House of the Dragon (Max), 2. kausi pysyy pystyssä näyttelijäsuoritusten ansiosta

Game of Thrones -sarja House of the Dragonin toisen kauden kahdeksaskin jakso on saatu maailmalle. Jotain isoa on tapahtumassa tarinassa, mutta ei sitten oikein kuitenkaan ainakaan toisella kaudella.

House of the Dragon on aina ollut tarinaltaan keskitetympi kuin Game of Thrones, sillä kaikki henkilöhahmot kuuluvat samaan sukuun. Mutta silti ei vieläkään ole päästy sinne uumoiltuun suureen sotaan saakka. Hyvin vähän tapahtuu mitään merkittävää yhdenkään päähenkilön tarinassa, eikä isoja dramaattisia hetkiä muutenkaan ole mukana montaa. Lopputuloksena saadaan toinen kausi, joka enimmäkseen lupailee jotain mahtavaa tulevaksi ilman, että mitään varsinaisesti saadaan.

On toisella kaudella silti paikkansa. Mukana on hienoja hetkiä aina silloin tällöin, ja melkein kaikkien näyttelijöiden suoritukset ovat mahtavia. Olkoonkin, että se varsinainen ruudulla nähtävä asia ei aina tunnu käytetyn ajan arvoiselta. Ja silti tuntuu hyvältä olla katsojana taas Westerosissa. Pukusuunnittelu, kuvaus ja äänimaailma ovat kaikki hyvin tehdyt. Ja on aina annettava tunnustus siitä, miten hyvin lohikäärmeet on toteutettu. Jopa niin hyvin, että aina sellaisen kuollessa katsoja kokee, että jotain ainutlaatuista on nyt menetetty.

Siitä on jo aikaa, kun luin kirjan, jossa House of the Dragonin tapahtumat kuvataan. Ehkä siksi odotin tapahtumien rullaavan eteenpäin paljon nopeammalla tahdilla. Mutta ottaen huomioon televisiotarjonnan näinä aikoina on sanottava, että House of the Dragon on ison budjetin painokasta draamaa, eikä sellaista tunnetta useinkaan televisiosarjoilla ole.

Game of Thronesin korkeuksiin ei välttämättä koskaan päästä, mutta silti pidän yllä toivoa. Odotan kolmatta kautta lähinnä siksi, että tiedän jo valmiiksi, mitä tarinassa tapahtuu.