Gamereactor Suomi. Katso tuoreimmat pelitrailerit mukaan lukien kuumat haastattelut suurimmista pelitapahtumista ympäri maailman. Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi
Gamereactor
artikkelit
Final Fantasy XV

Final Fantasy XV -tunnelmia

Final Fantasyn viidestoista osa lupaa heti alkuruudussa sopivansa sekä veteraaneille että vasta-alkajille. Jälkimmäisten edustajana lähdin selvittämään, josko siitä olisi kääntämään vannoutunut länkkäriroolipelaaja japanilaiselle puolelle.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Seuraava teksti on ennakkosilmäys Square Enixin valtavaan roolipeliin. Arviokoodi saapui toimitukseemme vasta eilen, joten kokonaisen arvion kirjoittaminen ei olisi reilua sen itsensä tai lukijoidemme kannalta. Siksi tässä tekstissä ei ole vielä arvosanaa. Pohjille olen lisäksi katsonut täyspitkän Kingsglaive -elokuva, joka taustoittaa prinssi Noctiksen ja hänen seurueensa matkaa sodan jälkimainingeissa.

Japanilaiset roolipelit ovat pyrkineet vimmaisesti uudistamaan itseään vuoropohjaisten taisteluiden ajoista. Vaikka elämää suuremmat tapahtumat ja hahmot ovat edelleen läsnä, etenkin taistelusysteemit ovat eläneet valtavasti jopa saman pelisarjan sisällä. Final Fantasy XV luottaa reaaliaikaiseen ja näyttävään, joskin ajoittain sekavaan taisteluun. Sen ympäriltä löytyy sitten tuhottomasti löydettävää, kokeiltavaa ja juteltavaa asiaa.

Pelin tarina pyörähtää liikkeelle Kingsglaive-elokuvan loppupuolen vaiheilla. Pelaajan ohjastama prinssi Noctis seurueineen on lähdössä automatkalle kohti diplomaattista aviota prinsessa Lunafreyan kanssa. Kaikkien perinteiden mukaisesti reissu keskeytyy odottamatta. Noct ajautuu täten häiritsevästi emorock-bändin näköisine seurueineen Hammerheadin aavikon keskellä sijaitsevalle huoltoasemalle. Se toimii samalla pelin ensimmäisenä keskusalueena ympäristöön suuntautuvalle tutkimusmatkailulle. Alun jälkeen maailma avautuu vielä enemmän ja viimeistään silloin pelin laajuus käy ilmeiseksi ja matkustusvälineenä toimivan auton välttämättömyys ilmeiseksi.

Juoneen sen enempää menemättä tarinassa on ainakin sen alkupuolella hyvin voimakas kavereiden yhteisen reissun rento fiilis. Noctis on hieman syrjäänvetäytyvä, Gladiolus taas iso ja rempseä, hieman isällinen hahmo. Ignis on puolestaan analyyttinen ja hieman etäinen ja ehdottoman erilainen porukan nuorimmaiseen Promptoon verrattuna. Kaikki mukailevat japanilaisen roolipeligenren kliseitä varsin uskollisesti ja hieman harmillisen ennalta-arvattavasti. Paljon voi tietenkin vielä muuttua, kun pelikelloon tulee lisää tunteja. Jokaisella on lisäksi oma aseistuksensa Noctisia lukuun ottamatta. Hän voi käyttää mitä tahansa leukua ja magiaa muiden tyytyessä hieman vaatimattomampaan repertuaariin. Prinssin arki koostuu diplomaatti-illallisten ja tanssiaisten sijaan hyvin perinteisestä ja äärimmäisen ei-monarkkimaisesta hirviön- sekä esineenmetsästyksestä. Naishahmojen puute mukana kulkevien kumppaneiden kohdalla on erittäin harmillista. Edellisten osien joskus kiistanalaiseenkin värikkyyteen ja monimuotoisuuteen nähden FFXV:n päähenkilöt ovat kovin mustavalkoisia ja tasapäisiä.

