Starcraft II: Heart of the Swarm

Mikäli olet Starcraft-fani, olet todennäköisesti seurannut meneillään olevan Heart of the Swarmin moninpelibetaa silmä kovana. Betassahan on testattu uusia vimpaimia, tehty jatkuvia korjausliikkeitä tasapainon suhteen ja lisätty monia ominaisuuksia, jotta peli uppoaisi kitkattomammin uusille pelaajille.

Mutta kaiken eSport-touhotuksen ja milloin minkäkin rodun ylivoimaisuudesta väittelyn keskellä on helppo unohtaa, että Heart of the Swarm on itse asiassa myös täysiverinen yksinpeli. Gamereactor matkusti Pariisiin Blizzardin toimipaikkaan, jossa tutustuimme kampanjasta leikattuun näytteeseen ja tapasimme väkeä pelin takaa.

Siinä missä Wings of Liberty koettiin pääosin terralaisten näkökulmasta, Heart of the Swarm keskittyy zergeihin. Hyönteisiä muistuttava muukalaisrotu leviää kulovalkean tavoin ympäri universumia ja sulauttaa ahmimiensa otusten geenejä itseensä. Tämä zergien erikoisuus on itse asiassa osa Heart of the Swarmin pelimekaniikkaa, mutta palataan siihen tuonnempana.

Tarinan lähtökohdat eivät zergejä imartele. Ensimmäisessä Starcraftissa tapettiin niiden Overmind-pomo, minkä jälkeen zergitartunnan saanut Sarah Kerrigan johti joukkoa. Wings of Libertyn lopussa Jim Raynor muutti Kerriganin suunnilleen takaisin ihmiseksi. Sittemmin Zerg-rotu hajaantui pienempien joukkomielien johtamiksi heimoiksi, jolla ei ole todellista johtajaa. Nyt Kerriganin pitää kepittää kilpailevat heimot ja yhdistää zergit jälleen omaksi armeijakseen.

Miten Kerrigan tähän päätyi, ei ole täysin selvillä. Joka tapauksessa hänen tavoitteenaan on kostaa diktaattori Arcturus Mengskille, joka jätti Kerriganin oman onnensa nojaan Zerg-planeetalle. Ymmärrettävästi ikävä tikki.

Toisin kuin Wings of Libertyssä, jossa sankari Jim Raynor esiintyi vain kourallisessa tehtäviä, on Kerrigan kentällä miltei joka koitoksessa. Niissä tehtävissä, joissa hän ei ole mukana, pelattavissa on muita sankariyksiköitä. Peli muistuttaa siis hieman Warcraft III:a. Kerrigan kerää kokemustasoja suoritetuista tehtävistä (keskimäärin 3-7 tasoa per tehtävä riippuen bonustavoitteiden täyttämisestä), ja tasokatto on 60. Tietyillä tasoilla peli tarjoaa uusia kykyjä, jotka tulevat aina pareittain, ja niistä valitaan käyttöön yksi.

Skaalan alapäässä ovat passiiviset kyvyt, kuten pidempi elinvoima tai useisiin viholliseen osuva isku. Yläpäästä puolestaan löytyy kykyjä, jotka mahdollistavat ilmaisia lisäyksiköitä kantavien "miehistönkuljetusolioiden" käyttämisen. Parhaaseen Diablo- tai World of Warcraft -tyyliin kykyjä voi myös vaihdella vapaasti tehtävien välillä.

Lukuun ottamatta aina pelattavaa yhtä tai useampaa sankariyksikköä Heart of the Swarm jatkaa Wings of Libertyn hyvillä linjoilla. Kolmessa lehdistön testattavaksi varatussa tehtävässä mukana oli aina jokin koukku tai jippo, joka muuttaa pelimekaniikkaa ja pitää pelaamisen tuoreen tuntuisena. Esimerkiksi ensimmäisessä tehtävässä tarkoituksena oli tuhota kolme Protoss-tornia, jotta ylevät humanoidit eivät rimpauttaisi kotiin ja paljastaisi Kerriganin olevan planeetalla. Tehtävä sijoittuu paukkuvaan pakkaseen, jossa "flash freezeksi" kutsuttu ilmiö jäädyttää yksiköt aika ajoin sijoilleen. Zergien erikoisominaisuuksia voi kuitenkin hyödyntää tilanteen ratkaisemiseksi: riittää kun menee ja teurastaa pari paikallista jetiä ja sulautuu näiden biomassaan. Jo on pakkasensietokykyä. Pelaajana on helppo naureskella vierestä, kun omat zergit napostelevat jäätyneitä protosseja kuin nallekarkkeja hangesta.

