Yooka-Laylee and the Impossible Lair

Yooka ja Laylee tasoloikkailivat ensimmäisen kerran vuonna 2017. Takana oli studio Playtonic, jossa työskentelee lukuisia vanhoja Raren kykyjä. Jatko-osa Yooka-Laylee and the Impossible Lair tekee sarjasta vielä entistäkin retromman. Uusi peli on nimittäin suurimmaksi osaksi perinteinen kaksiulotteinen tasoloikka. Chaptereiksi kutsuttujen kenttien pelaamisen ohella liikutaan isommalla kartalla, jossa on sitten omat haasteensa ja salaisuutensa löydettäväksi.

Tunnelma on siis kaikkiaan hyvin erilainen verrattuna alkuperäiseen peliin, mutta varsinainen tyyli on silti ennallaan. Dialogi käydään erilaisten älähdysten voimin, värejä käytetään rohkeasti ja henkilöhahmot ovat suurimmaksi osaksi samat. Peli siis tuntuu hieman siirtymältä Ocarina of Timesta Majora's Maskiin.

Tarinan mukaan Capital B on palannut ongelmia aiheuttaen, ja edessä on pahuksen vaikea Impossible Lair -kenttä. Pelaaminen onnistuu alusta alkaen, mutta käytännössä apua tarvitaan Queen Phoebeelta ja hänen Royal Beetallioniltaan.

Homman nimenä on siis suorittaa lukuisat chapterit ja kerätä Royal Beetallionin jäseniä. Näiden avulla kun saa paremmat mahdollisuudet selvitä Impossible Lairissa. Muuten meno on hyvää, mutta viimeinen kenttä on vain kokoelma toinen toistaan hankalampia haasteita. Suorittamiseen vaaditaan pohjille runsaasti terveyspisteitä ihan vain siksi, että pystyy ottamaan riittävän monta kertaa osumaa.

Nämä chapterit kohdataan isommalla kartalla, ja jokaisen lopussa on oma Royal Beetallionin sotilas. Pelkästään alusta loppuun pystyy kyllä pelaamaan, mutta oman aikansa ottaa jokaiseen kenttään piilotettujen viiden kolikon löytäminen. Kolikoita taas tarvitaan Trowzer the Snaken lahjomiseen, joka sitten avaa uusia reittejä isommalla kartalla.

Kentät ovat ytimeltään kaksiulotteisia, mutta oikeastaan 2,5D sikäli, että syvyyssuunnassa liikutaan ovista, ja tyyli kaikkiaan on hyvin kolmiulotteisen tuntuinen. Itse pelaaminen on silti tiukasti kaksiulotteista, ja ohjaus tuo mieleen Marion ja Sonicin yhdistelmän. Pelaamiseen pääsee helposti käsiksi, mutta todellinen hallinta vaatii työtä.

Isompi kartta tarjoilee omanlaisiaan pulmia, kuten esteiden kiertämistä, paikkojen siirtämistä ja maaston muuttamista. Esimerkiksi punaisilla marjoilla voi sytyttää puskia tuleen, ja sinisillä marjoilla taas autetaan puskia kasvamaan.

Ympäristöä muuttamalla saa myös avatuksi hieman erilaisen version chapterista, ja mukana on sitten oma sarjansa kolikoita ja toki uusi Royal Beetallionin sotilaskin. Näin pelissä olevien kenttien lukumäärä käytännössä kaksinkertaistuu, ja peliaikaa kertyy hyvinkin 10 tuntia. Täydellisesti pelinsä pelaavien täytyy toki varautua käyttämään paljon enemmän aikaa.

Tonicit muuttavat pelaamista varsin viihdyttävillä tavoilla. Osa tekee pelaamisesta helpompaa, ja osa on kuin vanhan ajan huijauskoodeja. Toiset taas muuttavat peliä ainoastaan visuaalisesti. Tämä rohkaisee jälleen ainakin niitä, jotka haluavat nähdä kaiken ja kerätä kaiken.

Yooka-Laylee and the Impossible Lair on hauskaa koko perheelle, mutta vaikeustaso on ajoittain suorastaan brutaali varsinkin silloin, jos haluaa nähdä kaiken ja kerätä kaiken. Onneksi vanhoja kenttiä ei tarvitse yleensä pelata uudestaan lisäkolikoiden toivossa, sillä normaalisti pelaamalla saa kyllä uusia alueita auki mukavalla tahdilla.

Nintendo Switchillä pelatessa on tietenkin vielä se hyvä puoli, että pelaaminen onnistuu kätevästi myös kodin ulkopuolella. On kuitenkin sanottava, että latausajat ovat aivan liian pitkät varsinkin peliä aloittaessa.

Yooka-Laylee and the Impossible Lair on edeltäjänsä arvoinen jatko-osa. Se tuntuu täysimittaiselta kaksiulotteiselta tasoloikalta siinä missä alkuperäinen loikkailu kolmiulotteisesti.