switch-konsolien kannettavuuden ansiosta tätä kokemustasojen kerryttämistä voi kuitenkin tehdä pienemmissäkin erissä, ja alkuperäisistä peleistä tuttu vapaa tallennus on onneksi mukana menossa edelleen.
Pokémon FireRed ja Pokémon LeafGreen tarjoavat mahdollisuuden aikamatkaan taskuhirviötouhotuksen alkuvaiheisiin. Oman aikansa pelisuunnittelua sietäville kevyen roolipelaamisen ystäville riittää tutkittavaa ja fiilisteltävää.