Toisessa tehtävässä viholliset yrittivät ottaa yhteyttä kotirintamaan lähettämällä avaruusaluksia eräänlaisen matoröörin läpi. Pelaaja löytää itsensä alusten ja portin välistä yrittämästä ampua aluksia alas, ennen kuin ne kulkevat portin läpi - tietenkin puolustaen samalla myös omaa tukikohtaa vihollishyökkäyksiltä.

Yksi Protoss-alus pääsee kuitenkin pakoon, ja kolmannessa tehtävässä tavoitteena on sen pysäyttäminen. Kerrigan keksii keinon salakuljettaa alukseen parasiitin, jolla sitten pelataan. Vaihe näyttää hatunnostolta Alienille, kun aluksessa hiippaillaan kuin haavoittuvainen toukka kasvattaen samalla isännän massaa. Lopulta salamatkustaja mutatoituu "kuningattareksi", joka voi laskea munansa ja luoda oman pienen Zerg-yhdyskuntansa. Tästä eteenpäin kyse on vain kaiken liikkuvan ahmimisesta. Jos tehtävää pelaa alemmilla vaikeustasoilla, pelaaja voi ottaa melko rennosti, mutta korkeammilla tasoilla saa paiskia töitä.

Aivan kuin Kerriganin kykyjä voi vaihdella tehtävien välillä, voi myös perusyksiköitä säätää. Kaikilla niillä on kolme valinnaista ei-pysyvää mutaatiota, joiden väliltä valita. Yksiköille voi näin lisätä hyökkäysnopeutta, liikenopeutta tai elinvoimaa.

Pelaajan tulee tehdä myös pysyvämpiä valintoja matkan varrella. Palataanpa zergien kykyyn kerätä ja sulauttaa muiden otusten geenejä. Yksi Kerriganin avustajista on Abathur, joka analysoi geeninauhoja ja poimii niistä parhaat palat. (Puhuu myös hassusti. Ei aivan täysiä virkkeitä. Näyttää aika friikiltä.) Hän on säännöllinen vieras mutaatiovalinnoissa. Pelaajan tarvitsee esimerkiksi päättää, ottaako sellaisia yksiköitä, että niitä kuoriutuu kerrallaan kolme normaalin kahden sijaan, vai sellaisia, että ne kykenevät hyppimään kielekkeillä ja toisten yksiköiden yli, jolloin ne eivät jumitu isompien ja hitaampien yksiköiden taakse.

Hyvä uudistus Wings of Libertyyn nähden on se, että valintoja ei tarvitse tehdä kokeilematta. Molempia pääsee testaamaan pienissä minitehtävissä. Aiemminhan tarjotuista yksiköistä tai päivityksistä joutui päättämään vain lyhyen kuvauksen ja animaation pohjalta.

Aivan kuin Wings of Libertyssä toiminnot on niputettu Kerriganin avaruusalukseen, jossa voi puhua tämän alaisille, muokata kykyjä ja mutaatiota, pelata uudelleen vanhoja tehtäviä ja niin edelleen.

Kokonaisuus on melko vakuuttava, joten ne jotka nauttivat (myös) Starcraftien yksinpeliosuuksista, voivat odottaa hyvillä mielin Heart of the Swarmin maaliskuista julkaisua. Peliin tehdyt uudistukset vaikuttavat selviltä parannuksilta Wings of Libertyyn verrattuna, ja jos kaikki 20 tehtävää vaihtelevat tyyliltään ja tavoitteiltaan esittelykolmikon tavoin, voi kampanjasta kehkeytyä vielä viihdyttävämpi kuin jo parinvuodentakainen peruspeli oli.

Lue katsaus moninpeliin tästä.