Katsaus MMO-pelien maailmaan

World of Warcraftin tärähdettyä kansainvälisille pelimarkkinoille vuonna 2004 MMO-pelit ovat muuttuneet niche-tuotteista megaluokan jättiläisiksi. Kun Funcom aloitti Anarchy Onlinen kehityksen aikoinaan 1990-luvulla, studio määritteli 25 000 pelaajaa suuren luokan menestykseksi. Nykyään suuryhtiöt ovat valmiita pumppaamaan jopa sata miljoonaa dollaria omiin MMO-uutuuksiinsa, mistä esimerkkinä mainittakoon EA:n ja Biowaren Star Wars: The Old Republic. Myös indiekehittäjät kuten Icarus Studios ja Avatar Creations ovat päättäneet hypätä MMO-kelkkaan. Alkujaan verrattain pienet markkinat ovatkin muodostumassa entistä monisäikeisemmiksi.

Innostuksen myötävaikutuksena pelaajilla on enemmän valinnanvaraa kuin ennen. Viikoittain miljoonat seikkailevat miekka tanassa Azerothin maailmassa, kun taas tuhannet muut taistelevat resursseista New Edenin galaksissa. Tässä artikkelissa tutustumme lukuisiin eri vaihtoehtoihin, jotka ovat pelattavissa jo nyt tai tulossa kauppoihin lähiaikoina.

Lajityyppi tarjoaa runsaasti kartoitettavaa, eikä mielenkiintoisista virtuaalimaailmoista ole pulaa. Kannattaakin pitää mielessä, että nyt esiteltävät pelit ovat vain jäävuoren huippu ja ne toimivat lähinnä ilmeisimpänä tarttumapintana pelaajille, jotka eivät ole MMO-genreen vielä tutustuneet.

M...M...O...?

Lajityypin ehkä hieman hämmentävä lyhenne tulee englanninkielisistä sanoista massively multiplayer online roleplaying game - vapaasti käännettynä massiiviverkkoroolipeli. Joissain yhteyksissä näkee kirjoitettavan lyhenne kokonaisuudessaan muotoon MMORPG, mutta se on usein liian kömpelö ja raskas, joten nykyään on tavallista kirjoittaa vain MMO, mikä toisaalta voi viitata myös muihin massiivimoninpeleihin kuin suoranaisiin roolipeleihin. Nimikkeen alle on kehitetty niin räiskintää kuin kaahailuakin. MMO-pelien perusidea on kuitenkin aina erilainen kuin yksinkertaisemmissa nettipeleissä.

MMO-peli perustuu lukuisten muiden lajityyppien tapaan virtuaalimaailmaan, mutta vastaan tulevat hahmot koostuvat paitsi tekoälyhahmoista, myös ihmisten ohjaamista. Pelimaailma myös jatkaa elämäänsä, vaikka pelaaja poistuisi pelistä. Teknisesti MMO:t nojaavat omaan palvelinfarmiinsa, joka useimmiten tukee tuhansia pelaajia samanaikaisesti. Pelaajat voivat hengailla, seikkailla tai vaikka taistella keskenään. Sosiaalisuus onkin erittäin olennainen osa MMO-pelejä, ja useista lajityypin edustajista voi löytää järjestelmiä, eräänlaisia kiltoja, jotka on suunniteltu tukemaan yhdessä pelaamista.

Monille MMO-faneille juuri sosiaalinen aspekti on se, mikä tekee lajityypistä kiinnostavan. Konsepti, jossa eletään virtuaalimaailmassa muiden ihmisten kanssa, vetää puoleensa kerta toisensa jälkeen. On hienoa kuulla 25 ihmisen riemuitsevan Ventriliossa, kun lohikäärme viimein antaa periksi, ja nähdä oman kiltahuoneen kohenevan. Ja vaikka yksinpelien kaupungit saattavat tuntua eläviltä huolimatta tekoälyn ohjaamista asukkaista, se ei voita tunnetta, kun seisoo Eve Onlinen Jita-systeemissä avaruusasemalla ja katsoo satojen avaruusalusten saapuvan ja lähtevän reaaliaikaisesti.

Tilausmaksut vastaan ilmaisuus

World of Warcraft -buumin puhjettua muutama vuosi sitten moni jälkikasvulleen peliä ostava vanhempi sai yllättyä, kun heille selitettiin pelaamisen vaativan kuukausimaksupohjaisen tilauksen ensimmäisen 30 päivän jälkeen. Tilausmaksut ovat jakaneet myös pelaajien mielipiteitä, mutta konsepti on ollut pitkään osa MMO-pelejä - ainakin täällä länsimaissa.

