Pokémon Legends: Z-A, odotettiin megakehitystä, saatiin megakaaos

Ah, Pariisi! Rakkauden kaupunki, jossa turistin matkalaukku varastetaan viiden minuutin sisällä saapumisesta, katujengit vetävät toisiaan turpaan koko yön ja kaupungin viheralueet päällystetään betonilla luonnon monimuotoisuuden nimissä. Eikä tässä kaikki! Rikollisuus kukoistaa, kun etsivät vetävät tirsoja kaikki päivät ja hommat jaetaan lapsille, joilla ei ole koulujen puutteen takia parempaakaan tekemistä. Majoitusta löytyy halvalla, kunhan vannot ikuista uskollisuutta jengillesi ja lupaat salametsästää koko kaupungin tyhjäksi. Ei huono diili, varaa siis matkasi nyt heti!

Pokémon Legends: Z-A on erikoinen kuvaus Pariisista, tai siis Lumiosen kaupunkialueesta, jossa jokainen osaa vain yhden sanan ranskaa ja stereotypioita löytyy enemmän kuin Pokédexistä monstereita. Suurin mysteeri lienee, onko kässäri itsetietoista parodiaa vai tosissaan tehty mahaluisu laardin täytteiseen jätesäkkiin. Joka tapauksessa homma haiskahtaa kuin Ranskan ruuhkautunut jätekeräys.

Muista poksupeleistä poiketen Z-A luopui metsien ja jokien ekosysteemeistä, sillä kaupungista ei pääse pois. Taskumonsterien kodiksi jäävät kaavoitukseen merkityt "villit alueet", joissa otukset saavat elää luonnollisissa ympäristöissään. Kuvaus on todenmukainen, jos "luonnollinen" tarkoittaa betoniaukiota täynnä kojuja, taloja sekä parkkeerattuja autoja. Näin ankeita viheralueita nähtiin viimeksi vaaralliseksi villiintyneessä Myyrmäessä!

Urbaani näyttämö sopii poksutteluun ainakin teoriassa, mutta kamalien viheralueiden takia käytäntö harvoin toimii. Pahimmillaan fantasiaeläinten nappaamiseen varatut sijainnit limittyvät pyhien paikkojen kanssa: meinaa tippua mummolta tekarit suusta, kun hautausmaa luokitellaan villieläinten kodiksi ja lasten annetaan ravata pitkin poikin esi-isien luita pokepalloja viskomassa.

Kaiken järjettömyyden keskellä hiukan yllättäen vähiten outo on pelin nimi, koska siitä löytyy logiikka. Kaupunkilaiset mittelevät kaikille avoimessa liigassa, jossa matka aloitetaan taitotasosta Z ja huipulla siintää parhaimmalle varattu titteli A. Varsin epäeettisesti joka yö kaupungista varataan sattumanvarainen kortteli, jossa kuka tahansa saa hakata kenen tahansa lemmikkejä tajuttomaksi lupia kyselemättä.

Voitot kirittävät matkaa kohti seuraavan aakkosen aukaisevaa promomatsia, mutta pitkää seikkailua ei kannata odottaa, sillä kehittäjä Game Freak kusettaa. Aluksi edetään kirjain kerrallaan niin kuin kisassa kuuluu. Sitten tulee taso V, josta pompataan välittömästi tasolle F. Aakkossysteemi viimeisteltiin siis jopa niin taidokkaasti, että suurin osa kirjaimista skipataan ilman mitään varoitusta siitä, että näin tulee käymään.

Noh, eipä sillä lopulta ole väliä, millä tasolla kilpaillaan, kun jopa suurten mestareiden mahtimonsterit kosahtavat yhdestä iskusta. Ei ole oikein sanoa vaikeustasoa helpoksi, sillä tällainen haasteettomuus ansaitsee jo oman kategorian.

Tavallaan reilusti pelaajan eduksi painotetut voittokertoimet takaavat sen, että poke-ottelut toimivat edes jotenkin. Uudistetussa systeemissä murhalemmikit ravaavat pitkin areenaa omistajansa perässä ja muksivat toisiaan ajastimen taakse lukituilla kyvyillä. Lopputulos kauhistuttaa vuoropohjaisen ja dynaamisen taistelun väkisin fuusioituna välimuotona, joka ei kuulu täysihintaiseen peliin. Etenkin pelaajan monsuilla on tapana jumittaa aidoissa sekä pyöriä katoilta alas, joten tekoäly varmaan voittaisi lähes aina, jos tulivoima olisi pelaajan kanssa samalla tasolla.

Taisteluiden ulkopuolella kaupungista ei elämää löydy, kun katuja kansoittavat tyhjästä ilmestyvät asukkaat vailla tekemistä. Mieluummin katsoisi vaikka niitä kuuluisia Pariisin palavia roskiksia, joissa on sentään jotain elämänliekkiä jäljellä.

Kaikkein sieluttomin veto löytyy kuitenkin hinnaston puolelta, sillä täysihintainen peli sisältää vähemmän kuin luulisi. Vuosien tauon jälkeen paluun tekee mega-evolvaus, jossa taskumonsteri hetkellisesti steroidibuustataan salihirmuksi, mutta mikään määrä habaa ei murra kaikkein kauheinta, eli maksumuuria.

Kaikki eivät saaneet megamuotoa, osa pitää hakea nettimoninpelistä (vaatii Nintendo Online -tilauksen) ja heti julkaisussa saatiin tietää, että kourallinen tulee helmikuun maksullisessa lisärissä. Mikäs sen hauskempaa, kun aloittaa pelaaminen budjetoimalla puuttuvaa sisältöä varten.

Kukin saa käyttää pennosensa, miten haluaa, eikä minulla ole mitään joulupalloihin varastoituja sähköhiiriä vastaan. Minusta jopa Pokémon TCGP kuului viime vuoden positiivisiin yllättäjiin, ja uskon vakaasti, että ihmisen päässä jumittaa yhä keräilyvietti, jota moderni yksilö tyydyttää keräämällä marjojen sijaan merkintöjä Pokédexiin. Siltikään Z-A ei ansaitse kiitosta.

Pelin täydeltä löytyy megaluokan kömmähdyksiä ja harva onnistuminen, kuten heikkojen otusten nappaaminen ilman taistelua, nähtiin jo Pokémon Legends: Arceusissa. Tilannetta voi tietysti vähätellä toteamalla, että kyseessä on ennen kaikkea lastenpeli, eikä siksi sen puutteita tarvitse ottaa näin tosissaan. Mutta eivät lapset ole tyhmiä, ja vaikka olisivat, he ansaitsevat parempaa.