Ensivilkaisu Bulletstormiin

Olemme osanneet odottaa Epic Gamesiltä jotain uutta jo jonkin aikaa, mutta vahvistusta huhuille ei ole kuulunut. Viimein odotus palkitaan. Heti kärkeen Epic muistuttaa, ettei nyt puhuta Gears of War 3:sta, ja pyöräyttää käyntiin videon. Kohdistamme tappisolumme täydellä teholla uuteen ihmelapseen - Bulletstormiin.

Bulletstorm otti ensimmäiset vaatimattomat askeleensa jo vuonna 2007, kun Adrian Chmielarz, People Can Flyn luova johtaja, heitti pelin idean Epicin posselle. Tuolloin peli näytti liian kaukaiselta löytämään tietänsä kauppoihin, mutta kolme vuotta myöhemmin Epic ja People Can Fly ovat päättäneet, että maailma on kypsä Bulletstormille.

Jo esittelyn aikana vakuutumme, että tekijät ovat tosissaan pelin suhteen. Heidän joukkoonsa on itse asiassa liittynyt sanaseppo Rick Remender, joka tunnetaan työstään Marvel-sarjakuva Punisherin parissa. Remenderin liityttyä remmiin leveästi hymyilevä Adrian Chmielarz esittelee hieman Bulletstormin maailmaa.

Sukellamme 2500-luvulle eivätkä maailmaa enää täytä autot ja ostoskeskukset. Universumista on tullut ihmisten leikkikenttä, joten avaruusalukset ovat yhtä arkisia ilmestyksiä kuin autot.
Pelissä pelataan harvinaisen komealla palkkionmetsästäjällä, jolla on maskuliininen nimi Grayson "Gray" Hunt. Grayn huolittelemattomasta sängestä huolimatta hän työskentelee liittovaltion eliittijoukoissa Dead Echossa ja ottaa käskyjä kenraali Serranolta, jonka tehtävänä on hallita maailmaa rautaisella otteellaan. Dead Echo on määrätty hoitelemaan johtoa kiusaavat maanvaivat ja pääsemme Grayn matkaan keskelle salamurhaoperaatiota. Kaikki ei ole kuitenkaan sitä miltä näyttää, ja lopulta näemme Grayn uhmaavan käskyjä.

Tästä eteenpäin asiat menevät päin prikkalaa. Grey käy kapinoimaan ja valahtaa ruokaketjun huipulta maailman etsityimmäksi mieheksi. Serrano on ymmärrettävästi hieman äkäinen ja lähettää vaatimattomasti koko perkeleen armeijan ystävämme perään. Grey vastaa ryhtymällä avaruuspiraatiksi parhaan kaverinsa Ichi Saton kanssa. Ichi toimii kaksikon loogisena osana ja on suunniteltu vastakohdaksi Greyn hulluudelle.

Hyppäämme kymmenen vuotta ajassa eteenpäin ja tapaamme kaksikon uudelleen universumin syrjäisessä kolkassa, kun he ovat palaamassa kotiin piraattien rynnäköstä. Haaveet rentoutumisesta haihtuvat kuitenkin avaruuden tyhjyyteen, kun kaksikko törmää matkalla Serranon mahtavaan Ulysses-sotalaivaan. Ichin kauhuksi Grey päättää hyökätä ja prologi päättyy räjähtävien erikoistehosteiden mereen, kun kaksikko karauttaa Ulyssesin ohjaamoon ja molemmat alukset syöksyvät maahan.
Adrian Chmielarzin onnistui nostaa odotukset kattoon ja koko huone pidättää hengitystään odottaessaan jatkoa.