Aivan viime aikoina tuttu liiketoimintamalli on kuitenkin ajautunut murrokseen, eikä maksullisuus ole enää itsestäänselvyys. Free to Play (usein lyhennetty F2P) on kasvava trendi, ja jopa moni aiemmin maksullinen MMO-peli on sen innoittamana vaihtanut toimintatapaansa. F2P-mallissa ylläpitokulut katetaan kuukausittaisten tilausmaksujen sijaan niin sanotuin mikromaksuin eli pelissä myytävin pikku esinein. Tämä liiketoimintamalli on herättänyt myös ristiriitoja, mutta se ei enää ole samanlainen tabu MMO-pelaajille kuin aiemmin.

Oman vaihtoehtonsa tarjoaa myös niin sanottu freemium-malli, joka yhdistää osia tilausmallista ja F2P:stä. Freemium-tyyppisiä pelejä voi pelata maksutta, mutta tilausmaksun maksaminen tarjoaa peliin tiettyjä lisäominaisuuksia. Lord of the Rings Online lienee yksi tunnetuimmista esimerkeistä tällä saralla, ja myös Champions Online hakee vastaavaa ratkaisua.

MMO-pelien tulevaisuus bisnesmallien kannalta on vielä epäselvä, joten jää nähtäväksi, syrjäyttävätkö mikromaksut tulevaisuudessa tilausmaksut vai jakautuvatko pelit tasaisesti eri maksumallien välille. Mutta se on kuitenkin varmaa, että kuukausimaksut eivät enää ole este MMO-pelien kokeilulle. Vaihtoehtoja on joka lähtöön, ja useimmat pelit ovat varsin suorasanaisia sen suhteen, miten maksuja asiakkailta peritään.

Pelimekaniikan määrittelyä

Nykyään MMO-pelit jakautuvat kahteen tyylisuuntaan: huvipuistoihin ja hiekkalaatikoihin. Monet pelit tosin lainaavat ja yhdistelevät ominaisuuksia molemmista, mutta tällä jaottelulla selitetään varsin perustavaa laatua olevaa eroa pelien suunnittelussa. Molemmat tyylisuunnat tarjoavat omat hienoutensa ja ongelmansa, ja suuntien paremmuudesta käydään internetissä usein tulisiakin keskusteluja.

Huvipuistotyyppiset pelit katsotaan klassisiksi MMO-peleiksi, jollaisia esimerkiksi World of Warcraft edustaa. Tällaisessa pelissä jokainen pääsee kokemaan kaikki nähtävyydet ja näkemään kaikki paikat. Popcornia ja karkkia riittää, sillä peli on suunniteltu elämykseksi. Selkeät opasteet kertovat, minne seuraavaksi mennä. "Jokainen saa olla sankari, jokainen pääsee nappaamaan lohikäärmeen", Eve Onlinen luoneen CCP Gamesin pääjohtaja Hilmar Petursson kerran osuvasti sanoi.

Hiekkalaatikossa sen sijaan pelaajilla on enemmän vapauksia vaikuttaa pelin kulkuun. Pelaajat voivat rakentaa omat linnansa tai mennä vaikka kiukkuspäissään potkaisemaan hiekkaa kavereiden silmiin. Eve Online on perinteinen esimerkki tällaisesta hiekkalaatikkopelistä. Siinä pelaajien muodostamat liittoumat voivat luoda omat imperiuminsa ja käydä sotia vihollisiaan vastaan. Kuten kuvitella saattaa, hiekkalaatikkotyyppiset MMO:t vaativat pelaajiltaan huvipuistoajeluita enemmän; jos ei ole etevä hiekkalinnojen rakentaja eikä osaa nähdä kaikkia avoimuuden tarjoamia mahdollisuuksia, kokemuksesta ei välttämättä muotoudu kovinkaan ikimuistoinen.

Kuten todettua, jotkut pelit hakevat vaikutteita molemmista tyylisuunnista. Esimerkiksi Star Wars Galaxiesissa pelaajat saattavat käydä suuriin seikkailuihin ja olla joko kapinallisten tai imperiumin sankareita. Samalla on mahdollista myös liittoutua ja rakentaa kokonaisia kaupunkeja. Everquest II ja Lord of the Rings Online - molemmat pitkälti perinteisiä huvipuistoajeluita - sisältävät pelaajien omistamia koteja, joissa voi viettää tuntikausia parannellen sisustusta. Ja Runes of Magicissa pelaajille on annettu avaimet rakentaa omia linnoja.