Tämä on mainos:

Taistelut alkavat, kun pelaaja ajautuu vihollisten näköpiiriin tai ne hyppäävät yllättäen esiin maan sisästä tai liitävät esiin taivaalta. Noctis väistelee iskuja automaattisesti, kunhan manamittarissa on vielä virtaa ja torjuntanappia pitää pohjassa. Omia iskuja jaellaan yksinkertaisen mutta varsin sujuvan iskuvalikoiman turvin. Noctis voi myös teleportata oman aseensa heittämällä joko turvaan tai vihollisen kiinni ja jatkaa siitä taistelua haluamallaan tavalla. Kaverit heiluvat vieressä enemmän tai vähemmän tehokkaasti. Heitä voi myös komentaa suorittamaan erikoisliikkeitä, jotka voivat esimerkiksi parantaa koko poppoota tai tehdä merkittävää vahinkoa yksittäiseen viholliseen. Magia ja valtavien olentojen manauskyvyt eli Summonit ovat myös mukana. Taikoja ei enää opita listasta, vaan ne pitää "luoda" eri elementtejä yhdistämällä. Systeemi on aluksi varsin sekava, mutta selkiytyy kokeilemalla.

Final Fantasy XV

Pääosin erittäin sujuvassa pelissä on muutamia ärsyttäviä ominaisuuksia. Kameran on etenkin ahtaissa kanjoneissa ja kujilla taisteltaessa usein väärässä paikassa, jolloin vihollisten sijainteja on vaikea hahmottaa. Pieniä lataustaukoja on paljon aina henkilöiden kanssa keskustelemisesta tehtävien suorittamiseen. Peli ei myöskään lataa uusia alueita erityisen nopeasti, joten pikamatkustamisesta katoaa välillä pointti, kun juosten pääsee lähes yhtä vikkelään perille jos etäisyys ei ole suuren suuri. Edestakaisin ramppaamista on muutenkin sen verran paljon, että jouhevammat latausajat olisivat sujuvoittaneet seikkailua kummasti. Tässä tosin kannattaa huomioida, että deadlinen alla pelaavaa peliarvioijaa hätäisempää henkilöä tuskin on olemassa. Muita outouksia ovat mm. kiveen tai muuhun suojaan nojaaminen elinvoiman ja manan palauttamiseksi. Mekaniikka olisi kuin kotonaan suojautumispohjaisessa räiskinnässä, mutta Final Fantasyyn se ei sovi oikein millään.

Rumaksi peliä ei voi kuitenkaan haukkua millään. PlayStation 4:n tehoista revitään varmasti kaikki mahdollinen irti, sillä pelin tapahtumapaikat ja maisemat ovat sekä laajoja että näyttäviä. Maailman rakentamiseen on käytetty selkeästi paljon aikaa ja vaivaa. Ei siis ihme, että Promto ottaa jatkuvasti valokuvia itsestään ja muista porukan hahmoista (ja näyttää niitä sitten leiritulen äärellä ihailua tai PS Sharen kautta jakamista varten). Muutamaa hissimusiikihtavaa valintaa lukuun ottamatta soundtrack on orkesterillinen ja eeppinen. Muun äänisuunnittelun kanssa se täydentää hyvin pelin visuaalista antia etenkin näyttävimmissä taistelukohtauksissa. Isot viholliset ovat muuten sitten todella valtavia ja ensisilmäyksellä voittamattoman oloisia.

Tämä on mainos:

On eittämättä selvää, että tällainen ensisilmäys ei paljasta vielä kaikkea, mitä Final Fantasy XV:llä on tarjolla. Sen taistelusysteemi on miellyttävä, joskaan ei täysin ongelmaton ja sen pitkän tähtäimen viihdyttävyys on vielä kysymysmerkki. Eeppisyys näkyy voimakkaasti niin tapahtumapaikoissa kuin vastuksissakin, mutta hahmoissa se tuntuu jäävän sarjan parhaimmiston varjoon. Tekemistä riittää niin tutkimusmatkailusta kalastamiseen ja aarteenmetsästykseen asti, joten pelin parissa tulee kulumaan kymmeniä tunteja kuin heittämällä. Pääjuonen läpäisyyn kuluvaa lukemaa en uskalla vielä edes ajatella. Vain muutamaa Final Fantasya kunnolla pelanneelle (mutta länkkäriroolipelejä vuodesta toiseen jauhaneelle) XV on mielenkiintoinen paluu japanilaisen roolipelin pariin. Se osoittaa selkeästi uudistumisen haluja, vaikka säilyttääkin genren tyypillisen melodramaattisuuden ja eeppisyyden kepeyttä unohtamatta. Harvassa pelisarjassa sitä tulee ensin huidottua kivitalon kokoinen demoni matalaksi miekalla ja sen jälkeen ratsastettua kotiin kirkkaankeltaisella chocobo-kanalinnulla.

Final Fantasy XV
HQ
HQ
HQ

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä