The 3rd Birthday

Parasite Eve -pelisarja oli alun perin puhdas kauhuroolipeli, mutta jo sarjan toinen osa vei painotusta enemmän toiminnan suuntaan. 3rd Birthday hylkää loputkin rippeet pelin roolipelitaustasta, ja se on tyyliltään lähes puhdasta räiskintää.

Pelin alussa painajaismaiset hirviöt ovat vallanneet Manhattanin ja ainoastaan erikoisella kyvyllä siunattu Aya Brea pystyy pelastamaan tilanteen. Peli on rakennettu täysin Ayan erikoispiirteen varaan, jolla hän pystyy matkustamaan ajassa ja ottamaan henkilöiden kehoja hallintaansa. Hirviöiden lahtaamiseen erikoistuneella ryhmällä CTI:llä on nimittäin moiselle kyvylle hyvin paljon käyttöä. Aya lähetetään erinäisiin kohtiin menneisyydessä, jotta hän voisi estää hirviöiden tuhoisan invaasion.

Kovin kummoista elämystä ei tarinalta kannata odottaa, sillä se on suoraan sanottuna melkoista sekasotkua. Asiaa ei helpota yhtään pelin kerrontatapa. Tarina etenee takautumien kautta, joiden järjestys ei ole aina looginen. Niinpä ainoa tapa saada juonesta edes jonkinlaista tolkkua on kahlata läpi pelin lukuisia sisäisiä dokumentteja, jotka vielä muuttuvat pelin aikana.

Vaikka juonenkuljetus onkin sössitty, ei se silti välttämättä tarkoita että peli olisi automaattisesti huono. Tässä tapauksessa asiat kulkevat kuitenkin käsi kädessä ja kauhuroolipeliä odottavat tulevat karvaasti pettymään. Peli on kauttaaltaan erittäin rajoitettua ja puuduttavaa putkijuoksua, jonka aikana vain lahdataan laivalasteittain hirviöitä. Ayan kyky ottaa henkilöiden ruumiit hallintaansa paljastuu lopulta ainoastaan kikaksi, jonka avulla hahmo saa käyttöönsä lisäelämiä. Periaatteessa pelin aikana kohdattavilla muilla henkilöillä on jopa jotain merkitystä, sillä hekin osaavat ampua vastaantulevia mörköjä, mutta käytännössä suurin osa vastuusta on Ayan harteilla.

Pelin pääasiallinen sisältö on räiskintä, mikä tuntuu todella tylsältä. Usein paras taktiikka on se, että Aya paukuttaa vihollista paikallaan seisten niin kauan että tämä kuolee tai pyssystä loppuvat luodit. Jos panokset loppuvat tai kuolo korjaa, pelaaja voi hypätä lähistöllä kyyristelevään toiseen henkilöön ja jatkaa samalla linjalla. Jopa pelin vastustajat ovat tylsän oloisia, eivätkä ne ainakaan minussa herättäneet minkäänlaisia kauhunväristyksiä. Vaihtelua on haettu muun muassa sillä, että osa hirviöistä juoksee maata pitkin ja osa kiipeilee katossa. Koska pelissä on automaattitähtäys, ei kyseisellä asialla ole mitään merkitystä ja edellä mainittu perustaktiikka puree poikkeuksetta kaikkiin. Välillä sentään vastaan tulee isompia pomovihollisia, joiden kukistaminen vaatii edes hieman työtä.

Pelin ulkoasu on sentään kauttaaltaan näyttävä. Maisemat ja hahmot ovat yksityiskohtaisia ja kuva tuhoutuneesta New Yorkista on ajoittain hyvin läsnä. Pelin ulkoasuun liittyy myös siitä löytyvä erittäin seksistinen ja typerä ominaisuus. Ayan vaatteet nimittäin vähenevät sen mukaan, kuinka paljon hän on ottanut vahinkoa. Eikö tällaiset typeryydet voitaisi jo kitkeä pysyvästi nykyaikaisista peleistä? Tällainen suunnittelu ei ole yhtään hauskaa ja se osoittaa lähinnä tekijöiden keskenkasvuisuuden. Äänipuolella asiat ovat sentään hyvin niin kauan, kun kukaan ei puhu mitään. Sitten mennäänkin heti alamäkeä, sillä ääninäyttelijät ovat suoraan sanottuna huonoja. Esimerkiksi Ayan ääninäyttelijä on sitä mieltä, että kuoleman kielissä riutuvan päähenkilön voihkaisujen täytyy kuulostaa lähinnä säälittäviltä vinkaisuilta.

3rd Birthday on suuri pettymys. Ennen niin hyvä kauhuroolipelisarja on taantunut täysin aivottomaksi hirviönlahtaamiseksi. Iso miinus pelille tipahtaa myös sen todella seksistisestä naiskuvasta. Pelintekijöiden olisi pitänyt ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä oikealla tavalla aikuismainen kauhupeli. Nyt tämä jää lähinnä kypsymättömien kakaroiden tuotokseksi, jota en voi suositella kenellekään.