Käy ilmi, että alukset päätyvät Stygia-nimiselle planeetalle. Nimestä tulee mieleen koruton ja synkkä paikka, mutta planeetta on itse asiassa kaikkea muuta. Maisemat osoittavat, mitä kaikkea tekijät ovat onnistuneet puristamaan kuuluisasta Unreal Engine 3 -moottoristaan. Planeettaa peittää sankka kasvusto, jota katsomalla voisin melkein tuntea hengittäväni raikasta, puhdasta ilmaa, ellei huoneessa leijailisi väsyneiden toimittajien sukkahiki. Valon ja varjon leikki on yksi ensimmäisistä parannuksista, mihin kiinnitämme huomiomme. Auringonvalo säteilee pilvien lomasta ja kimmeltää vetten päällä, ikkunoissa ja maaperän pienen pienissä kivissä. Tarkoin toteutetut yksityiskohdat nousevat välittömästi yhdeksi Bulletstormin vaikuttavimmista puolista.

Planeetalle loihtii oman luonteenpiirteensä myös sen hämmästyttävä arkkitehtuuri kultaa kimmeltävine rakennuksineen ja luksusesineineen. Kaikki on kuitenkin autiota ja kasvusto on ottanut vallan tästä "tulevaisuuden Dubaista". Tuottaja Tanya Jessen selittää innoissaan, että planeetta on täynnä mysteerejä ja tarinaan sisältyy useita limittäisiä tasoja.

"Toisaalta meillä on Grayn tarina ja hänen romahduksensa suuruudesta, mutta toisaalta meillä on myös planeetan kätkemät mysteerit ja salaisuudet, jotka ovat itsessään täysin erillinen tarina", Jessen kuvailee.

Grayn tarina unohtui taka-alalle siinä silmänräpäyksessä, kun laskeuduimme Stygialle. Miksi planeetta on hylätty ja miksi planeetan asukkaat jättivät taakseen jotain niin kaunista? Näistä asioista pelin tekijät pitivät suunsa supussa, mutta vakuuttivat, että monitasoinen tarina on yksi pelin valttikorteista.

Myöhemmin paljastuu, ettei planeetta ole täysin kadottanut asukkaitaan, mutta heillä ei ilmeisesti enää ole tarvetta ylläpitää joskus mahtavaa planeettaansa. Jäljelle jääneet asukkaat ovat villi-ihmisiä, jotka ovat menettäneet käsityksensä moraalista ja inhimillisyydestä. Kohtaamiset näiden veikkojen kanssa eivät pääty ystävällisesti, vaan he ilmiselvästi haluavat nähdä Grayn kuolevan. Erikoisesti heillä on myös liittovaltion aseita, jotka ovat hyvin edistyksellisiä. Tätä ei ehkä pitäisi sanoa, mutta tässä haiskahtaa salaliitto! Villi-ihmisten lisäksi myös itse planeetta tuntuu vihamieliseltä. Kaikki kasveista valtaviin magneettimyrskyihin yrittävät kampittaa pelaajan. Näyttämö on valmis rämäpäiselle räiskinnälle ja karmealle määrälle viiltävää väkivaltaa.

Epic Gamesin pääsuunnittelija Cliff Bleszinski painottaa, että Bulletstorm on henkeäsalpaava toimintapeli, joka yrittää myös kertoa tarinan. Näillä sanoin hän otti puheenvuoron ja kertoi meille "Circle of Awesomesta". Lyhyesti kuvailtuna kyse on siitä, että tekemällä jotain siistiä pelaaja saa käyttöönsä uusia siistejä varusteita, joilla tehdä jotain vielä siistimpää. Tai ainakin näin Cliffy asian esitti.

Bulletstorm jalostaa etenkin Unreal Tournament III:n Skill Shot -konseptia, jossa tarkoituksena oli surmata vastustaja mahdollisimman brutaalilla, hauskalla tai nöyryyttävällä tavalla. Pelaaja kamppailee vihollisia vastaan verrattomalla arsenaalillaan, ja kaikkein näyttävimmät tapot palkitaan huippupistein, joilla on mahdollista päivittää sekä Grayta että hänen loputtomia varusteitaan.

