Dandadan, 2. kausi

Aaveita, demoneja, avaruusolentoja ja salaliittoja? Nämä yliluonnolliset ilmiöt ovat pikkujuttuja lukiolaisille Momolle ja Okarunille, odottamattomalle parille, joka tarttuu tilaisuuteen pelastaa maailma kotitehtävien ja teinipelleilyjen välissä. Sen lisäksi, että he kohtaavat eri ulottuvuuksista tulevia vaaroja, heidän on myös kohdattava yhä kiihkeämmät tunteensa toisiaan kohtaan, ja uusien jäsenten avulla heidän pikku aavejahtiperheeseensä he valtaavat maailman - ja yleisön sydämet - myrskyn mukana. Dandadanista on tullut jonkinlainen maailmanlaajuinen ilmiö sen jälkeen, kun se käännettiin animen muotoon Netflixissä, ja toinen kausi, joka päättyi juuri tällä viikolla, osoittaa, että se on tullut jäädäkseen.

Toinen kausi jatkuu siitä, mihin ensimmäinen kausi jäi, joten tämä kausi on oikeastaan vain maltillisen 24-jaksoisen kauden toinen puolikas. Mutta Dandadan ei ole mikä tahansa shounen-anime! Jo ensimmäisellä puoliskolla studio Science Saru - joka on myös Devilman Crybabyn ja Scott Pilgrim Takes Offin kaltaisten helmien takana - osoitti, että he osaavat kääntää jo valmiiksi hullunkurisen mangan animaation mestariteokseksi. Viime kausi oli ylenpalttisen luovuuden ilotulitus, ja tämä Dandadanin uusi osa on vielä hullumpi. Vielä räjähtävämpi. Vielä enemmän cliffhangereita täynnä. Vielä makeampi. Tämä on sellainen sarja, joka vaihtelee hassun ja äärimmäisen mahtavan välillä niin nopeasti, ettei eroa välillä huomaa.

Dandadan on eksentrinen osoitus siitä, miten hyvin SARU sekoittaa eri genrejä, sävyjä ja tyylejä. Manaus, kulttikauhu, Gundam ja Godzilla sekoittuvat limaiseen elämänviipale-romantiikkaan ja puhtaaseen slapstickiin yhtä tarkasti kuin intohimoisesti. On selvää, että SARU kunnioittaa Yukinobu Tatsun mallia ja lisää samalla yllättäviä vivahteita, jotka kohottavat jo ennestään loistavaa mangaa. Samaa voi sanoa Kensuke Ushion genrejä vaihtelevasta soundtrackista, joka hyppii elektronisista balladeista klassiseen musiikkiin (erityisen näyttävä on kohta, jossa hahmot taistelevat Beethovenin ja Mozartin yhdeksänteen sinfoniaan). Tuntuu, ettei tasapainon pitäisi olla mahdollista, mutta tämä on hoidettu loistavasti alusta loppuun.

Se, mikä tekee Dandadanista niin rakastettavan tarinan, on tietenkin hahmot ja erityisesti impulsiivisen Momon ja hylkiö Okarunin välinen suloinen rakkaustarina. Tässä romanssissa on jotain niin uskottavan särmikästä ja hellää, että joskus unohtaa, että 80 prosenttia tästä animen tapahtumista on taistelua niin demonien kuin muukalaisten kanssa. Tapa, jolla nämä hölmöläiset jatkuvasti nostavat ja inspiroivat toisiaan, myöntämättä koskaan, mitä he oikeasti tuntevat toisiaan kohtaan, on nokkelaa sillä klassisella "suutele sitten toisiaan" -tyylillä. Tietenkin näitä päähenkilöitä vahvistavat hulvattomat sivuhahmot, joista Kinta nousee nopeasti suosikikseni.

Kauden keskivaiheilla on hieman ongelmia tahdissa, ja Evil Eye -tarina venyi hieman pitkäksi, mutta kaiken kaikkiaan minulla ei ole juuri valittamisen aihetta. Dandadan (molemmat kaudet) on animaation riemuvoitto, toiminnantäyteinen kunnianosoitus populaarikulttuurille, juhlaa syrjäytyneille nörteille, jotka kieltäytyvät antautumasta ympäröivälle julmalle maailmalle. Dandadan on yhtä rakastava kuin rakastavasti käsitelty, joten jos olet missannut tämän animen helmen, on aika niellä tämä adrenaliinipitoinen ilopilleri ja vain nauttia kyydistä.