Menneisyys

MMO-pelien yksi valtti on niiden pitkäikäisyys. Vaikka genren historiaan mahtuu myös taloudellisia floppeja ja ennenaikaisia sulkemisia, Tabula Rasan ja Acheron's Call 2:n ollessa todennäköisesti epäonnistujien merkittävimmästä päästä, useat vanhukset porskuttavat edelleen. Alkuperäinen Everquest, joka julkaistiin 1999, juhlii 12. syntymäpäiväänsä tänä vuonna. Ultima Online puolestaan ilmestyi 1997 ja sitä pelataan edelleen. Ensimmäinen Acheron's Call on ikääntyvistä grafiikoistaan huolimatta edelleen pystyssä. Vanguard: Saga of Heroes oli kuolemanpartaalla jo ilmestyessään, mutta se on silti edelleen saatavilla, vaikka pelaajakunta on kutistunut miltei olemattomiin.

Pitkäikäisyyteen on monia syitä, joista useimmat kaupallisia. Pelaajille syyt eivät ole kuitenkaan yhtä tärkeitä kuin se fakta, että tarjolla on kahmalokaupalla pelejä, joista valita. Useat vanhemmat pelit myös hyötyvät pitkästä ylläpitoajastaan tarjoten sellaisen määrän sisältöä, että uudet tulokkaat eivät voi edes haaveilla kilpailevansa konkareiden kanssa leveydessä. Sitten julkaisunsa vuonna 2004 World of Warcraft on saanut kolme laajennusta - Everquest sai 17. laajennuksensa viime vuonna. Jopa Everquest II, joka ilmestyi samana vuonna kuin World of Warcraft, on laajentunut seitsemään otteeseen.

Tarkastellessa lajityyppiä tänä päivänä on helppo unohtaa genren vanhemmat edustajat, koska ne eivät esiinny mainstream-mediassa enää yhtä taajaan. Ne kuitenkin luovat pohjan, elävän historian, joka on edelleen halukkaiden ulottuvilla. Monet veteraanipelit ovat nykyään myös varsin edullisia ja ehdottomasti huomionarvoisia - mikäli voi katsoa vanhentuneet grafiikat läpi sormien.

Nykyisyys

Tietyssä mielessä World of Warcraft voitaisiin laskea yhdeksi vanhemmista MMO-peleistä markkinoilla, ottaen huomioon pelin seitsemän vuoden iän. Mutta kun kolmas lisäosa Cataclysm myi 3,3 miljoonaa kopiota ensimmäisenä vuorokautenaan viime jouluna ja World of Warcraftin maailmanlaajuiset pelaajamäärät pyörivät jossain 12 miljoonan hujakoilla, on vaikea olla lukematta sitä visusti osaksi nykyaikaa. Vielä nykypäivänäkin niin peliyhtiöt kuin MMO-pelaajat käyttävät Blizzardin jättiläistä eräänlaisena mittarina, kun uusi tulokas saapuu lajityyppiin. World of Warcraft saattoi lainata paljon sitä edeltäneistä massiiviverkkoroolipeleistä, mutta menestyksellään peli loi lajityyppiin uuden standardin ja määritteli, mitä ihmiset nykyään odottavat online-roolipeliltä.

World of Warcraft onnistui muuttamaan ennen eräänlaisen nichen asemassa ollutta lajityyppiä antamalla sille suuren yleisön huomioarvoa. Suuri osa menestyksestä kiteytyy tietysti siihen, että pelistä todella vastaa Blizzard, jolla on sellaisia pelejä kuin Warcraft, Starcraft ja Diablo meriittilistallaan. Peli kuitenkin myös suoraviivaisti MMO-pelin kaavaa ja teki lajityypistä helpommin lähestyttävän uudelle yleisölle.

Pelaajamäärien surffatessa yhä korkeammille aallonharjanteille monen pelipomon bisnesvaisto heräsi ja nämä alkoivat haaveilla omista MMO-hiteistä, jotka keräisivät miljoonia pelaajia. World of Warcraftia pidettiin todisteena siitä, että lajityypin harrastajamäärät ja markkinat olivat yllättäen nousseet aivan uudelle tasolle.

Vuosien saatossa tällainen näkemys ei ole osoittautunut sataprosenttisesti oikeaksi. World of Warcraftilla on runsaasti pelaajia, jotka eivät pelaa sitä koska se on MMO, vaan koska se on juuri World of Warcraft. Tällaiset pelaajat eivät kaipaa vaihtoehtoisia pelejä. Markkinat saivat oppia läksyn kantapään kautta. Osa uutuuksista leimattiin välittömästi yksinkertaisiksi WoW-klooneiksi, osa myi vakuuttavia määriä ensimmäisen kuukautensa aikana - vain kohdatakseen asiakaskunnan romahduksen, kun pelin mukana tullut ilmainen peliaika kului loppuun.

Viime aikoina huomiota on herättänyt Trion Worldsin tuore haastaja Rift. MMO-pelit sisältävät julkaisussaan tavallisesti vielä runsaasti bugeja ja hiomattomuuksia, mutta Rift osoittautui hämmästyttävän vakaaksi ja verrattain virheettömäksi. Siinä on paljon yhteistä World of Warcraftin kanssa mitä tulee peruspelimekaniikkaan, eivätkä väitteet WoW-kloonistakaan ole täysin harvinaisia. Siitä huolimatta Riftin on onnistunut kaapata monien pelaajien mielikuvitus. Kuinka valoisa pelin tulevaisuus on, se jää nähtäväksi, mutta ainakin tällä haavaa näyttää siltä, että Trionilla saattaa olla käsissään yksi lähihistorian onnistuneimmista MMO-peleistä.

Muista teemapuistotyylisistä peleistä mainittakoon Age of Conan, joka alkuvaikeuksistaan ja pelaajakadostaan huolimatta on saanut useita päivityksiä ja yhden lisäosan. Crypticin Star Trek Online puolestaan sai julkaisunsa aikaan kovaa kritiikkiä faneilta, mutta peli on sittemmin parantunut merkittävästi alkukankeuksistaan. Post-apokalyptistä meininkiä etsiville puolestaan löytyy Fallen Earth. Ja F2P-pelien markkinat jatkavat kasvuaan tuoden Allods Onlinen ja Forsaken Worldin kaltaisia pelejä pelattavaksi ilman ostopakkoa.

Eve Online on edustanut MMO-pelejä jo ennen World of Warcraftin tuloa, mutta huomattavine grafiikkapäivityksineen se tuntuu ja toimii kuin mikä tahansa moderni MMO. Eve Online on suosituin hiekkalaatikkotyyppinen massiiviverkkoroolipeli, ja sen pelaajamääriksi raportoidaan noin 360 000 tilaajaa. Darkfall Online, joka on paljon pienempi, täydentää joukkoa säälimättömällä ja brutaalilla fantasiahiekkalaatikollaan.

Tulevaisuus

Ehkä merkittävin kysymysmerkki MMO-genren yllä juuri nyt on Biowaren ja EA:n Star Wars: The Old Republic. EA on pumpannut peliin leuat loksauttavia summia rahaa toivoen, että Bioware - monien mahtavien perinteisten roolipelien kehittäjä - kykenisi tuottamaan uskomattoman menestystarinan online-ympäristössä. Paineet puristavat varmasti kehittäjien niskassa, sillä fanit ja kriitikot tulevat taatusti nipottamaan pienimmistäkin epäkohdista. Samalla nähdään, pystyykö peli haukkaamaan niin ison palan markkinoista kuin sijoittajat toivovat.

Toinen iso nimike horisontissa on Arenanetin Guild Wars 2. Alkuperäinen Guild Wars on myynyt yli kuusi miljoonaa kopiota, ja vaikka se ei ole MMO-peli sanan perinteisessä mielessä, sillä on riittävän suuri seuraajakunta tekemään jatko-osasta erittäin kannattavan tuotteen. Edeltäjänsä tavoin Guild Wars 2 ei sisällä tilausmaksuja, mikä on omiaan herättämään monien kiinnostuksen. Peli vaikuttaa lupaavalta, ja jos Arenanetin rahkeet riittävät kauttaaltaan laatuteokseen, menestys on miltei varmaa.

Aivan kuin Everquest täytti 12 vuotta, myös nykyisin saatavilla olevat MMO:t ikääntyvät ja laajentuvat uudella sisällöllä. World of Warcraftin lisäosat tuskin päättyivät Cataclysmiin, ja Blizzardin tiedetään työstävän myös täysin uutta MMO-peliä tämän rinnalla. Eve Online puolestaan on saamassa tänä vuonna Incarna-laajennuksen, jossa pelaajat pääsevät viimein ulos avaruusaluksistaan ja kävelemään ympäri avaruusasemia. Trion julkistaa varmasti uutta sisältöä Riftille.

Ja Everquest saa 18. laajennuksensa.