Kun kerta tällainen systeemi on otettu käyttöön, on pelaajalle tärkeää tarjota koko joukko ilkeitä aseita käytettäväksi. Ase jonka näimme oli suorastaan siistin ruumiillistuma - Flail Gun. Se on käsikäyttöinen pyssy, joka ampuu kaksi ketjulla yhdistettyä kranaattia. Ketjun ansiosta aseella on mahdollista niputtaa vihollisia yhteen, sitoa heitä oikukkaisiin kasveihin, raudoittaa raajat ja leikkiä likipitäen kaiken ympärillä olevan kanssa. Flail Gun on Bulletstormin vastine Gears of Warin tunnusomaiselle moottorisaharynkylle.

Pelin ytimessä on tekijöiden visio luovasta kaaoksessa. Toiminnan peruselementit ovat potku ja Grayn mukana kulkeva piiska. Tuottaja Jessen kertoo, että potkiminen on implementoitu lähitaistelun sijaan.

"Kun potkaiset jotakuta taistelukentällä, se on nöyryyttävää", Bleszinski selittää. "Haluamme, että pelaajat leikkivät vastustajien kanssa ja tekevät kaikkensa teloittaakseen heidät siisteimmällä mahdollisella tavalla. Joskus lähitaistelu voi muuttua varsin staattiseksi. Piekset vihollista, kun hän vain seisoskelee ja köhii. Haluamme luoda pysäyttävän tunteen nähdessäsi kenkäisyn efektin."

Potkujen ohella Graylla on piiska, jolla hän voi vetää vihollisia lähemmäs, läimäyttää heitä poispäin tai heittää heidät huitsin nevadaan. Potku ja raippa toimivat kätevinä työkaluina siistille murhanäytelmälle. Pelaajat voivat myös käyttää ympäristöä apunaan. Tekijät antoivat esimerkin, että potkaisemalla pahiksen suureen kaktukseen peli palkitsee viidenkymmenen pisteen arvoisella Skill Shotilla, jonka nimi on "Bad Touch". Pisteet eivät ole pelkkiä tyhjiä lukuja, vaan antavat oikeasti jotain vastineeksi. Päivityssysteemi ei toimi niin kuin geneerisissä roolipeleissä, joissa ansaitaan viisi pistettä voimaa, viisi pistettä kestävyyttä ja niin edelleen, vaan ideana on palkita suoritus fyysisellä päivityksellä, jonka vaikutuksen huomaa välittömästi.

Demon edetessä pääsimme seuraamaan, kuinka pelaaja voi käyttää potkua ja piiskaa paitsi yksinkertaisten tappojen tekemiseen, niin myös kuinka niitä voi käyttää aseen kanssa maksimipisteiden saalistamiseen. Suosikkien joukossa oli potku kiveksille, minkä jälkeen kyyristelevän vastustajan voi viimeistellä helpolla laakilla päähän. Liike oli osuvasti nimetty "Mercyksi" ja rapsautti tilille 100 noppaa. Demon aikana näimme paljon muitakin luovia tapoja vihulaisten litistämiseksi ja eri vaihtoehtojen määrä vaikutti lähes rajattomalta. Tunnetta vain vahvisti Bleszinskin jatkuva hämmästely siitä, mitä kaikkea pelin testaajat keksivät tehdä.

On vaikea olla myhäilemättä, kun näkee kuinka monia hämmästyttäviä tapoja vihollisten suolaamiseen ja suolistamiseen voi keksiä. Taivas suorastaan täyttyy irtoraajoista ja ryöppyävästä verestä, ja kaiken kukkuraksi pirulliset kasvit mässäilevät raadoilla. Bleszinski selittää tyypilliseen tapaansa, että pelaajien halutaan ajattelevan "fuck yeah!" eikä "oh fuck!", kun lauma riivattuja vihollisia syöksyy kohti. Toisin sanoen pelaajien halutaan pitävän hauskaa.

Kun tappamiseen kyllästyy, voi siitä pitää paussin tutkimalla planeettaa. Toimintaa rytmittääkseen luoja johtaja Chmilarz lisäsi peliin pieniä taukoja, joiden on tarkoitus tyydyttää seikkailunhaluisimpia pelaajia. Niille, jotka haluavat ratkaista planeetan kätkemät mysteerit, tutkimusmatkailu on taikasana. Bulletstormissa ei ole kaiken kertovaa päiväkirjaa. Mitä pelimaailmassa kulloinkin näkee, on pieni vihje planeetan historiasta ja siitä, miksi näin tapahtui. Bleszinski vannoo, että valittu tarinankerrontatyyli on oikea ja antaa pelaajien itse ratkaista Stygian suuren arvoituksen.

Kun juoksentelemme läpi sankkojen metsien etsiskellen uutta riistaa, yksi yksityiskohta käy kiusaamaan. Chmilarzin mukaan Bulletstorm on peli, joka on toteutettu tietyllä huumorilla, mutta Greyn viljelemät macho-onelinerit ovat suorastaan halveksittavia. Puolikuivia, noloja vitsejä kuin liukuhihnalta. Greyn luonteenpiirteet paljastuvat varsin nopeasti ja en voi olla kysymättä, kuinka samaistua johonkin, joka on hauska kuin leipälaatikko. Tekijät painottavat nopeasti, kyseessä on kaikkea muuta kuin lopullinen versio. Voimme vain toivoa, että Bulletstormissa on enemmän pilkettä silmäkulmassa, kun se mätkähtää kauppoihin.

Chmilarz, joka työskenteli myös People Can Flyn edellisen pelin Painkillerin parissa, on tunnettu "blockbuster-hetkistään". Meille luvataan valtavia pomotaisteluita, planeetan tutkimusmatkailua ja veristä vääntämistä, ja Chmilarzin ollessa ohjaksissa lupaus tuntuu uskottavalta.

Aivan demon loppupuolella pääsemme seuraamaan pomotaistelua, jossa Grey nitistää jonkin, jota voi vain kuvailla valtavaksi limanuljaskaksi. Kuvittele jotain tällaista, ja muista että puhumme nyt Unreal 3 -moottorista: hirviöllä on pohjapuolellaan jonkinlaisia vihreitä paiseita, joita Grey räjäyttää yksi toisensa perään päreiksi kiväärein ja kranaatein. Matsin lopuksi koko limanuljaska repeää ja saamme ihanan räkäkylvyn. Ensimmäisen persoonan kuvakulma on aika tehokas tässä kohdin, koska se luo realistisen tunnelman, kun räkä roiskuu ruutuun ja Grey tekee mitä parhaiten osaa: ärisee äijämäisesti ja ravistelee päätään.

Chmilarz päättää puhumalla, kuinka pelintekijät eivät nykyään käytä tarpeeksi värejä ja valoa, ja voimme vain nyökkäillä myöntävästi. Siksi on hienoa nähdä Stygian kaltainen planeetta. Se on sankan puuston ja aluskasvillisuuden peitossa ja tarjoaa varsin mukavan valaistuksen, joka lisää realismia.

Bulletstormilla on hyvät saumat kuohia muut vastaavat räiskintäpelit luovalla sekasorrollaan, sairailla lopetusliikkeillään ja uskomattoman yksityiskohtaisilla ympäristöillään. Grafiikoista ei tarvitse sanoa muuta kuin se, että niitä kelpaa kuolata. Tarinassa on useita tasoja, ja vaikka itseään täynnä oleva päähenkilö voi olla vaikea pala purtavaksi, Stygia-planeetalla on enemmän kuin tarpeeksi tarjottavaa. Räiskintä on kaikkea muuta kuin kehnoa. Toiminta on mahtipontista ja verta riittää varmasti kaikille. On mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon eri teloitustyylejä lopulliseen peliin saadaan ja millainen sen asearsenaalista muovautuu.

Auringon laskiessa Stygialla ja Grayn yrittäessä välttää lihansyöjäkasvin illallispöytään joutumista suunnittelin jo vakituista muuttoa noihin maisemiin vuonna 2011.